Mun lähi- ja ystäväpiirissä on nyt korona-aikana ilmennyt useampi burn-out. Onko muut huomannut samaa?

Ihmiset ovat nykyisin jotenkin heikompia kuin vielä esimerkiksi 80-luvulla. Toki aikakin on erilainen, mutta silti. En tiedä mistä johtuu, omassa piirissäni (joka on pieni) ei näy.

Ei näy, päinvastoin. Lähipiiri on voinut erinomaisesti etätöissä. Samoin minä. Alkuvuodesta oli burn-outin enteitä, mutta ne on kadonneet kuin tuhka tuuleen. Kauhulla kyllä odotan toimistolle paluuta.

Etätöissä on aika raskasta, kuormittavaa eikä saa henkistä tukea tarvittaessa kuten toimistolla. Kaikki sähköpostit ja muut laulaa tauotta koska mitään ei joideta kasvotusten.

Vaihtelu pitää mielen virkeänä, ihan työmatkat ja kollegoiden kanssa juttelut ja lounaat. Mun työ on joskus ihan saa*anan vaikeaa ja vaatii kamalaa tiristämistä, motivaatiota ja inspiraatiota samaan aikaan. Huomaan että muut ihmiset saa paljon niitä aikaan. Lisäksi elämä on jotenkin.. outoa. Ei mulla mitään burnista ole, mutta jotenkin ymmärrän miten niitäkin voi tästä tulla.

Itse pidän itseäni juuri sellaisena, joka nauttisi tällaisesta! Mutta ei se olekaan mennyt ihan niin.

Kyllähän tämä kevät ja kesä on ollut ihan älyttömän vaikeaa ja vaatinut paljon sopeutumista. Mäkin olen niin väsynyt juuri nyt heinäkuussa, että en jaksa enää yhtään mitään. Stressi väsyttää.