Lue keskustelun säännöt.
Onko muiden pienten vauvojen isät lapsen kanssa?
25.05.2013 |
Eli asia koskee isiä..meillä noin kahden kuukauden ikäinen poikavauva ja vauva-arki sujuu mukavasti. Ainoa ongelma on ettei isää tunnu kiinnostavan perhe-elämä juurikaan. isä viettää aikaa vauvan kanssa juuri sen verran, että äiti pääsee suihkuun tai kauppaan, tällöinkin isä avaa tv:n ja laittaa pojan sitteriin tai leikkimatolle ja jos vauva änähtää laittaa isä tälle tutin suuhun. Käyttäytyykö muiden pienten vauvojen isät näin? Meillä tuntuu, että ylityöt, kaverit, moottoripyörä, projektiauto ja kaikenmaailman kissanristiäiset ovat tärkeämpiä kuin oma poika. Tietenkin omat harrastukset ovat tärkeitä ja niistä ei tarvitsekaan lapsen tulon myötä luopua, mutta eikö omalle lapselleen voisi uhrata hieman enemmän aikaa?
Kommentit (7)
Ihan normaalia miehelle. Miten te siskot ette tätä tajua? Kun lapsi vähän kasvaa, löytyy se isäkin sieltä yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu miehestä...ja minkä ikäisenä on lapsen saanut.....exä oli juurikin tuollainen,ikää silloin 28v.Myöhemmin eron jälkeen (erottiin kun lapsi 5v.)on sitten kunnostautunut hienosti isänä.Ehkä miehille on helpompaa isomman lapsen kanssa joka osaa sanoa milloin on nälkä ja vessahätä jne....
Nykyinen mies (ikää 40v.)on aivan erilainen,viihtyy vauvan (nyt 8kk)kanssa mainiosti.On hänelle ensimmäinen lapsi.Jää kohta isyysvapaalle kun menen töihin ;0)
Luulen että miehesi siitä parantaa tapojaan kun aika kuluu.Ja muista edesauttaa lapsen ja isän suhdetta korostamalla heidän yhteisiä hetkiään....esim miehet menee kylpyyn tai suihkuun tms....ja anna palautetta miehelle kuinka hienosti toimii vauvan kanssa ja anna kehuvaa palautetta myös muiden kuullen....kyllä se siitä!Onnea teille vauvasta ja kaikkea hyvää.
Meillä isä rupesi olemaan lapsen kanssa noin vuoden ikäisestä eteenpäin. Nyt puuhastelevat yhdessä ja ovat jopa kerran käyneet kahdestaan autoilemassa. Meillä isä kai osaa paremmin olla lapsen kanssa vasta sitten kun se liikkuu ja touhuaa enemmän..
Voitte varmaan arvata että ei ole toista yhteistä lasta suunnitteilla koskaan, mä en jaksaisi sitä vauva-aikaa taas yksin ja siihen lisäksi vielä aikuisen miehen paapomista :D Itsekin sen totesi joskus kun kysyin miksei vietä aikaa vauvan kanssa "mä olen sen kanssa sitten kun se alkaa ymmärtämään ja osaa tehdä jotain".
Mutta nykyisin isä osallistuu enemmän ja vaihtaa jopa vaippaa jos en ole kotona (aluksi antoi lapsen olla likaisessa vaipassa eikä tajunnut vaikka kuinka yritin selittää että se ei ole inhimillistä. Siksi rajoitinkin omat menot minimiin) Parempi vähänkin osallistumista kuin ei mitään. Suhde kyllä vetelee viimeisiään mutta yritän lapsen vuoksi olla tässä jotta näkisi isäänsä edes joskus. Luultavasti mies jättäisi yhteydenpidon kokonaan mikäli asuisimme erillämme, on vähän sen tyyppiseksi osoittautunut vaikka alunperin hän oli meistä se joka lapsista alkoi puhua ja haaveili yhteisestä muksusta..
Mun mies ollu synnäriltä asti kyllä tosi mukana vauvan hoidossa. Vaihto vaipat yms. siellä, nousi yöllä kattoo vauvaa, kun vähänkin äännähti..meillä oli siis perhehuone ja vauva nukkui omassa pikkusängyssään, paitsi viereen nostin, kun imetin. Kotona sama jatkui isyyslomalla. Isä hoiti poikaansa tosi paljon. Melkein niin paljon, et mulla tuli olo, et oonko äiti ollenkaan :) joskus tuli myös olo, etteikö mieheni luota minuun äitinä, et osaan hoitaa ja haluaa ite hoitaa siksi (se on vähä monessa asiassa semmonen mun suhteen). No sit ku isyysloma loppu, niin otin tietenkin enemmän vastuuta vauvasta isän ollessa töissä. Kuitenkin mieheni edelleen osallistui hoitamiseen ja ihan vain vauvan kanssa olemiseen. Ja aina on ollut kiinnostunut lapsen asioista, voinnista, tekemisistä, oppimisista jne. Neuvolassa oli jo raskausaikana mukana ja myös kun vauva syntyi. Samoin alllergian takia lääkärissä käytettiin, niin mies oli myöskin tosi kiinnostunut ja aina mukana. Jaettiin siis se vauva-arki yhdessä. Mies kun on vielä niin tarkka monessa asiassa (turvallisuus, jos lapsi sairastaa jne.) niin sekin tuo osansa, eli on siis kiinnostunut lapsen elämästä ja hyvinvoinnista. Soittelee puheluita neuvolaan, sairaalaan yms, jos lapsi sairastaa, on herkempi sen suhteen kuin minä. Joskus tuntuu, et vähän liianki tarkka. Mut toisaalta parempi niin, kuin ei olisi yhtään kiinnostunut tai olisi hällä väliä asenteella. No, nyt kuiteskin hoitamisen suhteen minä hoidan enempi lasta (vaipan vaihdot, ruuat yms.) mut mies on silti lapsen kanssa tosi paljon. Keksii leikkejä, ulkoilee jne. Ja myöskin toisinaan nousee aamulla ja antaa puurot, tekee pesut yms. Tai iltaisin. Nykyään harvemmin kuin ennen. Toisaalta itse olen kotiäitinä, mies töissä ja on vaan tuo yksi lapsi, niin en edes niin oleta, et tekis noita. Mulle riittää, et viettää lapsen kanssa sitten muuten aikaa. Silloin kun poika oli pienempi ja heräs useasti yöllä syömään (vielä yli vuosikkaaksi), niin silloin oli ihana, kun mies nousi aamulla pojan kanssa ja itse sai jäädä nukkumaan.
joo, nuorena ei jaksanut olla vauvan kanssa, oli 25 v kun eka syntyi, nyt 37 v ja on varmaan puolet ajasta ainakin vauvan kanssa. Eli selkeesti iän myötä tullut tää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma mieheni on kyllä alusta asti ollut kiinnostunut lapsestamme: töistä tullessaan usein köllötteli vastasyntyneen vierellä lattialla, reagoi tämän tarpeisiin, vaihtoi vaippoja jne. En ikinä ole kokenut olevani yksin vastuussa lapsesta. Ikää miehellä esikoisen syntyessä 27 vuotta (nyt kolme vuotta myöhemmin tulossa toinen).
Mä olen rajoittanut hiukan miehen tekemisiä... Mutta ei siitä riitaa ole tullut. Parina kolmena iltana viikossa voi olla esim. treeneissä, mutta enemmän on liikaa, kun on töissäkin päivät (ylityöt joskus on ok, nehän tuovat rahaa).
Ja minun pitää sitten vuorostaan päästä parina iltana viikossa kuntoilemaan lyhyesti tai muulle menolle, johon 3 kk vauvaa ei voi ottaa. Pitkää aikaa en voikaan vielä olla pois, kun imetys kärsii herkästi.
On minunkin mies koittanut välillä että vaan kattos telkkaria kun on "vahtivuoro", turha toivo, vauvamme on taitava käskyttämään eikä takuulla tutilla hiljene :)
Pidä huoli että pikapuoliin pääset jonnekin ihan yksinkin lyhyesti (imetystauon ajaksi, tai jos vauva saa korviketta niin isä osaa antaa sitä yhtä hyvin). Lähde vaikka et haluaisikaan. Että isä oppii olemaan lapsen kanssa kahdenkin ja sinä tarviit vapaa-aikaa myös.