Lue keskustelun säännöt.
Onko mummon rakkaus yhtä voimakas kun äidin rakkaus?
13.07.2020 |
Näin kärjistettynä, tiedän että on molempia välinpitämättömiä lurjuksia. Mutta miten on, mummot? Tai asiasta muuten tietävät :)
Meinaan siis, mulla on kaksi todella ujoa lasta, ja molemmat vierastaa mummoaan tosi voimakkaasti.. ei siis ole kumpikaan oikein vielä uskaltanut puhua mummolle tai mennä syliin, ei ota juuri mitään kontaktia häneen.. (lapset 4 ja 1) silti mummo usein laittelee viestiä että kuinka on mummon rakkaita ikävä ja nähtäispä taas, laittelee lahjoja jne!! Aina tulee vähän hassu olo niistä viesteistä, nauttiiko hän oikeasti lasten näkemisestä vaikka nää suurinpiirtein pillahtaa itkuun hänet nähdessään, vai laittaako mummo niin, koska "kuuluu" laittaa.. äidit yleensä rakastaa lapsiaan oli ne minkälaisia tahansa, mutta ylettyykö "sääntö" myös mummoihin? :-D
Kommentit (29)
Riippuu sinusta, annatko hänen välittää lapsistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin rakkaus on äidin rakkaus ja mummon on mummon.
Varmasti voi rakastaa lapsia ihan niiden olemassaolon takia. Suvun jatkuminen jo voi herättää lämpimiä tunteita.
Ihana, että teille on osunut mummo joka rakastaa pyyteettömästi eikä vaadi lapsista mitään :)
Tottakai se mummo niitä voi rakastaa oikeasti.
Itse olen ujon lapsenlapsen ja pitkän välimatkan vuoksi hyvin etäinen mummo. En silti mitään showta ala esityksen vuoksi pitämään.
Välinpitämättömäksi on moitittu, kun en väkisin vierastavaa lasta kaappaa syliin ja halittele. Saa tulla itse, mutta ei ole vielä halunnut.
No ainakin rakkaudettomuus on samaa.
Mun äiti on surkea, välinpitämätön ja piittaamaton äiti, oli myös väkivaltainen.
Nyt mummona ei välitä lapsenlpsistaan lainkaan, ei ole nähnyt kahta nuorinta koskaan, vanhimman 2 kertaa, ei muista nimiä ja ikiä.
Myös mieheni äiti oli kylmä ja etäinen, ja on sitä mummonakin. Näkee sentään joka toinen vuosi puoli tuntia ja muistaa nimet ja iät, muuten ei kyllä välitä eikä osallistu elämäämme.
Mummo ikävöi, koska näkee harvemmin lapsia kuin sinä. Siksi niitä hemmotellaan, kutsutaan kylään yms, vaikka lapset eivät tästä pitäisikään. Harvat vierailuvälit myös aiheuttavat sen, ettei mummo välttämättä muista, että lapset vierastavat häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu sinusta, annatko hänen välittää lapsistasi.
Ei mene näin. Välinpitämätön mummo ei todellakaan välitä, vaikka miten antaisin välittää ja mahdollistaisin yhteydenpidon ja tapaamiset.
Kun minä vietin lapsuudessani ( 80-luvulla) ennen vanhempieni kesälomien alkua isovanhempieni luona lomaa, olin kuin kotona. Toki me kävimme mummolassani n. kerran viikossa ja vietimme siellä esim. juhannuksia, pääsiäisiä jne. Ja pappani taas oli usein meidän mukana mökillä, kun häntä vielä eläkeläisenä pyydettiin töihin-
Ja lapseni taas piirsi pienenä aina isoäitinsä isoisänsä ja isoisoisänsä perhekuviin, koska vietimme heidän kanssaan todella paljon aikaa mieheni kuoltua raskaana ollessani.
Ehkä rakkaus ei ole yhtä voimakasta ? mutta silti nämä perhesuhteet voivat olla todella suuria ja elämässä kantavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon vastauksista! Mummous on vielä niin utopinen käsitys itselle, mielenkiinnolla odotan jos ja kun osuu omalle kohdalle...
Ap
Meillä toinen mummo haluaa nähdä ja olla lapsen kanssa. Hän selvästi välittää oikeasti. Toinen mummo ei ole "ehtinyt" tavata lastamme puoleen vuoteen, vaikka asuu 5 kilometrin päässä. Joten hänellä tuskin on mitään mummon rakkautta missään muodossa. Riippuu varmasti täysin ihmisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mummo voi lapsenlapsia rakastaa, mutta ei se äidinrakkautta ole.
Äidin rakkaus syntyy kun lasta kantaa mahassaan, sen synnyttää ja ymmärtää, että tuo olento on täysin riippuvainen minusta. Ymmärtää sen valtavan vastuun. Siinä on myös jotain hyvin alkukantaista, esimerkiksi vastasynnyttäneenä haluaa pesimärauhan ja työntää muut ulkopuolelle.
Ei mummona lapsenlapsia rakastaa samalla tavalla kuin omia aikanaan. Sellainen rakkaus syntyy vain siitä, kun lapsesta huolehtii kokonaisvaltaisesti yöt ja päivät. Se joka noin mummona väittää, ei ole äidinrakkautta kokenutkaan.
Mutta kyllä me mummot silti rakastamme ja haluamme olla läsnä, ainakin minä haluan.
T. Viiden mummo ja kolmen äiti. Vieläkin muistan sen tunteen, kun vierastava 1-vuotias tarrautuu kaulan ympärille eikä halua päästää äidistä irti. Ei sitä lastenlasten kanssa enää saa, ja se pitäisi jokaisen mummon ymmärtää
Onko kyseessä äidin- vai isänäiti? Evoluutiopsykologian näkökulmasta äidinäidin rakkaus lapsenlapsiin on suurempaa kuin isänäidin, koska äidinäiti tietää 100% varmuudelle lasten olevan hänelle sukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 5 lapsen äiti ja 2.lle lapselle mummi. Oma äitini on hyvin kylmä, en muista lapsuudestani että olisi sylissä minua pitänyt. Pyrin olemaan lastenlapsilleni välittävä, rakastava mummi. Olen pienituloinen niin en voi paljoa heille ostaa mutta otan mummilaan yöksi, piirretään, höpsötellään, saunotaan, luetaan jne. Mielestäni tykkäävät kun mummi jaksaa höpsötellä. Ja tilanne poikkeaa normi mummiudesta koska itselläni pieni lapsi 2v ja lastenlapseni ovat 2 ja 5 vuotiaat
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 5 lapsen äiti ja 2.lle lapselle mummi. Oma äitini on hyvin kylmä, en muista lapsuudestani että olisi sylissä minua pitänyt. Pyrin olemaan lastenlapsilleni välittävä, rakastava mummi. Olen pienituloinen niin en voi paljoa heille ostaa mutta otan mummilaan yöksi, piirretään, höpsötellään, saunotaan, luetaan jne. Mielestäni tykkäävät kun mummi jaksaa höpsötellä. Ja tilanne poikkeaa normi mummiudesta koska itselläni pieni lapsi 2v ja lastenlapseni ovat 2 ja 5 vuotiaat
Olen 47 vuotias mikäli se kiinnostaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan mummoni joskus sanoneen, että minä olen hänelle rakkaampi kuin omat lapset. Mummoni oli yhdeksän lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä äidin- vai isänäiti? Evoluutiopsykologian näkökulmasta äidinäidin rakkaus lapsenlapsiin on suurempaa kuin isänäidin, koska äidinäiti tietää 100% varmuudelle lasten olevan hänelle sukua.
Äidinäiti on myös tavallaan läheisempi sukulainen kuin muut isovanhemmat, koska mitokondrio-dna peritään äidinäidiltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mummo voi lapsenlapsia rakastaa, mutta ei se äidinrakkautta ole.
Äidin rakkaus syntyy kun lasta kantaa mahassaan, sen synnyttää ja ymmärtää, että tuo olento on täysin riippuvainen minusta. Ymmärtää sen valtavan vastuun. Siinä on myös jotain hyvin alkukantaista, esimerkiksi vastasynnyttäneenä haluaa pesimärauhan ja työntää muut ulkopuolelle.
Ei mummona lapsenlapsia rakastaa samalla tavalla kuin omia aikanaan. Sellainen rakkaus syntyy vain siitä, kun lapsesta huolehtii kokonaisvaltaisesti yöt ja päivät. Se joka noin mummona väittää, ei ole äidinrakkautta kokenutkaan.
Mutta kyllä me mummot silti rakastamme ja haluamme olla läsnä, ainakin minä haluan.
T. Viiden mummo ja kolmen äiti. Vieläkin muistan sen tunteen, kun vierastava 1-vuotias tarrautuu kaulan ympärille eikä halua päästää äidistä irti. Ei sitä lastenlasten kanssa enää saa, ja se pitäisi jokaisen mummon ymmärtää
Millä oikeudella sinä määrittelet muiden rakkauksia ja tunteita? Voi herranjestas. Monelle oman lapsen saaminen on ainutlaatuista, ja sen oman lapsen lapsen (lapsenlapsen) saaminen sitten vielä ainutlaatuisempaa. Sulle rakkaus näemmä tarkoittaa sitä että toinen on sinusta riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Onko kyseessä äidin- vai isänäiti? Evoluutiopsykologian näkökulmasta äidinäidin rakkaus lapsenlapsiin on suurempaa kuin isänäidin, koska äidinäiti tietää 100% varmuudelle lasten olevan hänelle sukua.
Miksi tätä alapeukutetaan, tämä on totta. Ja en ole edes tekstin kirjottaja.
Omat isovanhemmat ovat jo kuolleet.Lapsena näin heitä muutaman kerran vuodessa pitkän välimatkan vuoksi mutta ei ollut epäilystäkään siitä etteivätkö he olisi rakastaneet minua. Itse olen ymmärtänyt heidän arvonsa vasta aikuisena.
Äitini sanoo, että lapsenlapset ovat omia rakkaampia. En tiedä, onko kuinka tosissaan.
Kyllä.