Elämä epäonnistuneena
Tunne siitä että vihaan kaikkea elämässäni ja epäonnistunut aivan kaikessa elämässäni.
Tunne siitä että tätä kaikkea ei pääse pakoon muuta kuin kuolemalla,mutta sitä en voi pienten lasteni tähden itse tehdä.
Urani on epäonnistunut eli olen ollut pelklä lähihoitaja viimeiset 15vuotta,äitinä olen huono,mieheni ihan ok mutta omat erittäin huonot puolensa myös hänellä.
Uuden oppiminen on minulle vaikeaa kaikissa asioissa,autoa en osaa ajaa enkä uskalla vaikka on ajokortti.
Sosiaaliset suhteet uupuvat,ei ole kavereita kuin muutama.
Samaan aikaan vihaan joka ihmistä maapallolla.
Kotini on ruma kuin mikä.
Itsellä tuntuu kuin musta pilvi olisi pään yläpuolella kokoajan.
Onko muilla tälläisia fiiliksiä?
Kommentit (6)
Opiskele jotain uutta alaa, jos et ole tyytyväinen nykyiseen. Äitiyteen ei ole ohjekirjaa ja epäonnistumisia tulee, ole itsellesi armollisempi.
Ruman kodin saa mahd. pienellä pintarempalla ja sisustusjutuilla kodikkaaksi ja oman näköiseksi. Kavereita sinulla on muutama, hyvä. Ihminen ei tarvitse montaa kaveria, ei se määrä vaan laatu.
Sinulla on jotain mitä monella muulla ei ole, vaikka kuinka toivoisi; mies ja lapset. Huolehtikaa toisistanne ja rakastakaa, joka päivä.
Olet arvokas ja teet tärkeää työtä.
Opettele kiitollisuutta. Aina on niitä, joilla menee sinua paremmin ja huonommin. Mieti jotain pieniä juttuja, joilla voisit tehdä elämästä enemmän omanlaistasi. Pieni voi johtaa suureen muutokseen myöhemmin.
Mikä ihmeen "vain lähihoitaja"? Onko tuo asenne tarttunut täältä av:lta? Teet raskasta työtä, johon minusta ei olisi.
Ehkä tuo on vain joku vaihe. Vai kuinka kauan tuota matalapainetta on kestänyt?
Millä tavoin olet epäonnistunut?
Sinulla on lukuisia asioita elämässäsi, josta moni olisi valmis antamaan hurjan paljon. Lapset, koulutus, kumppani, koti...
Ole ylpeä lapsistasi, heille sinä olet koko maailma.