Lue keskustelun säännöt.
Olenko mielestänne edennyt liian nopeasti?
27.05.2013 |
Erosin marraskuussa, ja noin kuukauden päästä uusi miesystäväni jo asui minun ja lasteni kanssa vanhassa kotitalossamme. Kihloihin mentiin maaliskuussa, tuntui vain oikealta. Ja nyt huomasin olevani raskaana. Ollaan tosi onnellisia :).
Sitä en ymmärrä, miksi toiset sanoo, että ollaan muka edetty liian nopeasti. Olin eksäni kanssa 15 vuotta, alle parikymppisestä, mutta se suhde oli kuollut jo kauan sitten. Ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa, minkä mukaan täytyisi "edetä"...Jos se rakkaus tulee eteen, niin se tulee!
Kaksi lastanikin ovat todella hyvin sopeutuneet uuteen "isäpuoleensa", vaikka kaikki on vähän äkkiä tapahtunutkin.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 17:56"]Ja en tosiaan anna lapsiani isälleen.
Ap
[/quote]
Tämä negatiivinen asenne lasten isään tulee varmasti esille arjessanne.
Ja tuo, että olet ollut nykyisen miehen kanssa yli vuoden, vaikka erosit marraskuussa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkennusta: Siis meille tulee marraskuussa vuosi täyteen...Joulukuussa muutettiin yhteen.
Ap
Liikaa muutoksia lasten elämässä. Mikä kiire oli muuttaa yhteen? Ihan hullun hommaa. Olisitte tapailleet toisianne ja olisit antanut lasten toipua ensin yhdestä muutoksesta. Just tollasella toiminnalla saat lapsesi inhoamaan uutta miestäsi.
Miksen muka pysty heistä pitämään huolta aivan samalla tavalla kuin jos asuisimme eksäni kanssa vielä yhdessä? Sitä paitsi he tulevat näkemään rakkaudenosoituksia tässä liitossa, toisin kuin edellisessä...Luulisi sen olevan ainakin lapsille hyväksi, että näkevät paremman parisuhteen mallin!
Ap
OK vauhti sinulle, ei mitään ihmettä. Jos siis olet itse valmis. Jos tuntuu oikealta mieheltä, ei tarvitse odottaa mitään tiettyä aikaa. OK kokonaisuudessaan, jos olet _lapseton_.
Lasten kannalta täysin väärin. Miksi et antanut lasten toipua? Olet eronnut marraskuussa, mennyt kihloihin maaliskuussa, ja siitä on nyt kaksi kuukautta. Minkähän ikäisiä lapsesi mahtavat olla? Enpäs ihmettele, jos eivät ole vielä protestoineet pahasti. Onko heillä vaihtoehtoja? Onko heillä "lupa" olla eri mieltä sinun kanssasi? Ovatko tottuneet elämään sen mukaan, että äidillä on hyvä olla?
Sinä olet ottanut mantraksesi tuon "kun äiti voi hyvin, niin lapsetkin voi". Mielestäni se on periaattessa ihan hyvä ohje, mutta ei sillä kaikkea voi puolustella.
Ei lapset kaikkia tunteitaan vanhemmilleen kerro, vaikka äiti-/isäsuhde olisi kuinka hyvä. Muistelepa vain omaa lapsuuttasi.