Lue keskustelun säännöt.
Olenko mielestänne edennyt liian nopeasti?
27.05.2013 |
Erosin marraskuussa, ja noin kuukauden päästä uusi miesystäväni jo asui minun ja lasteni kanssa vanhassa kotitalossamme. Kihloihin mentiin maaliskuussa, tuntui vain oikealta. Ja nyt huomasin olevani raskaana. Ollaan tosi onnellisia :).
Sitä en ymmärrä, miksi toiset sanoo, että ollaan muka edetty liian nopeasti. Olin eksäni kanssa 15 vuotta, alle parikymppisestä, mutta se suhde oli kuollut jo kauan sitten. Ei ole olemassa mitään tiettyä kaavaa, minkä mukaan täytyisi "edetä"...Jos se rakkaus tulee eteen, niin se tulee!
Kaksi lastanikin ovat todella hyvin sopeutuneet uuteen "isäpuoleensa", vaikka kaikki on vähän äkkiä tapahtunutkin.
Kommentit (26)
Aika nopeasti on mennyt. Tuskinpa puolestasi on jokainen ihan vilpittömästi onnellinen, sn joudut vastaanottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta vaan tuntuu, että se edellinen suhde oli niin kuollut jo kauan sitten ja mäkin tarvitsin läheisyyttä ja "kunnon" parisuhteen. Seksiäkään ei ollut ollut pitkään aikaan enää. Ja kun se suhde ei vaan toiminut. Varmaan toiset ihmettelee ja naapurit supattaa, mutta kai se mun oma asia on, mitä teen...Jos äiti voi hyvin, kai ne lapsetkin voivat hyvin...
Niinpä kai. Lapset sopeutuvat, kun on pakko.
Saavatko he tavata isäänsä ja rakastaa myös häntä, vai onko mies pyyhitty pois elämästä kokonaan?
Lapsethan sopeutuu. Ihminen on erittäin sopeutuvainen laji, osittain sen vuoksi maapallolla niin hyvin menestynyt. Se ei silti tarkoita, että lapset voisivat psyykkisesti tässä hyvin. Noin nopeat muutokset jättävätä jälkensä. Minun mieheni joutui tuon lapsena kokemaan ja pui nyt terapiassa lapsuuttaan, kun masentui muista syistä. Traumoja on jäänyt vaikka ei siltä lapsena vaikuttanut.
Tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 17:34"]
Lapsethan sopeutuu. Ihminen on erittäin sopeutuvainen laji, osittain sen vuoksi maapallolla niin hyvin menestynyt. Se ei silti tarkoita, että lapset voisivat psyykkisesti tässä hyvin. Noin nopeat muutokset jättävätä jälkensä. Minun mieheni joutui tuon lapsena kokemaan ja pui nyt terapiassa lapsuuttaan, kun masentui muista syistä. Traumoja on jäänyt vaikka ei siltä lapsena vaikuttanut.
[/quote]
Minulla myös mies käy yli nelikymppisenä nyt terapiassa aukomassa lapsuuden solmuja. Vielä ei tiedä mistä on kyse, mutta hänen tunne-elämänsä on mennyt solmuun hyvin kauan sitten ja oireilee iän myötä yhä pahemmin. Taustalla tuntuisi olevan traumatisoitumista kotiperheessä ja -yllätys yllätys, vanhempien väleistä, erosta, lasten syrjään jäämisestä. Mieheni sisarus oireilee myös.
Mä olen vaan "seurustelija" -tyyppiä, en tykkää olla yksin. Ei kai siinä mitään pahaa ole? Mä en vaan kertakaikkiaan viihdy ilman miestä. Ihan suoraan sanottuna.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 17:35"]
Tapaavat isäänsä joka toinen viikonloppu.
Ap
[/quote]
Tapaavat? Muta saako isästä puhua, kaivata, olla vihainen kun taloon tuli joku ihan muu? Saako isän tavaroita pitää esillä? Saako isää ihailla yli kaiken, vain pitääkö uutta miestä pitää Loistotyyppinä vaikka puoliväkisin?
Jotkut varmasti viihtyvät hyvinkin yksin sinkkuna. En tiedä, onko mussa sitten jotain vikaa, kun en jotenkin osaa elää yksin. Olen ehkä vaan niin tottunut miehen seuraan, kun kauan aikaa olin eksänkin kanssa yhdessä. Toisaalta kamalaa, jos en enää osaa olla yksin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIelestäni sulla puuttuu kyky nähdä asiat lastesi kannalta: sinun suhteesi oli väljähtynyt mutta ei heidän sihteensa isäänsä ollut mitenkään väljähtynyt. Sinulle tuntui luonnolliselta ottaa lennossa itsellesi uusi mies, mutta lastesi tilanne on aivan toinen: heidän kotinsa särjettiin ja yks kaks uusi mies asuu kotona. Aivan sairasta toimintaa.
Ihan sama se kuule on jollekin AV-palstalaisille, jos tarvitset jatkuvasti kumppanin vierellesi. Et tarvitse kenenkään hyväksyntää, jos olet ihan aikuinen ihminen. Tosin aikuinen ihminen kykenee kohtaamaan myös itsensä ja yksin olemisen ihan tyytväisenä. Voisi tehdä hyvää joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ei tunnu näyttävän sitä vihaisuuttaan, ainakaan vielä...en tiedä sitten, tuleeko jotain "oireita" myöhemmin...Nyt tuntuu menevän ihan hyvin.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 17:37"]
Mä olen vaan "seurustelija" -tyyppiä, en tykkää olla yksin. Ei kai siinä mitään pahaa ole? Mä en vaan kertakaikkiaan viihdy ilman miestä. Ihan suoraan sanottuna.
Ap
[/quote]
minäminäminä! entäs lapset? niiden pitäisi mennä edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiireestä päätellen taidat olla se keskustan europarlamentaarikko?
Jotenkin ajattelen niin, että kun minä voin hyvin, lapsetkin voivat hyvin. Jos olen ilman miestä, olen jotenkin onneton. Eikä se varmaankaan ole hyväksi lapsillekaan?
Jotenkin epämääräisesti ajattelet, että sinun onnesi on koko maailman keskipiste ja lapsesi voivat hyvin, kun sinulla vain on kivaa. Nii, mites se raskaus sujuu? Onko se kanssa kivaa? Milloin laskettu aika?
La on helmikuussa. Ollaan oltu sitten vuosi, 2 kk ja risat yhdessä.
Luulen, että tämä uusi lapsi hitsaa meidät vielä tiukemmin yhteen...Tällä uudella miehelläni ei ole vielä omia lapsia.,
Ap
Huoh, luulisin tätä vähitellen trolliksi, mutta on kai tällaisiakin ihmisiä olemassa. Onnea ja menestystä valitsemallanne tiellä. Anna neisommat lapset isälleen saman tien.
Tää ei todellakaan ole mikään trolli. Ja en tosiaan anna lapsiani isälleen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 17:56"]
Tää ei todellakaan ole mikään trolli. Ja en tosiaan anna lapsiani isälleen.
Ap
[/quote] Lapsen isällä on oikeus tavata lapsia halusit tai et. Toivottavasti ex pistää sinut koville.