Auttakaa puhelinkammoista. Pitää soittaa yksi tärkeä puhelu.

Minä saan paniikkikohtauksen jos joudun soittamaan jonnekin. Pahimmillaan jos joutuu soittamaan tiettyyn kellonaikaan aivoni menevät täysin jumiin ja huomaan istuneeni kännykkä kädessä pari tuntia ja se puhelintunti mennyt aikaa sitten ohi. Välillä en saa edes äidilleni soitettua. Välillä on parempia kausia ja saan soitettua pakolliset puhelut niin että se paniikkikohtaus laukeaa vasta kun puhelu on loppu.

Ärsyttää kun kaikki on nykyään puhelimen takana, ajanvaraustiskejä ei ole missään kohta. Kasvotusten asioiden hoitaminen kun ei tuota mitään ongelmaa vaikka olisi kuinka pihalla homman nimestä.

Nyt on se pahempi kausi menossa, alkaa paniikkioireita tulemaan kun kävi edes mielessä että pitäisi elokuussa (!!!) soitella lapselle neuvola-aikaa.  Eli eipä minullakaan ole neuvoja, psykiatrikaan ei oikein tiennyt miten näin kapea-alaista paniikkihäiriötä pitäisi hoitaa muutoin kuin yrittämällä kohdata noita tilanteita, lääkitystäkään ei osannut suositella kun muuten elämä sujuu. Tai no, kerran sain soitettua sen oikeanki puhelun kun soitin ensin ystävälleni "harjoittelupuhelun" eli sönkkäsin jotain epämääräistä paniikkikohtauksessa ja kun alkoi helpottaa soitin sen varsinaisen puhelun täysin vieraalle henkilölle.

Voiko aikuinen ihminen ihan oikeesti kysellä tämmöisiä?

Täällä kanssa yks. Hammaslääkäriin ku piti soitella, (tai piti oikeastaan jo vuosi sitten), ja pari viikkoa sitten vasta sain aikaiseksi... kirjotin lunttilapulle millä lauseella aloitan, OMAN NIMENI :D:D ja muita juttuja mitä piti muistaa sanoa... ja puhelun aikana väkersin paperin täyteen kiemuroita ja koukeiroita, jotenkin terapeuttista... mut no, uskallusta vaan :) 

Voisko asian hoitaa sähköpostilla? Eikö siitä tulis vähemmän ahdistusta? Täytyy kyllä sanoa, etten itsekään tällaista ahdistusta ymmärrä, mutta maailmassa on paljon muutakin, mitä en ymmärrä. Jos siis puhelimessa puhuminen on vaikeaa, yritä sähköpostia! Tai ihan perinteistä kirjettä. itselleen voi myös olla armollinen :)

Minäkin olen puhelinkammoinen ja pitkitän tärkeidenkin puheluiden soittamista niin pitkään kuin mahdollista. Nytkin pitäisi soittaa Kelaan, mutta en vaan pysty, kun ei ole ihan täysin pakko vielä :(

Itse olen huomannut, että helpointa on vaan painaa numero ja soittaa, ilman sen kummempia miettimisiä. Sitten, kun on saanut asiansa alkuun, niin ahdistus yleensä helpottaa. Ja sittenhän se on ohi, kun sen saa tehtyä :)

Mulla sama ku edellisellä, eli nro 14. :)

Reippaasti sanot nimesi ja että asiasi koskee taloyhtiötämme. Kukaan ei tiedä kaikkea, joten aina voi sanoa, että tuota en juuri nyt tiedä, mutta otan selvää ja palaan asiaan.

Ajattele sitä puhelimeen vastaajaa, ei hänkään voi olla varma tietääkö juuri sitä asiaa mitä sinä olet kysymässä.

Tsemppiä vaan.

Lopeta ajattelu! Painelet vaan sen numeron. Jos siellä kysytään jotain, mitä et tiedä, voit sanoa sen. 

Todennäköisesti sun asiasi ei ole mitään ainutlaatuista heidän näkökulmastaan. 

Hyvin se menee, ja sitten se on hoidettu.

Täällä toinen puhelinkammoinen... Minua helpottaa, kun mietin etukäteen, mitä minun pitää muistaa. Kirjoitan ne vaikka lapulle niin voin puhelun aikana luntata (olen oikeasti kirjoittanut jopa lapsen hetun lapulle lääkäriaikaa soittaessa vaikka tiedän osaavani sen unissaanikin ulkoa). Esittelet itsesi, kerrot, että soittelet taloyhtiön xxxx asioista. Kerrot asiasi (lunttaa siitä lapusta). Jos kysytään jotain, mitä et tiedä, sano, että ota selvää. Kirjoita kysymys lapulle. Jos et enää muista kysymystä (jos jännitys salpaa ajatukset) sano, että haluat kirjoittaa itsellesi muistilapun, voisitko toistaa kysymyksen vielä niin saan sen tarkalleen muistiin ja palaan kun olen selvittänyt.

Täällä entinen puhelinkammoinen. Paras neuvoni on, ettet hirveästi suunnittele puhelua etukäteen. Minulla ainakin ahdistus ja puhelun aikana sekoilu oli pahinta silloin jos olin yrittänyt kovastikin käsikirjoittaa puhelun kulkua ja miettiä tarkasti sanakäänteitäni.

Olen saanut itsestäni suht normaalin soittelijan vain soittamalla ja hoitamalla sen tilanteen aivan kuin hoitaisin kasvokkainkin. Jos sinulta kysytään asioita, joihin et osaa vastata tai et muista vastausta, sanot sen vain suoraan. Ei moinen ole lainkaan noloa.

No ihan tavallinen ihminen siihen puheluusi vastaa toisessa päässä :) Sanot nimesi ja että soitat sen ja sen nimisen taloyhtiön puolesta. Jos ne kysyy jotain sellaista mistä sinulla ei ole tietoa, sano että täytyy ottaa selvää ja että voinko soittaa kohta takaisin. Puhu rauhallisesti ja hitaasti. Onnea matkaan. T:puhelivaihteenhoitaja

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 10:32"]

Täällä entinen puhelinkammoinen. Paras neuvoni on, ettet hirveästi suunnittele puhelua etukäteen. Minulla ainakin ahdistus ja puhelun aikana sekoilu oli pahinta silloin jos olin yrittänyt kovastikin käsikirjoittaa puhelun kulkua ja miettiä tarkasti sanakäänteitäni.

Olen saanut itsestäni suht normaalin soittelijan vain soittamalla ja hoitamalla sen tilanteen aivan kuin hoitaisin kasvokkainkin. Jos sinulta kysytään asioita, joihin et osaa vastata tai et muista vastausta, sanot sen vain suoraan. Ei moinen ole lainkaan noloa.

[/quote]

Nelonen jatkaa tästä :-) Toisaalta totta tuo liian tarkkaan käsikirjoittaminen. Sitä ei siis kannatakaan tehdä. Itse ainakin siis kirjoitan vain ne asiat, joista pitäisi muistaa mainita, en siis suunnittele koko puhelun kulkua mielessäni. Lähinnä sellainen tukisanalista, mistä aina koulussa puhetta tai esitelmää pidettäessä luntattiin :-)

Hah, ja mun mies aina inttää ettei puhelinkammoisia olekaan. Laiska kuulemma vaan olen ja saamaton. Pahimpia soitettavia paikkoja on verovirasto ja kela. Firman palkanlaskentaankaan en saa soitettua kun vasta pakon edessä. 

Siis neuvojahan mulla ei luonnollisestikaan ole. Myötätuntoa senkin edestä :)

Minä menetän jopa yöuneni jos joudun soittamaan jonnekkin. Lykkään heti päivällä, jos ei heti vastata, jos vaan mitenkään mahdollista. En pidä myöskään vastaamisesta, joten en anna numeroani yleensäkkään mihinkään. Tämä on hankaloittanut todella paljon myös työmahdollisuuksia.