Kun parisuhde ei enää kiinnosta, mutta ihastuminen, rakastuminen ja parisuhde

on tuonut elämään jännitystä ja sisältöä. Olen siis sinkku. Erosin muutama vuosi sitten. Päätin, että en enää halua parisuhdetta. Viihdyn hyvin yksinäni ja on tässä lapsiakin ja mihinkään uusperheilyyn ei enää ikinä, ihan lasten takia.
Kuitenkin kun mietin aiempia sinkkukausiani niin yleensä siinä reilun vuoden jälkeen erosta olen alkanut kiinnittää huomiota ulkonäkööni, urheilemaan ja on tullut semmoinen kepeän toiveikas olo tulevasta, että vielä on mahdollista löytää joku, se sielunkumppani ja se tuo semmoista mukavaa kutkutusta elämään. No nyt sitten huomasin, kun tätä intoa ja odotusta mahdollisen parisuhteen takia ei ole, niin mistä saisi samaa intoa ja toivoa elämään? Jos vaikka huolehdin ulkonäöstäni tulee vaan tunne, että miksi? Itseni takia? Joo, toki terveyden, mutta miksi muuten? Vähän on myös semmoinen olo, että alkaa olla viimeiset mahdollisuudet ns. kääntää päitä. Ja sen verran turhamainen näköjään olen, että kieltämättä se hivelisi itsetuntoa, mutta miksi? Saisin kenties huomiota, flirttailua, mutta ei aikomustakaan alkaa parisuhteeseen, eikä irtosuhteetkaan kiinnosta.

Varmaan jotain ikäkriisiäkin tässä. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä yritän selittää?