SSRI-lääkkeen vieroitusoireet

Kiistaton faktahan on että ap on sairas mieleltään. Onko se lääkkeen aiheuttamaa vai johtuuko taustalla olleesta sairaudesta mutta kuitenkin. Suosittelisin itsekin lääkärin ajan varaamista, koska lopulta menee siihen, että ap löytää itsensä osaltolta pakkolääkittynä

Vierailija kirjoitti:

Kiistaton faktahan on että ap on sairas mieleltään. Onko se lääkkeen aiheuttamaa vai johtuuko taustalla olleesta sairaudesta mutta kuitenkin. Suosittelisin itsekin lääkärin ajan varaamista, koska lopulta menee siihen, että ap löytää itsensä osaltolta pakkolääkittynä

Etkö saanut äiskältä tarpeeksi huomiota lapsena vai mitä täällä vänkäät?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ssri:stä oli valtava apu. Tiedostin, että lopettaminen voi olla hankalaa ja tein sen hyvin hitaasti annosta pienentämällä. Kaikkinensa tein lopettamista noin vuoden ajan. Mitään vieroitusoireita ei tullut missään vaiheessa. Näiden lääkkeiden käyttö vaatii kärsivällisyyttä sekä aloittamisessa (vie aikaa, että alkavat tehota) että lopettamisessa (liian äkkinäiset liikkeet aiheuttavat ikäviä oireita).

Siinä on tosi paljon yksilöllistä eroa kuinka helppoa tai vaikeaa se lopetus on. Sinulla se on mennyt keskimääräisen tapauksen tyyppisesti eli ei ollut äärihelppoa vaan vaati kärsivällisyyttä, mutta ei tullut oireh*lvettiäkään. Mutta on niitäkin joille on todella paljon vaikeampaa, vaikka lopettaisi kärsivällisyydellä ja asteittain (ja toki niitäkin joille lopetus on vielä helpompi, sen kun vaan lopettaa cold turkey eikä juuri mitään tule).

Itselleni SSRI oli siinä mielessä huono että sen lisäksi että sain voimakkaat vieroitusoireet, ne ei myöskään auttaneet ollenkaan masennukseen, jos ei nyt sitten vähän sitä kautta, että ne aiheuttiivat niin voimakkaita fyysisiä sivuoireita ettei siinä hetkeen masennusta miettinyt kun pelkäsi fyysistä kuolemaa tosissaan. Eikä se ole edes kovin harvinaista ettei auta, isossa tutkimuksessa todettiin vaikuttavuudeksi sellainen, että 8 henkilöä pitää lääkitä että yhdelle tulee toivottu hoitovaste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiistaton faktahan on että ap on sairas mieleltään. Onko se lääkkeen aiheuttamaa vai johtuuko taustalla olleesta sairaudesta mutta kuitenkin. Suosittelisin itsekin lääkärin ajan varaamista, koska lopulta menee siihen, että ap löytää itsensä osaltolta pakkolääkittynä

Etkö saanut äiskältä tarpeeksi huomiota lapsena vai mitä täällä vänkäät?

Ei ole mitään vänkäämistä. Aloittajalla on psyykkistä oireilua, jonka itsekin kertoi. Tuo oireilu on joko yhden tai usemman mielisairauden aiheuttamaa ja tarvitsee lääkityksen. Sairauden(t) on voinut aiheuttaa lääkkeen liian nopea lopettaminen ja kyseessä ei ole enää vieroitusoireet

Nämä ovat kovin yksilökohtaisia juttuja.

Minä söin sitalopraamia yli 10 vuotta, eikä tullut minkäänlaisia oireita. Lopetus oli aika pitkä prosessi, annosta vähennettiin vähän kerrallaan.

Tsemppiä ap:lle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiistaton faktahan on että ap on sairas mieleltään. Onko se lääkkeen aiheuttamaa vai johtuuko taustalla olleesta sairaudesta mutta kuitenkin. Suosittelisin itsekin lääkärin ajan varaamista, koska lopulta menee siihen, että ap löytää itsensä osaltolta pakkolääkittynä

Etkö saanut äiskältä tarpeeksi huomiota lapsena vai mitä täällä vänkäät?

Ei ole mitään vänkäämistä. Aloittajalla on psyykkistä oireilua, jonka itsekin kertoi. Tuo oireilu on joko yhden tai usemman mielisairauden aiheuttamaa ja tarvitsee lääkityksen. Sairauden(t) on voinut aiheuttaa lääkkeen liian nopea lopettaminen ja kyseessä ei ole enää vieroitusoireet

Tämän vänkäämisen perusteella sinäkin taidat tarvita psykoosilääkitystä. Et kuulosta kauheen terveeltä. Onko sulla ns. elämää ollenkaan? Itse lääkärinä määräisin sulle ketipinoria 1000mg päivässä.

voitin jess. hei hei

Vierailija kirjoitti:

H u o r a t mätine v i t t u i n e e n luulee aina tietävänsä kaiken

No nyt meni tunteisiin. Huhhuh. Laitetaanko Ketipinorin kaveriksi olantsapiinia?

Jos oltaisiin jenkkilässä voitaisiin vaatia kunnon korvauksia lääkkeiden aiheuttamiin haittoihin mutta koska ollaan Suomessa täällä ei saa oikeutta vaan saa kärsiä oireista ja kivuista lopun ikäänsä eikä lääkärit koskaan myönnä omia virheitään tai että lääkkeistä tulisi pysyviä haittoja.

Minä olen syönyt sertraliinia yleistyneeseen ahdistukseen ja pakko-oireiseen häriöön noin 10 vuotta. Lääkkeen aloituksen ja annoksen lisäämisen aikaan kärsin pahoinvoinnista ja kuljinkinmkotona pesuvati kädessä. Annosta laskettiin omasta aloitteestani (150 mg - 100 mg -50 mg 6 viikon aikana) terapian aikana ja muita oireita kuin ahdistuneisuuden paheneminen ei ollut. Terapia loppui äkisti minusta johtumattomista syistä (terapeutin vakava sairaus) ja jouduin nostamaan lääkityksen takaisin 150 mg / vrk. Tällä annoksella olen jatkanut nyt 5 vuotta.

Toki olemme kaikki erilaisia ja reagoimme lääkitykseen ja sen muutokseen eri tavalloilla, mutta itse olen erittäin tyytyväinen sertaliiniin lääkityksenä, ilamn sitä tuskin olisin toimintakykyinen.

Itse söin ensin citalopraamia ja sittemmin escitalopraamia yhteensä liki 10v. Lähtötilanteessa olin aika lailla toimintakyvytön, masentunut, todella ahdistunut ja todennäköisesti jonkun sortin burnoutissa. Masennus/ahdistustaipumusta on ollut todennäköisesti pikkulapsesta asti, osin olosuhteiden triggeröimänä. Minulla nuo lääkkeet palauttivat toimintakykyä (tosin pitkällä sairauslomalla oli varmasti vähintään yhtä paljon vaikutusta) ja leikkasivat pois pahimman ahdistuksen. Sain rimpuiltua "loman" jälkeen takaisin työelämään ja opintojen pariin, ja sain lopulta korkeakoulututkinnonkin ulos. Eli sikäli lääkkeistä oli varmasti hyötyäkin. Silti en voi olla ajattelematta, että vähintään saman hyödyn olisin saanut kunnollisesta psykoterapiasta, jossa oireiden lisäksi olisi pyritty puuttumaan ongelmien alkusyihin ja löytämään keinoja oman olon helpottamiseen myös muuten, kuin kemiallisesti. 

Lopetin lääkkeet, kun tulin raskaaksi. Ennen tätä olin yrittänyt lopettamista jo kertaalleen annostusta alas ajamalla, mutta ahdistus kasvoi sellaisiin mittasuhteisiin, että oli pakko palata purkin pariin. Sanottakoon myös, että koko sinä aikana, kun minulle noita lääkkeitä määrättiin, en kovin moneen otteeseen lääkäriä tavannut. Usein lääkereseptin uusi joku, jota en ollut koskaan edes tavannut. Miten tuntuukin, että se ei ehkä ole aivan ok? Ensimmäisen reseptin kirjoitti yleislääkäri kahden tapaamiskerran jälkeen. Raskausaikana lopettaminen tuli siis kuitenkin ajankohtaiseksi. Ajankohta oli sikäli itselleni sopiva, että aloin purkamaan lääkitystä keväällä, kesä on aina ollut minulle helpompaa aikaa. Lopulta söin ihan mitättömän kokoista murua parin päivän välein. Täysin en viekkareilta välttynyt, sähköiskut päässä olivat yleisiä ja itse asiassa jatkuvat edelleen, kun olen ollut ilman ko. nappeja jo viitisen vuotta. Tätä nykyä säkärit liittyvät usein tietyntyyppisiin ajatuksiin, mikä on aika käsittämätöntä. 

Pakko sanoa, että minusta lääkkeet tekivät aika turran. Ei niin hirveästi ahdistanut, mutta ei välttämättä muutenkaan niin hirveästi miltään tuntunut. Eikä sekään ole elämää, jota haluaisin elää. Kyllähän sitä on joskus miettinyt, että nykyinen parisuhdekin on alkanut minun ollessa lääkkeillä tainnutettu, enkä ehkä ollut ihan täysin oma itseni silloin. Olisiko "luonnontilassa" tullut valittua toisin?

31. jatkaa...

Ehkä kurjin sivuvaikutus on kuitenkin ollut tuolla intiimielämän puolella. Sen hetken jälkeen kun lääkkeet aloitin, meni lähemmäs 15 vuotta, että pystyin laukeamaan toisen ihmisen kanssa/avulla. Aiemmin ko. asiassa ei ollut mainittavia ongelmia, eikä nykyisessäkään suhteessa voi väittää, että vika olisi partnerissa. Itse jotenkin mekaanisesti homma onnistui, mutta sekin tuntemus oli "tyhjä". No, minä olin onnekas, kun nyt 5v lääkkeiden lopettamisen jälkeen tunto alkaa palailla. Joillakin kun se ei ole palautunut pidemmänkään ajan kuluttua. Yksi miespuolinen kaveri söi myös aikansa citalopraamia ja sanoi, ettei hänellä seissut kertaakaan kyseistä lääkettä syödessä. Miehelle seuraukset voi olla siis todella karut ja joskus jatkua myös lääkkeen lopetuksen jälkeen.

Tällä hetkellä olen taas aika lailla ahdistuksen pauloissa, mutta pakko myöntää, että tilanne saa mennä todella pahaksi ennen kuin tartun uudelleen lääkepurkkiin. Ajatuskin esim. eri lääkkeiden testaamisesta tuntuu erittäin luotaantyöntävältä. Surullista tässä meikäläisessä mielenhoidossa on se, että muuta apua kuin lääkkeitä voi olla yllättävän vaikeaa saada, ja jos et saa kelan tukea terapiaan, se on varmasti monen ulottumattomissa. Toinen valtava epäkohta on se, että asiakas jää terapeutin etsinnässä aika yksin, ja tietenkin myös ne "tutustumiskäynnit" maksavat. Näissä asioissa kuitenkin henkilökemialla on todella suuri merkitys, ehkä joskus jopa suurempi kuin terapeutin suuntautumisella tai muilla käytännön seikoilla. Minulle on joskus ehdotettu pidempikestoista traumaterapiaa, mutta rehellisesti sanottuna koko prosessin alkuunsaaminen tuntuu todella uuvuttavalta jo ajatuksen tasolla. 

Yksikin päivä ilman Sertralinia niin päässä alkaa sellaiset sähköiskumaiset säpsähdykset 😳 No eipähän ainakaan ahdista pahemmin kun tuota syö...

Pitkään oli vieroitusoireita, esim. sähköiskun tunteita silmissä. Kesti varmaan pari kuukautta yhteensä.

Mistään AP:n kertomista vieroitusoireista en ole kuullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiistaton faktahan on että ap on sairas mieleltään. Onko se lääkkeen aiheuttamaa vai johtuuko taustalla olleesta sairaudesta mutta kuitenkin. Suosittelisin itsekin lääkärin ajan varaamista, koska lopulta menee siihen, että ap löytää itsensä osaltolta pakkolääkittynä

Etkö saanut äiskältä tarpeeksi huomiota lapsena vai mitä täällä vänkäät?

Kannattaa vain kiltisti kärsiä oireista eikä missään tapaksessa varata lääkäriaikaa. Tällä tavalla vältät, ettei tule uusia mielenterveysmerkintöjä papereihin.

Itse olen joutunut olemaan ilman lääkettä kun

Posti ei ole vielä tuonut sitä. Kolmas pvä ilman lääkettä ja huimausta, vanne kiristää päätä, silmäoireita, maailma ikään kuin pyörii silmissä välillä.

Kauheita juttuja. Onko sitä tutkittu, voivatko psykoaktiiviset aineet auttaa vieroitusoireisiin? Niiden toimintamekanismi kun on ikäänkuin ”nollata” aivot ja korjata vääristyneet ja urautuneet yhteydet hermostossa. Ainakin alkoholismiin niiden on todettu auttavan. Niitähän ei vaan lääkäriltä saa, vaikka esim. sienistä on paljon hyvää tutkimustulosta olemassa.