Lue keskustelun säännöt.
Viikko ilman miestä. En tiedä pystynkö.
23.05.2013 |
Olisi lomamatka suunnitelmissa. Rakastan miestäni suunnattoman paljon ja en tiedä miten ikävästä selviäisin tai kestäisin. Matka houkuttaa, mutta se erossa olo tuntuu niin raastavalta. Viimeksi olemme olleet erossa toisistamme viime syksynä 3 vrk ja se oli raastavaa. Tietenkin se on eriaista, kun itse on poissa. Aikuisen lapseni kanssa olisin lähdössä matkalle. Emme koskaan ole olleet kaksin matkalla, joten se olisi mukava kokemus.
Sydän pakahtuu,
Kommentit (14)
Olet joko porvoosta tai sairaalloisen takertuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 06:27"]
On tainnut lapsesi kasvaa aikuiseksi mutta sinä et!
[/quote]
Aikuinen ei saa ikävöidä puolisoaan! Miksi se koetaan niin pahaksi?
Ikävöinti ja se että elämä kaatuu yhteen viikkoon erillään ovat kaksi aivan eri asiaa. Aloitusviesti kuulostaa siltä että olet hajoamassa siihen paikkaan kun kodin ulko-ovi sulkeutuu. Ikävä tulee luonnollisesti jo viikossa jos parisuhde on kunnossa. Ikävöinti on myös hyvä asia ja pitää parisuhdetta kunnossa.
Kuinkahan monessa perheessä on 5-7 päivän mittaisia työreissuja. No onneksi et ole minun puoliso, tulisin hulluksi! Nytkin avovaimo yli kuukauden ulkomailla ja minä lapsien kanssa kotona. Jokainen elää tavallaa...
[quote author="Vierailija" time="23.05.2013 klo 06:47"]
Kuinkahan monessa perheessä on 5-7 päivän mittaisia työreissuja. No onneksi et ole minun puoliso, tulisin hulluksi! Nytkin avovaimo yli kuukauden ulkomailla ja minä lapsien kanssa kotona. Jokainen elää tavallaa...
[/quote]
Meillä! Mies on työn takia poissa sunnuntai-illasta perjantai-iltaan, minä neljän lapsen kanssa kotona. Ja hyvin on pärjätty monta vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei enää kuulosta rakkaudelta vaan läheisriippuvuudelta!!?? Anna miehellesi hetki aikaa hengähtää "rakkaudestasi".
Minäkin rakastan sydämeni pohjasta mutta nautin silti siitä että meillä molemmilla on (työ)matkoja jolloin toinen saa aikaa itselleen hyvällä omallatunnolla.
Tiedän tuon tunteen. Itsekin olin suhteen alussa kovilla kun mies lähti viikon etelän reissulle tai jos miehellä oli viikonlopun kalastusreissussa. Nyt olen jo oppinut arvostamaan sekä omaa rauhaa että sitä kaipuuta. Se jälleen näkeminen on niin ihanaa sitten taas. Älä murehdi tuollaisesta viikon mittaisesta "erosta" vaan ajattele sitä suhteen kannalta tärkeänä asiana. Jokaiseen parisuhteeseen kuuluu kuitenkin myös se oma-aika ja itsenäisyys. Ilman erillisyyttä ei voi olla hyvää suhdetta ja siksi sitä erossa olemista on hyvä välillä harjoitella. Ja tuohan on aivan mahtava tilaisuus kun lapsesi kanssa pääset tuulettumaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen :) Mulle tulee ikävä miestä jo, kun ovi menee kiinni. Kotiin kun mies pääsee, täällä odottaa joka päivä ikävöinyt vaimo, joka on hoitanut kotityöt ja antaa ison halin ja suukon, kun mies pääsee ovesta sisälle :D Rakastan :)
Kyllä voisin silti lähteä lomalle ilman miestä, kotiin kun pääsisin, niin ai jai ;) Ikävä kurotaan umpeen! Parasta matkaamisessa! ;)
Oletko läheisriippuvainen? Tuore suhde, rakkauden ensi huuma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti lähdet lapsesi kanssa reissuun, jos nyt sitten jostain syystä spragaat täysin, niin tiedät jatkossa, että hommaat lääkityksen sairauteesi.
Toivon, ettei lapsesi käy palstalla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ilmoittautuu toinen, jolle erossa olo on raastavaa! Mies oli esimerkiksi talvella kaverin kanssa risteilyllä, ja matkoineen yhteensä 2 vuorokautta pois. Ihan näin aikuisena ihmisenä voin sanoa, että ikävä oli raastava! Olemme miehen kanssa yleensä aina yhdessä, siis ainakin yöt vaikka päivän olisimme ihan eri suunnilla, ja olen kai oppinut hieman riippuvaiseksi yhdessä olosta.
En varmaan ikinä tottuisi enää vaikka siihen, että mies olisi reissuhommissa. Muutamakin päivä tuntuu niin oudolta erossa! Kyllä minusta aikuinenkin voi ikävöidä. Tottakai erossa oloon tottuisi, jos toinen olisi vaikka kuukausittain poissa muutaman päivän, mutta kun on vuoden joka yö vierellä ja sitten pari yötä pois, niin kyllä on orpo olo!
Me ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä, eikä tykätä matkustaa erikseen. Onhan sitä kokeiltu, mutta molemmille tulee valtava ikävä jo ensimmäisenä yönä. Tietysti siihen ennen pitkää tottuisi, jos erossa oloa olisi enemmän, mutta miksi kiusata itseään, kun ei ole pakko? Parasta minun elämässä on kyhjätä mieheni kainalossa illalla ennen nukkumaanmenoa ja herätä aamulla hänen vieressään, ja haluan lomallakin elämääni vain parasta :)
Sille, joka sanoi, että hyvään parisuhteeseen tarvitaan myös erillisyyttä: Olen samaa mieltä. Eri ihmiset vain tarvitsevat eri määrän erillisyyttä. Meidän parisuhteessa riittää hyvin se, että molemmilla on omia menoja päiväsaikaan. Erikseen vietettyjä öitä ei kaipaa meistä kumpikaan.
On tainnut lapsesi kasvaa aikuiseksi mutta sinä et!