Lue keskustelun säännöt.
Muita väsyneitä/masentuneita äitejä?
23.05.2013 |
Mulla 4 alle kouluikäistä ja 1 koululainen, jolla koulunkäyntiongelmia. Tuntuu, etten jaksa enää päivääkään. Vaikka pienimmät jo aika hyvin nukkuvat, toisinaan tulee yöherätyksiä tai aikaisia aamuherätyksiä, ja omaa aikaa kaipaa niin kovin, että tulee valvottua yömyöhään, kun vihdoin saa lapset nukkumaan. Ja syyllinen olo, kun ei jaksa koululaista tarpeeksi auttaa läksyjen kanssa. Ja syyllinen olo siitäkin, kun ei jaksaisi ja kun on apea ja väsynyt, eikä iloinen ja energinen äiti.
Miten te muut väsyneet/alakuloiset olette löytäneet konsteja selvitä eteenpäin ja selvitä paremmin? Isovanhemmatkin jo vanhoja ja väsyneitä, eivätkä kummatkaan isovanhemmat oikein haluaisi näitä pienempiä hoitoonsa. Koululaista kyllä.
Kommentit (4)
Jee, piti sitten tehdä kersoja noin helvetisti!? Koeta jaksaa : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkoselle tiedoksi, että ennen niitä kersoja ei voi tietää miten jaksaa kun niitä kersoja on!!
Itselläni oli masennus viime kesänä ja syksynä ja pikkuhiljaa olen siitä toipunut. Siihen auttoi se että keskustelin neuvolapsykologin kanssa ja koitin opetella ottamaan itsekkäästi omaa aikaa ja vähentämään pikkuhiljaa vaatimustasoa lastenhoidon, kodin, oman ulkonäön yms suhteen. Helppoa se ei ole ollut mutta nyt kun katson taaksepäin, koen että elämä on paljon parempaa kuin puoli vuotta sitten. Omaan masentumiseeni vaikutti kiireinen ja rankka pikkulapsiperhe-elämä, vuorotyöt, rahahuolet, terveyshuolet ja oma persoona, joka haluaisi kontrolloida kaikkea ja on vähän perfektionistin vikaakin.. Paljon voimia arkeesi ja toivottavasti saat hengähdystaukoja!
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 13:00"]
Kakkoselle tiedoksi, että ennen niitä kersoja ei voi tietää miten jaksaa kun niitä kersoja on!!
Itselläni oli masennus viime kesänä ja syksynä ja pikkuhiljaa olen siitä toipunut. Siihen auttoi se että keskustelin neuvolapsykologin kanssa ja koitin opetella ottamaan itsekkäästi omaa aikaa ja vähentämään pikkuhiljaa vaatimustasoa lastenhoidon, kodin, oman ulkonäön yms suhteen. Helppoa se ei ole ollut mutta nyt kun katson taaksepäin, koen että elämä on paljon parempaa kuin puoli vuotta sitten. Omaan masentumiseeni vaikutti kiireinen ja rankka pikkulapsiperhe-elämä, vuorotyöt, rahahuolet, terveyshuolet ja oma persoona, joka haluaisi kontrolloida kaikkea ja on vähän perfektionistin vikaakin.. Paljon voimia arkeesi ja toivottavasti saat hengähdystaukoja!
[/quote]
Kiitos myötäelävästä vastauksestasi! Meilläkin tässä tosi tiukat työkuviot ja rahahuolet myös painaneet pidempään päälle. Minussakin perfektionistin vikaa, mutta luulen, että osaan ottaa nykyään jo aika rennosti. Terveyshuolia myös ollut tässä, useampi leikkauskin itselläni takana sekä lisäksi vuoden sisään 3 nuorinta lasta vaatinut yliopistollisessa sairaalassa käyntejä. Huolta ja murhetta siis kyllä on ollut, eikä sinänsä masentuminen ole ihme.
Ja joo, tuollaiset kakkoskommentin kaltaiset ihmiset eivät ainakaan toisten elämää mukavammaksi tee, onneksi olen pystynyt aika hyvin välttämään sellaiset ihmissuhteet, joissa omaa erinomaisuutta pönkitetään painamalla toisia alas. Puolisolla kyllä paljon sitäkin vikaa, kun en jaksa ja hommat ei suju, se on vain ja ainoastaan minun vikani, kun en kasvata lapsia tarpeeksi. Kuitenkin paljon saan ulkopuolelta kommenttia, että lapsemme ovat hyvin käyttäytyviä ja mukavia persoonia, osaavat kiittää ruoasta, pyytää saako ottaa lisää ja eivät mitään mahdottomia pomottajia ole. Mutta toki lapset vaativat ohjausta ja ojentamista koko ajan, ainahan he jotain ajattelemattomuuksia tekevät ja kapinointiakin päiviin mahtuu. Mutta siis siinä läheisimmä ihmissuhteessa jään kyllä varsin yksin ajoittain. On toki paljon positiivistakin siinä.
Niin, sellainenkin seikka, kun on masentunut, niin on tavallista herkempi ja haavoittuvampi toisten negatiivisille palautteille, ja jopa neuvotkin ottaa välillä negatiivisena kritiikkinä. ja sitähän ne toisinaan ovatkin. Samoin nukkumaanlaitot saattavat toisinaan tuntua iltaisin ylivoimaisilta, kun on jo päivän mittaan kaikki energia ja jaksaminen kulutettu siinä vaiheessa.
ap
IHme ettei kukaan ole vielä ehdottanut että mene töihin ja laita lapset hoitoon.
Voisi toimia tuossa tilanteessa.