Lue keskustelun säännöt.
Masentunut mies ja oma jaksaminen
14.07.2020 |
En enää jaksa yhteiseloa mieheni kanssa. Arkena hän käy töissä ja kotiin tultua syö ja lähtee autotalliin omiin harrastuksiinsa. Tulee kotiin puolen yön maissa. Ja aamulla sama taas uusiksi. Viikonloppuisin hän nukkuu puoleen päivään ja viimeistään kahdelta ottaa jo päikkärit. Muuten hän viettää kaiken aikansa autotallissa.
Nyt lomalla on sama kaava: nukkuu, syö, nukkuu, autotalliin kaljoittelemaan. Mikään muu ei kiinnosta tai huvita. Hänellä on todettu keskivaikea masennus jo vuosia sitten, on siihen lääkkeet, mutta toiminta on edelleen samaa.
Sanomattakin selvää, ettei meillä ole mitään yhteistä tekemistä, ei hellyyttä, ei seksiä, ei mitään yhteyttä. En jaksa enää edes yrittää. En tiedä miksi enää olen tässä, miksi en lähde? Ensin ajattelin, että jaksan olla tukena ja apuna toisen sairastaessa, mutta tämä vaan jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen. Kai se kynnys rikkoa koti lapsilta on niin suuri, että yritän jaksaa tämän oman pahan oloni kanssa. Tuntuu, että mies vetää minutkin uppoavan suohon.
Nyt
Kommentit (14)
Jokaisella on yksi elämä. Nyt sinun pitää sanoa miehelle mitä ajattelet ja toivot. Mies saa sanoa oman mielipiteensä. Siitä sitten riippuu miten suhteenne käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Käväset siellä autotallissa hakemassa allekirjoituksen avioerohakemukseen. Masentunutta ihmistä itsekeskeisempää ei olekaan.
Kehota miestä mittauttamaan testosteroniarvot. Voi johtua kaikki nuo oireet matalista testotasoista. Tuo on suomalaisille miehille häpeä, eivätkä he ikinä mene vapaaehtoisesti mittauttamaan niitä.
Ota mies puhutteluun ja sano, että asioiden on muututtava. Toivottavasti olet jo yrittänytkin.
Lääkityskään ei nähtävästi tehoa. Kaikkien etu olisi kunnon hoitotasapaino miehelle, ja siitä hänen täytyisi itse ottaa vastuu kannettavakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäs masennuslääkkeen kanssa suositellaan ottamaan kaljaa? Onko siis päivittäistä? Se ei ainakaan auta.
Anteeksi mutta ei tuo mun mielestä edes masentuneelta kuulosta, vaan normaalilta elämäänsä pettyneeltä saamattomalta juntilta jolla löytyy aina tekosyy olla tekemättä asioilleen jotain. Jos masennuksesta kun haluaa eroon, niin sen eteen on tehtävä itsekin aktiivisesti jotain, ei vain luottaa lääkitykseen.
Nyt se luottaa ja on tottunut siihen että sä hoidat kaikki. Todennäköisesti piristyisi ja alkaisi hoitamaan asioita jos pakko olisi, eli jäisi yksin.
Se päivittäinen kaljottelu kyllä blokkaa aika hyvin sen masennuslääkityksen tuomat hyödyt. Ei kuulu alkoholi lääkityksen yhteyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut ei harrasta. Kuulostaa samalta kuin elämäni exän kanssa. Olin aina yksin. Miehellä oli autotallissa oma harrastuspaikka. Sieltä tein kaljatölkkilöytöjä. Mihinkään ex ei suostunut. Ei puhumaankaan. Heti alkoi äyskimään, kun kysyin mikä mättää.
Exällä oli helppo elämä. Tienasin enemmän, maksoin laskuja itseni kipeäksi, tein kotityöt, huolehdin lapset. Ex työnsä lisäksi oli ja harrasti. Ihan paskaa elämää monta vuotta. Hävettää, että katsoin vuosia.
Viettääkö mies aikaa lasten kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme keskustelleet asiasta lukemattomia kertoja. Keskustelleet ja viime aikoina enimmäkseen riidelleet, kun en enää jaksa pysyä asiallisena. Mies lupaa muutosta, lupaa yrittää osallistua perheemme arkeen jne. Tätä kestää 2-3 päivää ja sitten palataan taas aikaisempaan käytökseen.
Testosteronit on testattu, kaikenlaista on testattu ja kokeiltu. Mies on itsekeskeinen, laittaa kaiken masennuksen piikkiin. Se oikeuttaa käytöksen ja jaksamattomuuden.
Eiköhän tämä ala olemaan tässä. Kiitos, että sain purettua pahaa oloa sisältäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se päivittäinen kaljottelu kyllä blokkaa aika hyvin sen masennuslääkityksen tuomat hyödyt. Ei kuulu alkoholi lääkityksen yhteyteen.
Eikä pelkästään nollaa lääkkeen hyötyä. Laskee esimerkiksi mieshormoni, dopamiini ja serotoniinitasoja, ei ihme jos ei paneta kun testosteroni korvautuu estrogeenillä. Itseasiassa se lääkkeen syöminen tekee enemmän haittaa kun hyötyä. Juodessa myös on vaarana, että kun keho käsittelee ensin aina alkoholin pois niin sen jälkeen ryöpsähtävä lääkepitoisuus voi nousta vaarallisen suureksi. Jotkut on sammunut suorilta jaloilta koomaan näin.
Jos vaihtaisi kaljan edes kuukaudeksi tunnin päivittäiseen liikuntaan niin taatusti kahden viikon päästä olis jo jopa iloinen ja tekevä mies. Mutta ei se varmaan jaksa, akkojen kotkotuksia, kyllähän se itse tietää ja lääkärikään ei mitään sanonut.
Herättäisköhän edes se, että jossain vaiheessa ei seiso enää ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme keskustelleet asiasta lukemattomia kertoja. Keskustelleet ja viime aikoina enimmäkseen riidelleet, kun en enää jaksa pysyä asiallisena. Mies lupaa muutosta, lupaa yrittää osallistua perheemme arkeen jne. Tätä kestää 2-3 päivää ja sitten palataan taas aikaisempaan käytökseen.
Testosteronit on testattu, kaikenlaista on testattu ja kokeiltu. Mies on itsekeskeinen, laittaa kaiken masennuksen piikkiin. Se oikeuttaa käytöksen ja jaksamattomuuden.
Eiköhän tämä ala olemaan tässä. Kiitos, että sain purettua pahaa oloa sisältäni.
Mielestäni yksin ollessa ei tarvitse välittää toisen mielipiteistä tai omasta terveydestään. Jos haluaa pysyä suhteessa jossa on toinenkin niin silloin täytyy myös kuunnella, tulla vastaan ja huolehtia itsestään jotta pystyy huolehtia suhteesta.
Miehen pitäisi olla sinkkuna, niinhän tuo kuulostaa elävän nytkin.Ap
Meillä myös masentunut mies toimii itsekkäästi ja itsekeskeisesti. Hän saa harrastaa ja tehdä oman päänsä mukaan, kun lääkäri oli sanonut niin, että pitää vaan tehdä itsestä mukavia asioita. Perhe-elämästä ja arjen pyörityksestä viis veisaa, kun nyt on niin kiire nauttia elämästä.
Oletko puhunut tilanteesta hänen kanssaan?