Uskaltaisinko aloittaa avoimen yliopiston syksyllä?

Suurin este minulla tähän viime vuosina on ollut raha ja muiden harrastusten meneminen edelle. Olen kuitenkin todennut, että tämä rahaa vievä harrastus ei ole parantanut yhteiskunnallista asemaani tai tuonut minulle sosiaalisia kontakteja, vaan se on aika lailla samaa vuodesta toiseen.

Olen opiskellut paljon ammattikorkeakouluissa ja syksylläkin saisin opiskella ilmaiseksikin varsin paljon ja olisi luonnollista, että näitä suorituksia arvostettaisiin, mutta näin ei ole tapahtunut. Elämässäni on vain muutama ihminen, joille jutella ja heillä on aina samat neuvot eli odottaa, että jotain hyvää tapahtuu (olen yli 30). Olen kokenut niin nuivaa kohtelua työtä ja jopa yhdistystoimintaa elämääni hakiessa, että olen miettinyt josko joku muodollinen paperi on ainut tapa ylittää esteitä ja päästä sitä kautta (virka)työhön, jolloin vapautuisin tästä altavastaajan asemasta. Toisaalta välillä epäreiluus ja järjestelmän jäykkyys saa lamaantumaan tai jatkamaan samaan malliin turvallisella tiellä ja on vaikea motivoitua ilman tukea.

Vanhoista harrastuksista luopuminen edes väliaikaisesti suoraan sanoen pelottaa, koska se vaatisi identiteetini järjestelyä uudelleen. Onko neuvoja siihen miten päästää irti vanhasta menettämättä tunnetta siitä, että käytetty vaiva ja aika ei mene hukkaan?

Lisäksi kysyisin niiltä, jotka olette opiskelleet sekä AMK:ssa että yliopistossa, että kohdellaanko yliopisto-opiskelijoita paremmin työharjoitteluja hakiessa tai minkä verran opisto auttaa teitä tässä? Minulla on nyt paikka AMK:ssa, mutta tämä oikeuttaa minut vain ruohonjuuritason työharjoittelupaikkoihin ja niitäkin joutuu todella vaatimaan ja olemaan aktiivinen, sillä työpaikat tuntuvat pitävän meitä harjoittelijoita riesana noin kärjistetysti sanottuna tai ei haluta ottaa jos ei ole harjoittelu numero X valmiina eikä tällä alalla ole mitään selviä kriteerejä siitä minne pitäisi hakea; mainittakoon myös, että en asu pääkaupunkiseudulla, joten piirit ovat pienemmät. Olin naiivi ottaessani opiskelupaikan vastaan tästä AMK:sta ja tiedän että menetin sitä kautta ensikertalaisuusedun, mutta olisin vielä valmis antamaan yo:lle mahdollisuuden.

Tämä on minulle tärkeää, koska vaikka minulla on paljon näyttöjä paperilla ja hyvät opiskelutaidot jne. niin tukiverkkoni ovat melko mitättömät ja en haluaisi tehdä hirveästi metatyötä ja vääntämistä, joka ei liity suoraan itse asiaan eli oppimiseen. AMK:ssa on heitetty kädet pystyyn mitä tulee opiskelijan tukemiseen näissä asioissa. Epäilen että opiskelijoiden ja koulun status vaikuttaa näissä asioissa ja virkaan pätevöityvillä on helpompaa eli toisin sanoen koulutuksellinen tasa-arvo ei toteudu. En kuitenkaan halua tehdä tästä koulutuspoliittista ketjua, joten tätä asiaa ei ole pakko ruotia yhteiskunnalliselta kannalta, vaan haluan vain kuulla kokemuksista.