Eivätkö lääkärit todella alennu syömään/kahvittelemaan hoitajien kanssa samassa pöydässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat! Joudutteko todella nöyristelemään työpaikoillanne ihmisiä? Eikö teitä huolita lääkäreiden pöytiin? Onko lääkäreille jumalauta _omat_ _pöydät_? Ja ihmiset suostuvat tähän?

Työnantajan on pakko suostua tuohon, samoin kaikkiin muihinkin lääkäreiden vaatimuksiin. Lääkärit kaikessa vaatii mahdottomia ja työnantajan pakko suostua. Jos ei suostu, lääkärit uhkaa irtisanoutua, ja se olisi katastrofi koska on niin paha lääkäripula.

Tietäisittepä vaan mitä kaikkea muuta lääkärit vaatii...

No mitä muuta? Omahoitajat, joiden on oltava "käytettävissä" tarpeen vaatiessa? Kerro!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tämä on? Ainahan sitä jumitetaan omissa kolleegaporukoissa.

Joo mutta tuollainen suoraan pois käskeminen on jo luonnehäiriöistä käytöstä. Ei se ruoka siitä pilalle mene, vaikka "väärään" ammattikuntaan kuuluva istuisi samassa pöydässä sen yhden (1) lounastunnin ajan.

Opettajainhuoneissa on usein sama homma omien "vakipaikkojen" kanssa ja joissain kouluissa on myös tarkasti eritelty miesten ja naisten pöydät. Eli älä vaan sijaisena mene istumaan kenenkään vakkarin paikalle tai jos esim. naisena viihdyt kahvitauoilla miesten pöydässä, niin helvetti on pian irti. Onneksi nuoremmat opet, varsinkin aineenopettajat, ovat jo tasavertaisempaa sakkia asenteiltaan.

Joskus tuntuu, että ihmisläheisille aloille päätyvät aina ne tyypit, jotka eivät persoonallisuutensa puolesta niille sovellu. Ammatin mukaan kyykyttäminen ja lokerointi ei ole ihmissuhdealan työntekijälle sopivaa käytöstä.

Siis apua, ei todellakaan ole opehuoneessa tuollaista. Kukin istuu, missä istuu ja kaikki on vastavalmistuneista viittä vaille eläkeläisiin, naisista miehiin ja ohjaajista opettajiin ihan samalla viivalla. Olen tässä viimeset 5 vuotta ollu joka vuos eri koulussa ja sitä ennen tein opiskeluaikoina paljon lyhyitä sijaisuuksia eri kouluissa joten on kokemusta pienistä kyläkouluista isoihin yhtenäiskouluihin.

Hoitajat ovat useinkin osastonsihteerien ohella vuotajia jospa lekurit eivät ota riskejä.... Eivät tietenkään kaikki ole lärpättäjiä.

Mulla on töissä niin kiire, että harvoin ehdin pitää kunnon ruokiksen. Usein tulee kuitattua asia jollain banaanilla työpisteellä. Sen kerran kun pääsen istumaan sosiaalitiloihin ei kyllä ensimmäisenä ole mielessä vastuu siitä, että alemmin koulutetutkin viihtyisivät.

Yksinyrittäjänä voin sanoa, että meillä alaiset ei todellakaan istu pomojen kanssa samassa pöydässä... mikä kyllä vaikeuttaa elämää aika lailla. Päänsisäiset ristiriidat ovat melkoiset.

AP, kuinka monta aloitusta meinaat tehdä yhdestä ja samasta asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Yksinyrittäjänä voin sanoa, että meillä alaiset ei todellakaan istu pomojen kanssa samassa pöydässä... mikä kyllä vaikeuttaa elämää aika lailla. Päänsisäiset ristiriidat ovat melkoiset.

Lääkäri ei ole hoitajan pomo.

Riippuu varmaan kovasti missä on töissä. Perusterveydenhuollossa kunnalla lääkäri on kyllä monesti ollut suoraan sanottuna paras ystävä kun oikein ongelmatilanteisiin joudutaan. Valtaosa henkilökunnasta on matalasti koulutettua, osa ihan nuoria ja kokemattomia. Olen monia kertoja soittanut ja pyytänyt apua lääkäriltä ja istunut ruokatauolla juttelemassa ja tutustunut osaston lääkäreihin monesti paremmin kuin muuhun henkilökuntaan, ihan käytännön syistä. En ole huomannut ylimielistä asennetta, ehkä sairaaloissa on sitä enemmän.

En ole sote-alalla töissä, mutta työpaikkani sijaitsee sairaalan vieressä.

Käyn joskus syömässä sairaalan henkilökuntaruokalassa, koska myyvät lounaan ulkopuolisillekin.

Minua huvittaa ajatus, että saatan joskus istua nk. lääkärien pöytään.

Heille olen tuntematon, mutta muutaman kerran kun käy siellä syömässä, hahmottaa kyllä, missä lääkärien pöytä todennäköisesti sijaitsee.

Minua siis häiritsee jotenkin ajatus, että lääkärit olisivat nk. parempaa väkeä, jotka eivät istu rahvaan seurassa samassa pöydässä.

Ei se ole paremmuudesta kiinni. Vaan samanlaisuudesta. En tiedä, onko jonkun toimistoihmisen esim. kiva kuunnella jotain petäpään/alapään juttuja (siis ihan työmielessä) tai haisevan abscessin avauksia tai kolarivammajuttuja syödessään. Lääkäreitä se ei haittaa, monia muita voi ällöttää tai järkyttää. Monesti ruokapöydässä pohditaan hankalia tai omituisia tai hassuja työjuttuja ja silloin on helpompi, jos muut on samalla viivalla, tietää mistä puhutaan ja millä ehdoilla asiaa käsitellään.

Lääkärit ja monet muutkin työntekijät menevät lounaalle silloin, kun aikataulu antaa siihen mahdollisuuden.

Työpaikka ruokaloissa on tietty lounasaika ja sen sisällä on käytävä lounaalla.

Useiammat käyvät silloin, kun aikataulu työssä antaa siihen mahdollisuuden, jotkut ihan lounasajan alussa, jotkut aivan lounasajan lopussa.

Usein monet syövät lounaansa yksin, koska se on ainoa mahdollisuus kiireisssä päivässä olla yksin ja olla puhumatta kenenkää kanssa. Pieni lyhyt tauko vain omassa seurassa.

Ja tietenkin kaikissa paikoissa ihmiset hakeutuvat niiden seuraan, jotka ovat tutuimpia ja läheisempiä  työtovereita.

Joskin ihan täydessä työpaikan lounasravintolassa on  mentävä siihen pöytään, missä vapaa on, eikä silloin katsota, ketä muita siinä samassa pöydässä on.

EIkä suurten sairaaloiden ja terveyskeskusten lounaspaikossa yksikään lääkäri ja sairaanhoitaja  eikä kukaan muukaan tunne toisen osaston ja ryhmän muita työntekijöitä.

Aivan turhanpäiväinen ja provoileva aloitus kaikkinensa.

Ap vaikuttaa tyhmältä  jopa  r a s i s t i s e l t a  ihmiseltä, joka haluaa lietsoa jotain eriarvoisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat! Joudutteko todella nöyristelemään työpaikoillanne ihmisiä? Eikö teitä huolita lääkäreiden pöytiin? Onko lääkäreille jumalauta _omat_ _pöydät_? Ja ihmiset suostuvat tähän?

Onko se kastijakoa jos joku ammattiryhmä haluaa käyttää tauon ajatustensa vaihtamiseen.  Tuskin se muutama minuutti riittää rentoutumiseen ja diipadaapan  puhumiseen.  Ja jos haluaa muuta, saa kai lääkäri mennä muiden pöytiin. Hoitajat nyt voisi  kyllä kuvitella samaan pöytään, ovat kuitenkin potilassalaisuuksistakin perillä.  Vaikka ammattisi ei olisikaan niin vaativa, olet tärkeä paikallasi ja arvokas ihminen omassa pöydässäsi.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinyrittäjänä voin sanoa, että meillä alaiset ei todellakaan istu pomojen kanssa samassa pöydässä... mikä kyllä vaikeuttaa elämää aika lailla. Päänsisäiset ristiriidat ovat melkoiset.

Lääkäri ei ole hoitajan pomo.

Ei hallinnollisesti välitön pomo,mutta ammatillisesti on.  Useimmiten koko poppoon pomo on joku lääkäri. 

Sairaalamaailma on edelleen hyvin hierarkinen. Mutta onpa sitä menty eteenkin päin. Vasta kuultua: vanhempi lääkäri muisteli kaiholla aikaa, jolloin hoitaja odotti jatkuvasti valmiudessa lääkärin työhuoneen ulkopuolella. Kun lähtö hommiin tuli, avusti hoitaja lääkärintakin lääkärin päälle ja sitten mentiin. Lääkärin ei tarvinnut tehdä yhteistyötä muiden ammattiryhmien kanssa, eikä vastailla ihme puheluihin, luoja, kuten nykyisin. Hänen aikaansa arvostettiin :O

Niin kauan kuin on koulutuseroja, ja tuloeroja, on hierarkiaa. Hierarkia ei välttämättä merkitse sairasta vallankäyttöä.  Mitä se auttaisi,  jos  nimenomaan lääkäri olisi kiinnostunut miten vaikkapa se siivooja kokee päivittäisen työnsä siellä kellarissa. Ellei ole sosiologi, tai työterveyslääkäri, työaikanaan.  Tai mitä se  vaikka siivooja osaa sanoa mitään ratkaisevaa hoitajan ongelmiin potilastyössä.  Yhteistyöpalaverit on eri asia. Ei nyt vaadita mahdottomia. Joku voi tietty rentoutua lätisemällä säästä tai tvohjelmista tasa-arvoisesti. 

Tämä ”lääkäri ei ole hoittajan pomo” onkin mielenkiintoinen kommentti. Työtä tehdään yhdessä potilasta varten. Tietyt tehtävät on tehtävä, ja lääkäri vastaa potilaan hoidosta, joten hänen on annettava ohjeet ja niitä tulisi myös noudattaa. Minusta on aika älytöntä, että osastonlääkäri ei ole kaikkien osaston työntekijöiden esimies, koska silloin hänellä olisi myös esimiehen valta, jota taasen lääkäreillä ei ole. Vastuunjako on epäselvää. Lääkärin on pakko ohjeistaa muita ammattikuntia potilaiden hoitoon liittyen. Näinhän on aina ollut. Eihoitaja tee lääketieteellisiä päätöksiä, hänen työnsä on muuta ja tärkeää. Ethän toivo, että hoitotieteilijä tekee hoitoosi liittyvät päätökset, kun tarvitaan lääketieteellistä tietoa. Jokaiselle on oma tehtävä, Ja lääkärin pakko ohjeistaa tehtävät hoitajalle, muutoin potilaat eivät saa apua sairauteensa. Tämä ei ole pomottamista, vaan on pakko antaa ohjeet. Joita potilaan onnettomuudeksi hoitaja ei välttämättä viitsikään noudattaa tai johdattelee harhaan saadakseen toista mielipidettä vaikkapa erikoistuvalta tai päivystäjältä, jolloin saa mieleisensä vastauksen. Sitten potilaan hoito meneekin vastaavan osaston lääkärin tarkkaan harkitun suunnitelman vastaiseksi ja potilas siitä kärsii. Siksi lääkärin ohjetta tulee totella, eikä se edelleenkään ole pomotttamista. Ei ole tehtäviensä tasalla, jos tätä ei ymmärrä. Kun työaika loppuu, lääkärin työ jatkuu. Kun työaika loppuu, hoitajan hanskat tippuu ja seuraava jatkaa, jos on sattunut olemaan raportin aikaan hereillä. Jos ei, lääkärin on selvitettävä kaikki hoitoasiat sitten itse, koska -edelleen- on vastuussa siitä potilaasta.

- Kun nyt sitten halusitte vastakkainasettelua, niin tässä sitä on. Kannattaa olla ylpeä omasta työstään, ei niitä hoitotöitä lääkäreitä varten tehdä, VAAN SAIRAITA IHMISIÄ VARTEN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinyrittäjänä voin sanoa, että meillä alaiset ei todellakaan istu pomojen kanssa samassa pöydässä... mikä kyllä vaikeuttaa elämää aika lailla. Päänsisäiset ristiriidat ovat melkoiset.

Lääkäri ei ole hoitajan pomo.

Ei hallinnollisesti välitön pomo,mutta ammatillisesti on.  Useimmiten koko poppoon pomo on joku lääkäri. 

Lääkäri johtaa potilaan hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sosiaalitoimistossakin on eri pöydät sosiaalityöntekujöille ja ohjaajille.

No ei tod ole. Aika yksin saisin sitä paitsi syödä, kun olen koko viraston ainoa sosiaalityöntekijä ja kaikki muut ohjaajia. 

Minusta on ihan loogista jos on tuollainen pöytäjako isossa sairaalassa, kun väkeä on niin paljon. Pitäisi olla yksi tosi iso pitkä pöytä mihin mahtuu kaikki, jottei tällaista jakoa tulisi. Kun ihmiset yleensä hakeutuu työkavereiden kanssa syömään, eikä isossa paikassa millään voi tuntea niitä satoja työntekijöitä. Syntyyhän koululuokillakin aina pieniä ryhmiä ison ryhmän keskelle. Ihmiset viettää aikaa yleensä pienissä ryhmissä ja tuttujen kesken. Tietysti voisihan tuollaisessa paikassa kokeilla että ei ole enää niitä omia pöytiä, kaikki saa istua mihin haluaa, ja siinä nähtisiin että lääkärit menee kuitenkin omaan porukkaan ja hoitajat omaan kun tuntevat paremmin oman alan kollegansa. Pienessä terveyskeskuksessa olisi jako vähän tökerömpi.

Ja vielä pakko sanoa että en usein kuule että lääkärit haukkuisi hoitajia mutta hoitajat tosi usein dissaa lääkäreitä jotenkin, ei sekään yhteisöllisyyttä tuo!

Vierailija kirjoitti:

Yksinyrittäjänä voin sanoa, että meillä alaiset ei todellakaan istu pomojen kanssa samassa pöydässä... mikä kyllä vaikeuttaa elämää aika lailla. Päänsisäiset ristiriidat ovat melkoiset.

Pahimmat ristiriidat syntyvät kuitenkin hallituksen kokouksia pitäessä. Meinaa välillä sihteerillä mennä sormi suuhun kun miettii mitään puheenjohtaja oikein tarkoitti puhuessaan henkilöstön motivointitoimenpiteistä. Huhhuh. Tuntemukset on kuin psykiatrian klinikalla pahimmillaan.