Tytär muutti kotoa, eikä pidä mitään yhteyttä, vaikka olimme todella läheisiä

Mikset pitäisi päivittäin yhteyttä? Ehkä odottaa vanhemman aloitteellisuutta tai on niin jännää uusi elämä ettei muista pitää yhteyttä.

Ihan normaali yhteydenpitotiheys. Lapsuudenkodista muuttamisessa on alussa uutuudenviehätys ja niin paljon kaikenlaista tekemistä ja järjesteltävää, että ei tule äiti ihan heti mieleen. Kuitenkin on laittanut sulle viestiä muutaman kerran kuukaudessa. En mäkään tuon enempää varmaan viestittelisi tyttäreni kanssa, jos en olisi Facebookissa. Siellä tulee laitettua viestejä useammin, lähes päivittäin. 

Se nyt vielä hakee ”paikkaansa”. Tuskin mitään hätää on. On ihan normaalia että ensin otetaan vähän etäisyyttä vanhempiin kun siirrytään itsenäiseen elämään. Se yhteydenpito sitten aikanaan tasoittuu jollekin tasolle.

Pyydä kotiin käymään ja haastattele vähän. Hyvä on antaa itsenäisyyttä, mutta joskus saattaa huolikin olla aiheellista. Jos on kovin nuori, ei välttämättä tajua, jos mies rajoittaa ja manipuloi. Jokaisen kuitenkin täytyy saada omasta elämästään päättää ja joskus oppia asioita kantapäänkin kautta. Toisaalta, voihan olla, että on niin innostunut ja onnellinen omasta uudesta kodistaan, ettei tule mieleen viestitellä, jos ei ole erityistä asiaa. Anna nyt elää rauhassa omaa elämäänsä.

Äiti on liian kiinni tyttäressään. Olitte liian läheisiä. Hän haluaa olla rauhassa. Anna hänen olla. Paitsi ettet anna. Sinusta tulee painajaismainen isoäiti heidän lapsilleen, ihminen, joka ei kunnioita rajoja vaan käy penkomassa kaapit ja ostaa lapselle vaatteita, vaikka sanotaan, ettei saa ostaa.

Voithan vaikka tekstiviestillä kysäistä, mitä kuuluu, miten kesä sujuu.

Siis noin yleisesti, älä utele mitään, älä anna neuvoja tms. vaan semmosta normaalia arkipäiväistä juttelua.

Tytöllä on niin paljon uutta nyt kun asuu ja elää uusissa ympyröissä, ettei malta eikä muista ottaa yhteyksiä.

Tai sitten, hänellä menee hiukan huonosti, hän pettynyt muuttoon tai on ongelmia suhteessa, ei halua ottaa yhteyttä.  Tuohon viittaa jo sekin, että haki tavaroita juuri silloin kun äiti ei ollut kotona, jottei tarvitse jutella äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Äiti on liian kiinni tyttäressään. Olitte liian läheisiä. Hän haluaa olla rauhassa. Anna hänen olla. Paitsi ettet anna. Sinusta tulee painajaismainen isoäiti heidän lapsilleen, ihminen, joka ei kunnioita rajoja vaan käy penkomassa kaapit ja ostaa lapselle vaatteita, vaikka sanotaan, ettei saa ostaa.

Mähän sanoin, että annan hänen olla rauhassa! En ole edes käynyt heillä muuton jälkeen.

Ap

Jos käy tavaroita hakemassa niinä aikoina kun et ole kotona, niin on epäilyttävää. Jos teillä olisi huonot välit, niin sitten ymmärtäisin. Mutta kuten kerroit, olitte läheisiä ja nyt todella suuri muutos. Ihan ok on että vähemmän on yhteydessä mutta vaikuttaa välttelyä. Tekisin niin kuin täällä joku ehdotti, pyydä käymään ja haastattele vähän. Voi pahimmassa tapauksessa olla väkivaltainen suhde, jota salailee.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako niitä lapsia tehä, jos niistä on noin vaikea luopua? Luultavasti se uus mies raiskaa ja panee tyttöäsi persuksiin siellä kaiket päivät.

Ihan kamala mitä ihmiset ajattelee, miten jollekulle voi edes tulla mieleen sanoa jotain näin rumaa? Millainen on ihminen sisältä jos ulos tulee tällaista roskaa?

Aloittajalle: antaisin tytölle rauhaa itsenäistymiseen. Toisaalta tutustuisin myös miesystävän. Kutsu heidät vaikka syömään kerran kk ja laita jotain herkkuruokaa.

Onhan tuossa nyt jo ihan tarpeeksi. Hänellä on oma elämä ja parisuhde. Et ole hänen elämänsä tärkein ihminen. Olet sukulainen.

Mun äiti ei koskaan soita tai viestittele oma-aloitteisesti. Kerran havahduin ettemme olleet olleet yhteyksissä 4 kk... Että juuh. Oli hänen elämänsä onnellisin päivä kun muutin pois kotoa, ja on tunnustanut asian suoraan. 

Onko hänellä suomalainen mies?

Jännömiehen pauloissa. Minäkin olen mutta koitan silti jutella äiskälleni viikottain :)

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä suomalainen mies?

On. Enkä usko, että on väkivaltainen, mutta muutaman kerran hälytyskellot ovat vaimeasti soineet, koska ei ole avoimen tuntuinen, ja on käyttäytynyt jotenkin kummallisesti. Ensin pidin sitä ujoutensa, mutta viimeksi hieman loukkaannuinkin, ja tytär joutui selittelemään miehen käytöstä. Voi olla, että sekin nolottaa tytärtä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se nyt vielä hakee ”paikkaansa”. Tuskin mitään hätää on. On ihan normaalia että ensin otetaan vähän etäisyyttä vanhempiin kun siirrytään itsenäiseen elämään. Se yhteydenpito sitten aikanaan tasoittuu jollekin tasolle.

Näin mä yritän ajatella, mutta sitten huoli taas nostaa päätään.

Ap

Jos sinulla on taipumusta neuvoa vähän liikaa asioissa, niin on luonnollista, että tyttäresi välttelee nyt jonkun aikaa sinua. Hänen pitää itse saada oppia juttuja ja ehkä vähän maksaa myös oppirahoja.

Mieheen on kyllä syytä sillä tavalla tutustua, että tiedät taustat ja mitä puuhailee nykyään. Todennäköisesti kyllä rakastaa tytöstäsi, joten en usko sinulla olevan syytä huoleen.

Tämä nyt ei varmaan koske kyseistä pariskuntaa, mutta on hirveää lukea niitä murhatapauksia, joissa esim. 17-vuotias tyttö on tapettu mitä kauheimmilla tavoilla. Ruumis survottu sängyn alle, matkalaukkuun tai poltettu. Entäs tämä Milla, jonka ruumista ei löydetä, ja tekijä pääsee vapaaksi. Murhaajat ovat olleet poikaystäviä, ainakin entisiä. Miten näiden tyttöjen vanhemmat selviävät, ovatko aavistaneet pahaa?

Häntä varmaan ahdisti tuo alituinen ja pakollinen yhteydenpito.

Kai itse kyselet kuulumisia? Pyydä

lounaalle joku viikonloppu. Ei kai yhteydenpito ole tyttäresi varassa?

Vierailija kirjoitti:

Häntä varmaan ahdisti tuo alituinen ja pakollinen yhteydenpito.

Mikä alituinen ja pakollinen yhteydenpito? Älä keksi omiasi.