Lue keskustelun säännöt.
Onko yleinenkin ilmiö, että 3-kymppisillä on erobuumi?
27.05.2013 |
30+risat ikäisessä ystäväpiirissäni on edellisen vuoden aikana alkanut varsinainen erobuumi. Vuosikausia yhdessä (jotkut naimisissa, jotkut avoliitossa, joillain lapsia, joillain ei) olleet pariskunnat ovat yhtäkkiä "kaikki" eroamassa. Useimmat vieläpä sellaisia pareja, joiden ei ikinä olisi uskonut päätyvän eri teille. Voiko yli 3-kymppinenkin olla vielä niin sosiaalisen paineen uhri, että eroaa, koska kaverikin erosi? Vai mistä tässä on kyse? Mistään elämättä jääneestä nuoruudesta ei luulisi olevan kyse, sillä ainakin tässä ystäväpiirissä baareissa, bileissä ja festareilla on juostu aivan yllinkyllin parisuhteista huolimatta. Kaikilla myös ollut oikein fiksut ja kunnolliset kumppanit puolin jos toisinkin, ei mitään alkoholismi/väkivalta/mustasukkaisuus tms. draamaa. Tai jos on ollut, niin on kyllä sitten erittäin hyvin pysynyt kulisseissa piilossa...
Onko 3-kymppisillä siis ihan yleisestikin tällaiset "vaihtoviikot"? :D
Kommentit (15)
Neljästä parhaasta ystävästäsi kolme erosi vuoden sisällä. Minä ensimmäisenä. Yksi oli menossa naimisiin, yksi kihloissa, kaksi avoliitossa kuten minäkin. Kaikilla pitkät suhteet takana ja tultiin siihen pisteeseen kun "joko mennään naimisiin ja perustetaan perhe tai erotaan". Kaikki erosimme. Kenelläkään ei onneksi lapsia vielä. Nyt minä olen onnellisessa uudessa parisuhteessa, muut vielä sinkkuna. Toivottavasti tulevien miestemme kanssa sitten ollaan "viimeisellä kierroksella". Varmana liittyy osittain "kolmenkympin kriisiin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitteleeko joku näistä eroajista (siis naimisissa jo vuosia), että vaihtamalla puolisoa saatte paremman? Hyvin epätodennäköistä, koska te itse olette sen uudenkin liiton toinen osapuoli.
Juopot ja hakkaajat jne. on eri juttu, silloin on mahdollisuus saada parempi.
Jos tulevaisuuden suunnitelmat eivät mene yhteen tai rakkaus suhteesta on kadonnut ja toinen ei näe ollenkaan vaivaa sitä löytääkseen, vaihtamalla kyllä paranee. Ja usein se 20 vuotiaana kohdattu kumppani ei ole enää sama ihminen 30 vuotiaana kun on kasvettu aikuiseksi ja muututtu siinä samalla. Myös maku muuttuu ihmisten suhteen. Miksi jäädä suhteeseen joka on "ihan kiva mutta jotain puuttuu" 30 vuotiaana jos ei ole lapsia ja maailma on vapaita ihmisiä täysi, joista joku voi olla juuri se loppuiän oikea ja oikeanlaisempi? Tai toinen päättää 30 vuotiaana ettei halaukkaan lapsia ja toinen haluaa, kannattaako silti jatkaa? Itse en jatkanut koska perheen haluan ja ex mieheni ei. Nyt olen löytänyt miehen jolla samanlaiset haaveet elämälle kuin itsellänikin on.
Kuulostaa tutulta. Mun lähipiirissä myös kova erobuumi tuossa ikäluokassa
Ne on ne nuorena yhteen menneet ja varhain lapsia tehneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä sanotaan kolmenkympin kriisiksi...
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 00:22"]
Ne on ne nuorena yhteen menneet ja varhain lapsia tehneet...
[/quote]
Minäkin olen mennyt yhteen nuorena (16-vuotiaana) mieheni kanssa. Edelleen (30+risat) ollaan yhdessä. Eikä olla eroamassa. Ja lapsia on ollut 24-vuotiaasta asti. Et ei se syy ole...
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken ikäisillä on nykyään erobuumi. Minusta näyttää tuttavapiirissäni/julkkiksilla/omasakin elämässä siltä että on suurempi uutinen , jos joku pysyy avioliitossaan senkin jälkeen, kun arki astuu elämään.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 00:28"]
Sitä sanotaan kolmenkympin kriisiksi...
[/quote]
Nimenomaan. Sinkut oireilevat itkemällä saanko koskaan lapsia - virsiä. Naimisissa olevat eroavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää kyllä ihmetellä miksi alle 30-vuotias on ollut jo monta vuotta naimisissa. Avoliitto on täysin sallittu, eikä aiheuta pahoja puheita. Irtosuhteitakin saa harrastaa. Niitä paheksuvat vain kaikista taantuneimmat.
Eli varmasti sosiaalinen paine on ajanut naimisiin, ja ajaa nyt eroihin. Itsenäisemmät ihmiset menevät naimisiin kun oikeasti haluavat ja pysyvät myös yhdessä.
No joo, ehkä. Eroajat on niitä , jotka ovat olleet yhdessä alle 20 v, on lapset , talot jne jne. Kun ollaan 30, todetaan et tässäkö tämä elämä on ja tätäkö se on hautaan saakka, sama kaava. Erotaan koska halutaan elämältä muutakin kuin lapset ja asuntolaina.
sanoisin, että erobuumi ei koske pareja jotka eivät kangistu kaavoihin, ja asuntolainan maksamiseen, vaan uskalletaan elää (lapsista ja asuntolainasta huolimatta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mua ei enää edes kutsuta mihinkään näitten uusiosinkkujen (ennen läheisten kavereideni) menoihin, koska olen heidän mielestään tällainen tylsä, nyhverö aviovaimo... Ihan kuin eroamattomuus ja pitkä, hyvinvoiva parisuhde olisi jotenkin noloa ja totaalisen out.
ap
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 18:31"]
Pitää kyllä ihmetellä miksi alle 30-vuotias on ollut jo monta vuotta naimisissa. Avoliitto on täysin sallittu, eikä aiheuta pahoja puheita. Irtosuhteitakin saa harrastaa. Niitä paheksuvat vain kaikista taantuneimmat.
Eli varmasti sosiaalinen paine on ajanut naimisiin, ja ajaa nyt eroihin. Itsenäisemmät ihmiset menevät naimisiin kun oikeasti haluavat ja pysyvät myös yhdessä.
[/quote]
What??? Vaikka olen ollut mieheni kanssa teini-ikäisestä asti, olemme kyllä menneet naimisiin vasta melkein 3-kymppisinä. Eikä silloinkaan minkään sosiaalisen paineen takia, vaan ihan omasta halusta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliittojen kriiseistä mitkään ei välttämättä näy ulkopuolisille. Tiedän kokemuksesta.
Olen ns. täydellisen miehen ex-vaimo. Kukaan ei vieläkään usko mitä kaikkea tapahtui kotona kun ovi meni kiinni. Ja valitettavasti en osannut merkkejä lukea kun nuorena menin paperilla täydellisen poikaystävän kanssa yhteen.
Ongelmat alkoivat vasta lapsen synnyttyä. Lapsen takia yritinkin jatkaa, kunnes en enää jaksanut. Eromme tuli yllätyksenä kaikille muille paitsi minun perheelleni.
Edes eron jälkeen en ole halunnut kertoa kuin ihan lähimmille todellisista syistä, enkä sitä että keräsin rohkeutta lähtöön vuosia. Muiden mielestä kysymys oli varmaan "kolmenkympin kriisistä" tai erobuumista.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2013 klo 18:39"]
Avioliittojen kriiseistä mitkään ei välttämättä näy ulkopuolisille. Tiedän kokemuksesta.
Olen ns. täydellisen miehen ex-vaimo. Kukaan ei vieläkään usko mitä kaikkea tapahtui kotona kun ovi meni kiinni. Ja valitettavasti en osannut merkkejä lukea kun nuorena menin paperilla täydellisen poikaystävän kanssa yhteen.
Ongelmat alkoivat vasta lapsen synnyttyä. Lapsen takia yritinkin jatkaa, kunnes en enää jaksanut. Eromme tuli yllätyksenä kaikille muille paitsi minun perheelleni.
Edes eron jälkeen en ole halunnut kertoa kuin ihan lähimmille todellisista syistä, enkä sitä että keräsin rohkeutta lähtöön vuosia. Muiden mielestä kysymys oli varmaan "kolmenkympin kriisistä" tai erobuumista.
[/quote]
Se syy oli?