RUK:n käyminen

Vierailija kirjoitti:

En tieedä kun e ole ollut rukissa. Huomaan selkeästi että sinulla on armeijaa ikävä. Kylllä minullekkin se tavallaan kulttuuri että oli selkeät rutiiinit niin oli jotenkin positiivinen asia. Se on nykyäään mennyt sellaiseksi projektiluontaiseksi tämä maaailma ja siksi ihmiset eivät lisäännykkään kun ei ole varmuuutta tulevaisuudesta.

Olet käsittänyt väärin. En ole käynyt edes armeijan varusmiespalvelusta.

m39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pellen merkki. Haluaa leikkia aikuisena sotaleikkejä.

Ei ne mitään leikkejä ole. Suomalainen sotilas toimii kansainvälisissä tehtävissä kovat piipussa kuten muutkin ja joutuu joskus tilanteisiin jossa on käytettävä tappavaa voimaa.

Entä miten tämä liittyy työelämään?

Työhaastatteluissa kun armeijaa käymätön jää auttamatta rannalle ruikuttamaan. RUK:n käynyt kelpaa jo mihin vain aiivan johtoportaaseen saakka.

m39

Ei jää. Usko pois.

(Sanoopi joskus Haminassa noin 100 vrk viettänyt)

Olit kuljetuskomppaniassa ajelemassa rukkilaisia pitkin harjoitusmaastoa?

Kuninkaallisessa kuljetuksessa palvellaan aina täysi aika, eikä mitään sadan päivän pikku pikaleirityksiä, pöhkö. Sivusta logistiikkaekspertti.

Eihän kukaan sanonut että se oli täyden ajan. Ehkä se peruutti traktorin homeper**ensuohon tai jotain. 

Ei auta. Sieltä ei pääse pois. Vaikka menettäisi kaikki ajo-oikeudet, täysi aika. Sitten poljetaan vaikka postia polkupyörällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän reserviupseerikoulua armeijan käyneenä naisena arvossa. Nykyisin työ-ja parisuhdepuolella arvostusta saa eniten sen hetkisestä uusimmasta meriitistä oli se sitten koulutus, ylennys tms.

Mikäli RUK juuri käyty se on meriitti hakemissasi asioissa ap mutta jos sen suorittamisesta aikaa vaikkapa parikymmentä vuotta väkeä kiinnostaa enemmän nykyisyys kuin menneet

Kiinostaako sinua RUK:n käynti myös parisuhdemielessä, ja jos kiinnostaa, niin miksi? Pitääkö sinulle heiluttaa rähinäremmiä makuuhuoneessa?

Vastaan aiemmin kirjoittaneena naisten vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneena. Parisuhdemielessä en ole sen kiinnostuneempi onko kumppani käynyt rukkia, armeijaa ylipäätään vaiko jättänyt armeijan kokonaan suorittamatta. Reserviupseerikoulun suorittamista silti arvostan. Siihen ei ketä tahansa valita ja saapumiserässäni rukin käyneet käyttäytyivät muita kypsemmin. Oma isäni myös reserviluutnantti.

Kuten yllä kirjoitin, minulle se ja sama onko armeijaa käyty lainkaan, leikkikouluhan se monilta osin nykyisin. Puolisollani C-paperit mutta armeijan käymistä tärkeämpää se mitä nykyisin elämällään tekee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän naisväestö edes tiedä mikä se semmoinen RUK on. Ajattelevat kuitenkin rukkia sisustuselementtinä. Ja millainen mies sisustuksesta on kiinnostunut?

Ehkä w t b I m b o illa noin, mutta paremman väen perheissä ollaan kyllä tietoisia sotilaaskoulutuksen tasoista ja upseereita arvostetaan, onhan melkein joka neidon isä vähintään reservin kapteeni. Siis jos haluaa vaikkapa rahakkaaseen sukuun.

Höpsis, eihän nyt sentään vähänkään tasokkaampi perhe rupea täyttämään tyttölasten pieniä aivoja heille täysin tarpeettomalla tiedolla sotilasarvoista tai matematiikasta yms. Hukkaan menee ne opit.

Nimenomaan ei mene, kun sulhoksi valikoituu sitten koko miessukupolven kerman edustaja ja perinteet saavat jatkoa. Ruusurynnäkkökin on romanttinen, puhumattakaan kurssijuhlien tanssiaisista. Tykkimiesten morsmaikut saa syödä hernesoppaa tuulipuvuissa omaisten päivänä ja siinä se.

Nyt en täysin ymmärrä. Annetaanko teillä naisen valita itse puolisonsa? Entä isän oikeus ja velvollisuus huolehtia tyttärensä tulevaisuudesta?

Tietenkin vanhempien on hyväksyttävä vävykokelas. Ehdokkaan tytär valitkoon mielensä mukaan, kunhan on sovelias.

Kun tiedossa on että upseerius on liki välttämätön vaatimus, niin se helpottaa tyttärenkin urakkaa. Rajallisesta joukosta on paljon helpompi haarukoida se oikea, semminkin kun isänmaa helpottaa tehtävää kokoamalla kattauksen muutamaan yksittäiseen pisteeseen palvelukseen ja merkitsee laatuyksilöt näkyvin tunnuksin lomailun ajaksi.

Ehkä teillä kaupunkilaisilla on tuollaisia uusmuotisia tapoja, mutta meillä isä esittelee sopivat ehdokkaat tyttärelle, eikä päinvastoin.

Ymmärrän hyvin, että syrjäseuduilla on perinteet voimissaan jo käytännön syistäkin. Hyviä sukuja ja niiden naimaikäisiä vesoja on harvassa, ja on vanhempien vastuulla huolehtia *kröhm* perintöaineksen *kröhm* puhtaudesta, kun eivät nuoret kaikkia henkilöhistorian pikku detaljeita voi tuntea, joitain ei missään nimessä pidäkään. Kaupungissa riittää valikoimaa ja tänne on tultu vain joitakin sukupolvia sitten, joten siltä osin ollaan paljon huolettomampia.

"Huolettomampia"? Tarkoittanet moraalittomampia? On kunnia ja Herran Sana kaukana moisesta rietastelusta ja säädyttömyydestä.

No tiedäthän, ei se Jumalan silmäkään kaikkea näe. Ja tehän siellä maalla sen varsin tiedättekin. Yhtä kaikki, kyllä siitä huolen pidämme, että vävykokelas säätyyn kuuluu ja sukuun sopii, siinä missä miniöidenkin osalta vähintäinkin varmistetaan riittävät halut ja taidot jälkikasvun saantiin ihan käytännössä.

Mutta kuka säädyllinen mies ottaisi vaivoikseen tuollaisen liberaalin hepsankeikan, joka on ravannut pitkin kyliä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pellen merkki. Haluaa leikkia aikuisena sotaleikkejä.

Ei ne mitään leikkejä ole. Suomalainen sotilas toimii kansainvälisissä tehtävissä kovat piipussa kuten muutkin ja joutuu joskus tilanteisiin jossa on käytettävä tappavaa voimaa.

Entä miten tämä liittyy työelämään?

Työhaastatteluissa kun armeijaa käymätön jää auttamatta rannalle ruikuttamaan. RUK:n käynyt kelpaa jo mihin vain aiivan johtoportaaseen saakka.

m39

Täytyy kyllä näin myös niihin johtotehtäviin rekrytoineena sanoa, että ei pidä paikkaansa. Varmaan ollut noin joskus kasarilla.

Jos joku tämän maan yrityksissä on pielessä niin se ettei niitä osata johtaa. Syykin selvisi tunnustuksesi jälkeen. 

Poika kävi lyhyimmän kun piti yliopisto opiskelua parempana.

Tiedän 2kpl opiskelukaveria jotka käyneet RUKin. Molemmat keskeytti opintonsa, toinen insinööri ja toinen DI puolella. Joten vaikea sanoa miten vaikuttaa työmarkkinoilla, kun ensin pitäisi pystyä valmistumaan mikä heille näköjään vaikeaa.

Parisuhdemarkkinoilla sanoisin että itse RUK ei vaikuta mitenkään. Toinen kavreistani on kamppailu-urheilija ja se on ilmiselvä syy miksi saa naisia. Toinen on melko naisellinen mies, tykkää tanssista, kissoista jne ja tietääkseni ei ole vielä 32 vuotiaanakaan parisuhteessa, ainakaan naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän naisväestö edes tiedä mikä se semmoinen RUK on. Ajattelevat kuitenkin rukkia sisustuselementtinä. Ja millainen mies sisustuksesta on kiinnostunut?

Ehkä w t b I m b o illa noin, mutta paremman väen perheissä ollaan kyllä tietoisia sotilaaskoulutuksen tasoista ja upseereita arvostetaan, onhan melkein joka neidon isä vähintään reservin kapteeni. Siis jos haluaa vaikkapa rahakkaaseen sukuun.

Höpsis, eihän nyt sentään vähänkään tasokkaampi perhe rupea täyttämään tyttölasten pieniä aivoja heille täysin tarpeettomalla tiedolla sotilasarvoista tai matematiikasta yms. Hukkaan menee ne opit.

Nimenomaan ei mene, kun sulhoksi valikoituu sitten koko miessukupolven kerman edustaja ja perinteet saavat jatkoa. Ruusurynnäkkökin on romanttinen, puhumattakaan kurssijuhlien tanssiaisista. Tykkimiesten morsmaikut saa syödä hernesoppaa tuulipuvuissa omaisten päivänä ja siinä se.

Nyt en täysin ymmärrä. Annetaanko teillä naisen valita itse puolisonsa? Entä isän oikeus ja velvollisuus huolehtia tyttärensä tulevaisuudesta?

Tietenkin vanhempien on hyväksyttävä vävykokelas. Ehdokkaan tytär valitkoon mielensä mukaan, kunhan on sovelias.

Kun tiedossa on että upseerius on liki välttämätön vaatimus, niin se helpottaa tyttärenkin urakkaa. Rajallisesta joukosta on paljon helpompi haarukoida se oikea, semminkin kun isänmaa helpottaa tehtävää kokoamalla kattauksen muutamaan yksittäiseen pisteeseen palvelukseen ja merkitsee laatuyksilöt näkyvin tunnuksin lomailun ajaksi.

Ehkä teillä kaupunkilaisilla on tuollaisia uusmuotisia tapoja, mutta meillä isä esittelee sopivat ehdokkaat tyttärelle, eikä päinvastoin.

Ymmärrän hyvin, että syrjäseuduilla on perinteet voimissaan jo käytännön syistäkin. Hyviä sukuja ja niiden naimaikäisiä vesoja on harvassa, ja on vanhempien vastuulla huolehtia *kröhm* perintöaineksen *kröhm* puhtaudesta, kun eivät nuoret kaikkia henkilöhistorian pikku detaljeita voi tuntea, joitain ei missään nimessä pidäkään. Kaupungissa riittää valikoimaa ja tänne on tultu vain joitakin sukupolvia sitten, joten siltä osin ollaan paljon huolettomampia.

"Huolettomampia"? Tarkoittanet moraalittomampia? On kunnia ja Herran Sana kaukana moisesta rietastelusta ja säädyttömyydestä.

No tiedäthän, ei se Jumalan silmäkään kaikkea näe. Ja tehän siellä maalla sen varsin tiedättekin. Yhtä kaikki, kyllä siitä huolen pidämme, että vävykokelas säätyyn kuuluu ja sukuun sopii, siinä missä miniöidenkin osalta vähintäinkin varmistetaan riittävät halut ja taidot jälkikasvun saantiin ihan käytännössä.

Mutta kuka säädyllinen mies ottaisi vaivoikseen tuollaisen liberaalin hepsankeikan, joka on ravannut pitkin kyliä?

Yllättävän moni nuorisolainen täällä urbaanissa maailmassa suhtautuu vapaamielisesti sellaiseen, ainakin sikäli, että haluaa itse valita siippansa järjestetyn liiton sijaan. Näistä ei yleensä puhuta, mutta meillä aletaan pikkuhiljaa suhtautua kiinnostuneesti erään Darwinin kehittelemään teoriaan parinvalinnasta, niin, että se olisikin puolisoiden oma valinta eikä sukujen yhteinen harkittu kaikki näkökulmat puntaroiva sopimus. Sellainen saattaa kuulemma vähentää niitä kiusallisia vaivoja, joilla Herra meitä siunatumpia tasapainon vuoksi aina on rankaissut.

Kuka tätä ketjua pitää pystyssä? Joku Kalevi 67v Suonenjoelta jolle se armeija oli koko elämä?

Rauhoitu nyt.