Mitä mieltä olet alle 25 -vuotiaana perheen perustaneista?

Olen kai jäävi sanomaan mitään kun olen itsekin perustanut perheen alle 25-vuotiaana :D Mutta ihan normaalin sitä pidän.

Itse en ollut kypsä perustamaan perhettä alle 25 v. Nuoruus on matkustelua, juhlimista jne.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 20:48"]

Itse en ollut kypsä perustamaan perhettä alle 25 v. Nuoruus on matkustelua, juhlimista jne.

[/quote]Matkustella voi kaiken ikäisenä. Miksi on niin vaikea hyväksyä, että läheskään kaikki eivät halua juhlia? 

Minkä takia säälisin?

Alle 25 -vuotias kykenee pitämään huolta vain itsestään. Ei parisuhteesta tai lapsesta. 

Järkeviä ihmisiä. 25 vuotiaana alkaa hedelmällisyys alentua, kroppa rapistuu muutenkin ja myös aivot alkavat hiipua ku huippu on saavutettu.

Erittäin noloa on se kun mennään lapsen vanhempainiltaan, ja muut sanoo että ihan kiva kun isovanhempiakin on tullut paikalle. Kyllä se lapsenteko pitää ymmärtää lopettaa kun riskit kasvaa huomattavasti eli 35v. Nelikymppiset mummoäidit on säälittäviä.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 20:54"]

Alle 25 -vuotias kykenee pitämään huolta vain itsestään. Ei parisuhteesta tai lapsesta. 

[/quote]

Jos on noin, on kotikasvatus jo mennyt pahasti pieleen, ja täytyy olla aivoissa jotain vikaa, kannattaa hakeutua ammattiapuun, jotta voidaan tutkia mistä moinen kehityksen viivästyminen johtuu.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 20:48"]

Itse en ollut kypsä perustamaan perhettä alle 25 v. Nuoruus on matkustelua, juhlimista jne.

[/quote]

Jos ei ole varaa matkustella nuorena, voi kyllä matkustella vanhempanakin, ei kai siinä mitään ikärajaa ole? Juhliminen (ryyppääminen) on tekohauskaa tylsyyttä. Ja sitäkin voi tehdä vaikka olisi perhe, kuten varmasti ympärillesi katsomalla huomaat.

Riippuu ihan ihmisestä, tiedän nuorena lapsensa saaneita joilla menee huonosti ja sellaisia joilla menee hyvin.

Itse olin 26 kun eka lapsi syntyi, olimme kumpikin perusopiskelijoita. Sen jälkeen minä olen valmistunut maisteriksi, mies tohtoriksi, olemme asuneet ulkomailla useamman vuoden ja nyt kummallakin mieluisa vakiduuni.

Tapasimme mieheni kanssa kun olimme 20 ja aloimme seurustella, samalla tiellä edelleen. Ikää nyt 35 , parisuhde sujunut ongelmitta ja perhekin perustettu (eka lapsi 26-vuotiaana).

Ilmeisesti sitten olimme "varhaiskypsiä"?

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 20:54"]

Alle 25 -vuotias kykenee pitämään huolta vain itsestään. Ei parisuhteesta tai lapsesta. 

[/quote]

Ikis rakas,

sun miehes EI tule takaisin. Se on nyt sen parikymppisen naisen kanssa,

ymmärrän täysin. Minäkään en kestäisi sinua, onneksi miehesi tajusi lähteä, vihdoin

ja viimein. Lopeta nyt hyvän sään aikana. SE että sinä, et ole vieläkään kypsä, ei

tarkoita, että muut eivät olisi olleet parikymppisenä.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 20:54"]

Alle 25 -vuotias kykenee pitämään huolta vain itsestään. Ei parisuhteesta tai lapsesta. 

[/quote]

Vai niin? Mä olen kyllä kyennyt pitämään huolta yhdestä ja samasta parisuhteesta (joka siis jatkuu edelleen, olen nyt 33) 16-vuotiaasta asti. Esikoisen olen "hankkinut" 24-vuotiaana. Tämän ohessa olen ehtinyt aivan ongelmitta myös mm. valmistumaan yliopistosta, käymään töissä ja matkustelemaan jopa useita kertoja vuosittain, sekä perheen kesken että myös miehen kanssa kahdestaan. En ole koskaan ymmärtänyt sitä "nuorena ei pidä vakiintua"-mantraa. Itse säälin nimenomaan niitä 38-vuotiaana lapsentekoa suunnittelevia.

[quote author="Vierailija" time="25.05.2013 klo 20:54"]

Alle 25 -vuotias kykenee pitämään huolta vain itsestään. Ei parisuhteesta tai lapsesta. 

[/quote]

Aijaa! Hyvin mä olen pitänyt huolta kahdesta lapsesta ja avioliitosta mieheni kanssa. Olen 23v, naimisissa ollaan oltu 4v ja lapset ovat 3v ja 1v. Kumpikaan lapsista ei ole koskaan ollut hoidossa :)

Normaalia elämää. Itse sain esikoisen 24-vuotiaana, oli ammatti, työ, omistusasunto (velkaa tosin enimmäkseen) ja hyvä vakaa parisuhde.

Perhe on kasvanut ja lapsia tullut kaksi lisää. Sama mies edelleen ja perusasiat kunnossa.

En ymmärrä mitä ap hakee kysymyksellään. Mitä mieltä itse olet?

Ikis hei, kaikki tämä tapahtuu vaikka kuinka monta aloitusta tänne tekisit: hän ja mies ovat yhdessä, häät tulossa ja vauva. Lopeta nyt oikeesti. Mikä oikeesti on sun kirjoittelun motiivi? Että saisi ihmisiä puolellesi ja "taputuksia selkää": joo, ikis olit oikeessa, muidenkin mielestä niiden suhde on sairas. Mut mitä sitten? Mitä se muuttaa? nää ihmiset on sen jälkeen ihan yhtä yhdessä. Joten anna olla jo.

Jaa-a, en ainakakaan tuomitse. Usein olen todennut "vau" tai "aika rohkeeta" jos kuulen jonkun avioituneen tai tehneen lapsia alta 25-v., mutta sanon ihan hyvällä. Hienoahan se on, jos ihmiset uskaltavat jo sen ikäisenä ottaa niin suuria askeleita ja elää täysillä siinä mielessä. Itse en olisi ollut valmis. ...Ainoa, mitä jäisin miettimään, että onko ihminen onnellinen edelleen saman tyypin kanssa. Moni tuntemani teini-iässä yhteen mennyt pari on eronnut kolmenkympin kieppeillä. 

25v ja neljä lasta ;)

Toiset vaan on luotuja perhe-elämään jo pienestä pitäen, eli en sääli tms. 

Se on normaalia.

normaalia tietysti =) sain ekan lapseni 22 vuotiaana nääs, oli asunto, ja vaki duuni... ihan bimboa on hankkia eka lapsi vasta 35.... tai sen jälkeen...

Ilmeisesti se on tosi tuomittavaa. Tuli aika uskomattomia kommentteja silloin. Ja tarjottiin mm. kodinhoitoapua vain iän perusteella. Olin silloin 25-vuotias.