Mistä tiedät oletko herkkä vai et?

Todennäköisesti. Koska mikä siinä on että toinen ei saisi olla herkkä? Tosin, tiedän ihmisiä jotka ovat tosi herkkiä- oman itsensä suhteen, ja kaikki asiat on toisten vikaa. Mut yhtä hyvin kyseessä voi olla se, ettet itse ole saanut sitä mitä olisit tarvinnut, eli saada olla herkkä, haavoittuvainen, jne. Ihmiset jotka on saaneet vähän rakkautta ja oppineet suorittamaan elämää, eivät kestä sitä että joku on armollinen itselleen.

Todennäköisesti. Koska mikä siinä on että toinen ei saisi olla herkkä? Tosin, tiedän ihmisiä jotka ovat tosi herkkiä- oman itsensä suhteen, ja kaikki asiat on toisten vikaa. Mut yhtä hyvin kyseessä voi olla se, ettet itse ole saanut sitä mitä olisit tarvinnut, eli saada olla herkkä, haavoittuvainen, jne. Ihmiset jotka on saaneet vähän rakkautta ja oppineet suorittamaan elämää, eivät kestä sitä että joku on armollinen itselleen.

Herkkyys on kyllä ihan fysiologinen ominaisuuskin, temperamentti. Herkillä vastasyntyneillä stressaava tilanne aiheuttaa isomman fysiologisen vasteen kuin ei-herkillä. Kortisolitasot jne. Mutta ehkä ne vaavit vain harrastavat itsekorostusta?

Luulen, että googlettamalla Elaine Aron pääset asiassa eteenpäin. Minulla on ollut samantapaisia tuntemuksia kuin sinulla. Olin herkkä lapsi, joka piilotti herkkyytensä, ja aikuisena minulla on ollut vaikeuksia parisuhteissa. (No äidin ja isän esimerkki ei myöskään ollut kovin rohkaiseva.) Suhtaudun jotenkin huvittuneesti, kun ilmeisesti aika lailla "keskiarvoherkät" ihmiset hehkuttavat omaa herkkyyttään ja tunnetaitojaan ja katsovat varautuneita ihmisiä kuin halpaa makkaraa. Usein nämä varautuneet ovat juuri niitä herkkiä, joilla ei ole ollut mahdollisuutta olla oma itsensä. Olen jo lähemmäs nelikymppinen, ja vasta viime vuosina olen edes käsittänyt oman herkkyyteni, siihen asti suhtauduin nimenomaan vähän vihamielisesti kaikkeen herkkyyteen liitettyyn. Toisaalta elämänkokemus on tuonut myös sillä tavalla perspektiiviä, että en erikseen korosta olevani herkkä, enkä yritä analysoida muita kovin tietävään sävyyn. Herkkien ihmisten tunneluotaaminen on synnynnäistä, mutta en esitä tietäväni, mitä toinen ihminen nyt oikeasti tuntee ja ajattelee, en ole näissä asioissa sen parempi ihminen kuin muut. Omaa erityislaatuaan kannattaa arvostaa ja tehdä parasta siitä, mitä on saanut, itse esim. harrastan kirjoittamista, joka tuntuu kertakaikkisen "omalta jutulta", luontevalta. Mutta yhtä lailla pitää arvostaa heitäkin, jotka eivät ole samanlaisia kuin mitä itse on.

Monesti kovan kuoren alla se herkkyys piilee. Kukaan ei varmaan pitäisi jos aikuinen tuon tuosta pillahtaisi itkuun.

Mina itken monta kertaa paivassa, olen siis herkka.

Kaipa herkkä ihminen on sellainen, joka uskaltaa näyttää sen herkänkin puolensa. Ei siis koveta itseään ja näkee sen pehmeän puolen muissakin kovan kuorenkin alta. Olen itse kyllä herkkä ja pillahtelen itkemään helposti, voi mun lähipiiriparkaani :) Mutta olen suht kilttikin, yritän olla loukkaamatta ketään tietentahtoisesti. Enkä ole katkera marttyyri vaikka pillitänkin :)

Minä olen herkkä, mutta en itke juuri koskaan. Olen tasapainoinen, mutta herkkä. Stressinsieto tasoni on huono, stressaannun töissä tosi helposti, jään miettimään ikäviä tilanteita helposti liikaa.

Tunnistan myös helposti tunneilmastoa, ihmisten tunnetilaa jne. Jotkut oikein säikähtävät, kun tajuan heti heidän fiiliksensä tai joskus jopa olen jotenkin vain tiennyt mitä toinen ajattelee ja kun sanon sen ääneen, toinen on säikähtänyt tietämystäni. Tulen toimeen erityyppisten ihmisten kanssa, ja saan helposti ihmiset rentoutumaan seurassani, koska löydän toiseesta ihmisestä hänen kiinnostuksen kohteensa ja häntä innostavat puheenaiheet.

Vaikka herkkyydestäni on minulle myös hyötyä ja iloa, niin silti antaisin ilomielin herkkyyteni pois jos se vain olisi mahdollista. Herkkyys satuttaa, lämmön ja empaattisten tunteiden lisäksi koen helposti kuormittavia tunteita kuten ahdistusta, stressiä ja toisten negatiiviset tunteet. On vaikea poissulkea esim. ikävää ja painostavaa työilmapiiriä vain sinne työpaikkaan, vaan kelaan sitten kotonakin niitä ikäviä tilanteita.