Pahimmat sinulle/läheisellesi tehdyt oharit?

Minulle ei ole tehty kummempia ohareita, mutta tulin todella vihaiseksi raskausaikana, kun oltiin miehen kanssa sovittu, että jos tämä lähtee viihteelle, ilmoittaa siitä pari päivää aiemmin, jotta ehdin sopia muuta (kun en aina jaksanut tulla selvinpäin istumaan iltaa muiden seuraan).

Yhden kerran olin siinä luulossa, että ollaan viikonloppu vain kotona, ja suunnitellut meille kaikkea ravintolasta lähtien, kun mies töistä tullessaan ilmoitti, että lähtee nyt kavereiden kanssa, käy vain suihkussa... Eipä siinä sitten itselle keksinyt enää ketään seuraksi illaksi, kun kaikilla oli jo menoa, ja istuin vittuuntuneena illan kotona yksin.

Kaveri. Sovittiin että lähdetään kahdestaan ravintolaan syömään klo 14. Kerroin etten voi kauheasti myöhästyä sovitusta kellonajasta koska kotona täytyy olla klo 17. Mies oli sopinut omia menoja johon lapsia ei voi ottaa mukaan. Sovittu aika tulee ja menee, minä yritän soittaa ja laitan viestiäkin. Klo 16 (eli 2 tuntia sovitun ajan jälkeen) kaveri laittaa viestiä ja kertoo tulevansa "ihan kohta hakemaan". Laitan viestiä takaisin etten enää voi lähteä mihinkään koska kotona pitäisi olla takaisin tunnin kuluttua ja kaveri ei edes ollut tullut vielä hakemaan.

Sama kaveri: Sovittiin näkevämme leikkipuistossa iltapäivällä lasten päikkäreitten ja välipalan jälkeen puoli 3 aikoihin. Odottelen leikkipuistossa 4 asti, kaveria ei taaskaan näy. Lähdetään kävelemään kotiin päin, tarkoituksena alkaa tekemään ruokaa päivälliseksi. Kaveri lapsineen tulee matkalla vastaan ja ihmettelee kun "nyt jo" lähdette. Niin, mehän vain odoteltiin puolitoista tuntia puistossa....

Sama kaveri myöhästeli jatkuvasti eikä ikinä vaivautunut ilmoittamaan. 30min-tunnin myöhästyminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Suuttui vielä joka kerta jos meille ei sopinutkaan enää kun hän vihdoin tuli. Siitä syystä välitkin alkoivat viilenemään. Nykyään ei enää olla tekemisissä, mitä nyt moikataan kun vastaan tulee leikkipuistossa tai kaupassa.

Mies kutsui talvi-iltana kylään ja jätti oven taakse, vaikka alle 5min aiemmin juteltiin siitä, että tulen käymään ja sanoin, että olen jo matkalla ja tästä aiemmin sovittu. Pisti sitten puhelimen pois päältä ja kun olin ehtinyt kotiin, soitin jälleen ja se oli päällä, mutta herra ei katsonut hyväksi vastata.

Sittemmin tapaus tuli sen verran tutuksi, että ymmärsin asioiden oikean laidan. Kyseessä ei ollut mikään menetys, vaan pieni paksu juoppo, jolla mt-historia pidempi kuin herra itse ja egon pönkitys hankittava muiden pompottamisella ja kuulemma väkivallallakin. Vaikutti hyvältä tyypiltä aluksi, tai no ainakin mukavalta ja todella ihmettelin miksi käyttäytyy näin ja loukkaannuin, kun tyyppi oli piirittänyt ja pyydellyt jo kauan kylään. Bipo-diagnoosi tällä siis ja joku mielialajuttu ja lisäksi sen sortin alkoholisti, ettei enää harmita, vaikka tekemisissä olenkin yhä ajoittain tähän, mutta onneksi muiden asioiden tiimoilta. Tuntui silloin vaan tosi törkeältä tälläinen, koska en itse ollut mitenkään innokas edes lähtemään ja tapaus itse pyysi ja maanitteli, mutta jätti ovelle kuitenkin ja tahallaan.

Eräs sukulainen ei koskaan tule mihinkään mihin kutsutaan tai ehdotetaan. Jos kuitenkin ilmottautuu tulevaksi, peruu viime tipassa milloin milläkin verukkeella.Viimekertainen oli mulle vika tikki, eikä minulta enää kutsuja sille lähe enkä mene mihinkään heidän juttuihin.