Pohjimmiltani olen paha ihminen
Olen jonkin aikaa mietiskellyt omaa itseäni ja olen tullut tulokseen, että olen sitten todella paha ihminen. Kaikki mun elämä on pelkkää teeskenneltyä ystävällisyyttä ja erilaisuuden sietämistä. Oikeasti fantasioin keskitysleireistä ja miten lukemattomin tavoin voisin poistaa ihmisiä teollisessa mittakaavassa maailmasta. Tunnen aitoa rakkautta ainoastaan eläimiä ja luontoa kohtaan. Vaimoakin kai rakastan. Mutta iltaisin ennen nukahtamista menen mielessäni sinne keskitysleiriin kiusaamaan ihmisiä - ja se kummalla tavalla rauhoittaa minua ja pystyn nukahtamaan.
Olen pohjimmiltani siis paha ihminen. Sieluni on yötä mustempi.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan pahoja. Jopa ne näennäisesti "hyvät" ihmiset. Vain Jumala on hyvä.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta ei se ole mikään syy nähdä ihmisiä tasapäisinä.. Toiset ovat pahempia ja toiset parempia kuin toiset.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myös paha ja huono ihminen. En ajattele keskitysleirejä, mutta jos on tapahtunut jokin onnettomuus yms, jossa ihmisiä kuolee, ei hetkauta yhtään. Olen kyllä kokenut kaikenlaista pskaa lapsuudesta asti, joten luulen että juontaa juurensa sieltä.
Niin ne menee elämät yksilöllisiä polkuja. Rankka lapsuus minullakin, mutta ollut ikäni hyvin herkkä muille tapahtuville ikävyyksille.
Pidätkö hellyydestä? Saatko sitä paljon?
Se että ajattelee pahoja asioita, ei vielä tee pahaksi. Pahoille ajatuksille voi olla eri syitä. Ehkä ajattelet pahoja asioita siksi, että sillä tavalla voi tuntea olonsa voimakkaaksi tai "tehokkaaksi", jos sinulla on sellainen olo, että olet voimaton vaikuttamaan asioihin. Ehkä jopa itsensä pahana näkeminen voi saada tuntemaan voimakkaampaa oloa, jos tuntee itsensä heikoksi. Jos koet, että pahat ihmiset jyräävät maailmassa, niin ei ole ihme, jos yhdistät pahuuden voimaan. Mutta tietenkään en sinua tunne. Ehkä pikemminkin mietin tässä sitä, miksi joskus itse ajattelen pahoja asioita. Sinulla voi olla ihan eri syyt.