Kumma kummi?

Ei kummilasta ole mitään velvollisuutta ottaa yökylään tai viedä lomareissuille koskaan ja silti voi olla hyvä kummi. Kyläilyistäkin kieltäytyä jos on jokin muu meno, sairaana tai jos ei vain jaksa juuri silloin. 

Miksi haluat olla jonkun toisen mielestä hyvä kummi? Mitä jos ensin itse määrittelisit sen millainen sinun mielestäsi on hyvä kummi ja sitten pohtisit haluaisitko olla sellainen.

Kummin tehtävä on kristillinen kasvatus vanhempien tukena. Ei lahja-automaatti eikhenkilö josta otetaan hyöty irti. 

Mielestäni kummin tulee muistaa synttärinä ja jouluna sekä rippi-/valmistujaisjuhlissa, häissä... Yökylään ei tarvitse ottaa, iloinen tulee olla kummilapsen nähdessä. Synttäreillä on hyväntavan mukaista käydä. En nyt osaa suurempia kriteerejä kummiuteen uskoa.

Alunperin kummin idea on ollut, että kummi huolehtii lapsesta, jos vanhemmille sattuu jotain, krisitllinen kasvatus siinä rinnalla. Siksi kummiksi on yleensä tullut tavaksi ottaa ensimmäisenä lähisukulaisia. Meidän lapsella on kyllä kummi, joka hädin tuskin osaa huolehtia itsestään, mutta on otettu kummiudestaan. Nykyään se on muodollinen tapa, ja oikeastaan turha. Kummit on keksitty aikaan ennen sossuja. 

Pohdin tätä vain siksi, koska meidän elämämme on ollut viimeiset puoli vuotta hektisiä, Meillä ei siis ole muutamaa kyläilyreissua enempää ollut aikaa ja mahdollisuutta tavata kummityttöämme. Nyt olen kautta rantain kuullut, että kummilapsen vanhemmat eivät ole tyytyväisiä kummiuteemme viimeaikaisten vähäisten tapaamisten takia. He tietävät, että meillä on nyt erilainen ja kiireinen elämäntilanne, mutta eivät näköjään voi käsittää, että emme ole valmiita laittamaan heidän lastaan edelle ja sysäämään omaa elämäämme ja todella vähäistä vapaa-aikaamme (max 1 pvä/vko). Ennen näimme useammin, kävimme kylässä ja he meillä, otimme lasta yöksi ja teimme yhteisiä retkiä.