Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä itsetunnon kohotukseen
21.05.2013 |
Olin lapsena useita vuosia koulukiusaamisen uhri. Siitä jäi syvät arvet, joita olen näin aikuisiällä yrittänyt parantaa. Vaikka olen toki edistynyt hyvin ja ujous ja itsevarmuuden puute ei esimerkiksi työelämässä häiritse, niin parisuhde rintamalla se on ongelma. Ongelma on nimenomaan siinä, että vaikka nyttenkin olen ihanan miehen kanssa parisuhteessa ja onnellinen, olen silti koko ajan omasta asemastani epävarma.
Kehittelen jatkuvasti mielessäni teorioita siitä miten mieheni haaveilee muista naisista tai hänen kaverinsa kehottavat häntä hankkimaan kauniimman/fiksumman/hoikemman. Monesti myös mietin, että mies olisi onnellisempi jonkun muun kanssa. Näistä epävarmuuksista sitten kumpuaa aivan hirveä mustasukkaisuus, jota yritän olla miehelle näyttämättä, mutta se vaivaa minua aivan älyttömästi.
Miten saisin itsetuntoni myös tällä elämän osa-alueella sille tasolle, ettei minun tarvitsisi koko ajan murehtia omaa huonommuuttani naisena?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itsetunto-ongelmahan tuo juuri on. Itse olen selättänyt sen paitsi ymmärtämällä, että oikeastaan minä olen varsin hyvä puoliso - minkä miehenikin voi todeta - myös ja ennen kaikkea tajuamalla, että minä selviäisin kyllä, vaikka jos sattuisikin, että mies päättäisi yrittää etsiä paremman.
Siis ainahan voidaan teoriassa ajatella, että vaikka minä olisin maailman täydellisin, niin mies ei ehkä tajuaisikaan sitä tai jostain muusta syystä saisi päähänsä lähteä testaamaan ruohoa aidan toisella puolen. Tai mies voi kuolla tai vammautua tai jotain. Mikä tahansa näistä olisi tietysti suuri suru, ja hyvin epämiellyttävää ja kurjaa, mutta ei minun maailmani siihen silti kaatuisi. Minä ja lapset jatkaisimme silti elämää ja selviäisimme siitä ihan hienosti. Meidän elämässämme tulisi jopa olemaan mukavia ja miellyttäviä asioita - niitä samoja, joita nytkin teemme ilman miestä. Sillä emme me joka hetki toistemme kainalossa nysvää. Mökillä olisi edelleen mukavan viileää uimavettä, Tampere-taloon tulisi edelleen pari oopperaa vuodessa, minulla olisi edelleen työni ja urani ja jokunen ystäväkin, jne. Joitain asioita jäisi pois miehen myötä, joitain tulisi tilalle. Elämä jatkuisi ja pääsääntöisesti elämä on hyvää.
Sinun pitää siis mieltää, että sinä et oikeasti ole siitä miehestä riippuvainen. Mies on kiva olemassa ja tuottaa suurta iloa sinulle, mutta et sinä silti ole siitä riippuvainen. Tulisit toimeen ilmankin. Ei sinun siis tarvitse pelätä. Voit iloita siitä, mitä teillä nyt on murehtimatta, että se joskus lakkaa olemasta. Tällöin ehkä tajuat myös, että miehesi on kanssasi aivan samoista syistä: sinusta on hänelle iloa. Hän on jo valinnut sinut, eikä jotakuta muuta, koska hän haluaa sinut. Ethän sinäkään ole häntä ottanut vain siksi, että et ole muutakaan saanut, etkä ole häntä vaihtamassa parempaan heti ensi tilaisuuden tullen? Ei, vaan te haluatte toisenne, koska teistä on toisillenne iloa.