Harkitsen koiran lopettamista :(

Olisin jo vienyt piikille. Hattua täytyy nostaa, että olet noin kauan sen kanssa jaksanut! Ei ole koiranelämää tuo ollenkaan :(

Anrteeksi, en sano tätä pahalla, mutta miksi ihmeessä koiraa ei ole lopetettu jo? 9 vuotias, ja elämä sille selvästi vaikeaa. Jos olisi pari vuotias, niin ymmärtäisin että on yritetty korjata asioita, mutta ei ton kohdalla kannata. Ja missään nimessä ei uuteen kotiin, kerran jo vaihtanut ja noin epävakaata koiraa ei kannata rääkätä lisää pakottamalla se sopeutumaan uuteen kotiin, tuskin kuitenkaan onnistuisi.

Joo, piikille vain vaikka surullista onkin.

ei uuteen kotiin, mielummin vie lopetettavaksi, ei se koira siitä kärsi, nukahtaa vaan nätisti pois.

Haista paska, tyhmä lehmä. Nyt yhteys eläinkotiin ja ammattilaisiin ja uuden, sopivan kodin etsintään. Sunlaisille ei koirat sovi näköjään. Vie vastuusi loppuun kunnialla ja hoidat koiran huolehtivaan ja rakadtavaan kotiin.

Eläin ei ole esine! Tämä muistutukseksi mammoille. 

Olisikohan olemassa mitään eläinkouluttajia tms., joka voisi jotenkin auttaa? Tai löytyisikö aiheesta mitään kirjallisuutta, josta voisi saada apua, miten toimia koiran kanssa.. :( Riippuu vähän koiran rodusta, mutta yhdeksänvuotiaalla voisi olla vielä montakin elinvuotta jäljellä. Tosi kurja tilanne. Tuntuu surulliselta ajatus lopettamisesta, mutten varmaan itsekään jaksaisi ikuisesti tuollaisen koiran kanssa.

Koira voi todellakin elää vielä onnellisen loppuelämän kunhan pääsee ulos aloittajan perhehelvetistä. Koira pelkää teitä, ymmärsitkö? 

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 13:33"]

Haista paska, tyhmä lehmä. Nyt yhteys eläinkotiin ja ammattilaisiin ja uuden, sopivan kodin etsintään. Sunlaisille ei koirat sovi näköjään. Vie vastuusi loppuun kunnialla ja hoidat koiran huolehtivaan ja rakadtavaan kotiin.

Eläin ei ole esine! Tämä muistutukseksi mammoille. 

[/quote]

Sinä taas et näytä enää sopivan ihmisyhteiskuntaan ollenkaan. Olet tainnut viettää vähän liikaa aikaa eläinten kanssa.

Siinä olet oikeassa, että eläin ei ole esine. Miksi siis ehdotat jo nyt kärsivän eläimen riepottamista ympäriinsä?

Minä en lopettaisi vielä. Hakisin apua tilapäisesti rauhoittavista lääkkeistä ja samalla alkaisin määrätietoisen totuttamisen ihmisen läheisyyteen. Naksuttimen ja palkkioiden avulla. Ihan pienenpieni askel kerrallaan. Sitten kun koira on saatu tottumaan ihmisiin ja luottamaan näihin paremmin, voi myös sisäsiisteysasian mitä todennäköisimmin opettaa. Vanhakin koira voi oppia sisäsiistiksi oikein hyvin. Se tarvitsee vain johdonmukaista opettamista. Mutta tosiaan tämä opettaminen onnistuu vasta kun perusasia, eli edes jonkinlaienn perusluottamus kouluttavaan henkilöön on luotu.

Tarvittaessa kannattaa kääntyä koiraterapeutin tai muun ammattikouluttajan puoleen. Joskin itsekin voi selvitä, lukemalla vaikka positiivisen vahvistamiskoulutuksen pienen perusteoksen "Koira ja delfiini", antamalla koiralle hermolepoa ja rauhaa kotona koulutushetkien välissä, ja tosiaan tarvittaessa jos se on aivan stressissä, tilapäisavuksi eläinlääkäriltä rauhoittavaa lääkitystä. Rauhoittava lääkitys ei ole pysyvä apu vaan vain apu millä ylistressaantunut koira saadaan alikuun koulutusprosessissa, johon se ei muuten hermojännityksensä takia pystyisi.

Hyvä päätös. Koiralla ei ole pissailuun mitään elimellistä vikaa, diabetesta, munuaisvikaa? Jos ne on poissuljettu, mun mielestäni sulla on selkeät perusteet lopettamiselle - sisäsiisteyden puute ja ihmisarkuus. Koiralle on jo sen verran tullut ikääkin, ettei siitä oikein kuoriudu kunnon koiraa, ja sisäsiistiksi opettamiseen pitää olla melkoinen ammattilainen, eikä lopputulos sittenkään ole taattu. Kierrätykseen taas laittaminen olisi mielestäni jo väärin sitä kohtaan, varsinkin jos siitä tulee joku aina ulkonapidettävä narunjatke. Olen ollut vastaavanlaisen kanssa tekemisissä muutaman kerran, mitä vanhempi koira, sitä huonommin koulutus onnistuu.

Voit sanoa lapsille, että koira oli hyvin kipeä.

terv. koirien kasvattaja

Hiukka pistää miettimään, että minkä takia ylipäätään on arka ongelmakoira otettu lapsiperheeseen? Kuulostaa huonolta ympäristöltä tuollaiselle koiralle, ei todellakaan pysty toipumaan vanhoista traumoista.

Vie piikille, koska et kuitenkaan osaa valita sille sopivaa uutta kotia. Voi koiraparkaa.

Eläin ei todellakaan ole esine, siksi näin eläinten YSTÄVÄNÄ itsekin varmaan veisin sydän itkien koiran piikille, jos se ei kotiinne sopeudu. Ei sitä voi hyvänen aika kierrättää vielä uuteen kotiin, varmaan ap:kin luuli tarjoavansa sille loppuelämän kodin (ja hienosti olet jaksanut sisälle pissaamista yms.). Miltä tuntuu koirasta, joka ei luota kehenkään, joka on varmasti parhaansa mukaan tämän 3 vuoden aikana sopeutunut nykyiseen kotiin ja sen lauma on tällä hetkellä se toinen koira kodissa. Sitten se viedään TAAS uuteen kotiin, pois sen ainoan luota (toinen koira), jonka se on kokenut luottotyypikseen, tutustumaan taas uusiin ihmisiin, uusiin tapoihin, hajuihin, elämään. Ei voi vanhaa koiraystävää kohdella niin! Tietenkään koira ei ole esine ja itsellänikin on kaksi koiraa ajatuksella, että (arvokkaaseen) loppuun asti ne mun kanssani elävät. Sellaista estettä (mikään työ, lottovoitto, matkustelu, ero) mun on vaikea kuvitella, että koirista luopuisin, mutta jos tilanne on jo lähtökohtaisesti tuollainen, kuin ap kertoi, niin ei se ole onnellisen koiran elämää. Parhaimmillaan se on sopeutumista ja ilmeisesti tuon toisen koiran tarjoama ilo, mutta jos koira ei luota, ei se saa iloa ihmisisperheestä, ei se koskaan opi välttämättä kokemaan sitä laumanansa. Myös tuo sisälle pissaaminen on sellainen juttu, että kuka tahansa eläinystävä varmasti mielellään toitottaa, kuinka MINÄ en eläimestäni luopuisi sellaisen takia (minäkin sanon niin), mutta sitten kun sen seikan kanssa joutuu todellakin elämään, päivästä ja yöstä toiseen, virtsoja siivoten, niin voi olla että jossain vaiheessa loppuu kuitenkin voimat. Kuitenkin, jos senkin asian kanssa jaksaa, niin jo koiran parasta ajatellen jossain kohtaa voi olla vain helpotus päästää siitä irti. Varmasti ap olet näiden 3 vuoden aikana oppinut tuntemaan koiraa sen verran, että osaat arvioida, nauttiiko se elämästä. Riittääkö sille elämän nautinnoksi se teidän toinen koiranne ja ruoka, vai onko sillä liian paha olla kaikesta aiemmin kokemastaan kurjuudesta johtuen. Voimia päätökseen, muistathan, että koira ei siitä lopetuksesta ainakaan kärsi. Surullista, enkä tosiaan halua kannustaa sua ainakaan luovuttamaan liian helpolla, mutta mulla on nyt käsitys, että sellaisesta ei ole tässä vaiheessa enää kysymyskään...

Hienoa toimintaa. Mitä jos veisit rumat lapsesi piikille? Kannaisi. Ei tuolla kasvatustavalla mitään vastuunsa tuntevia kunnon kansalaisia kasvateta. 

Vastasipas tuo yksi "älykkö" tosi ilkeästi sinulle.

Minusta on hienoa, että olet jaksanut kolme vuotta yrittää auttaa koiraa paremman elämän alkuun. Ihanaa myös kuulla, että koira on saanut iloa teidän toisesta koirasta. Mutta jos mitään mainittavaa edistystä ei ole tapahtunut, olet mielestäni oikeutettu lopettamaan koiran. En missään nimessä etsisi enää uutta kotia 9-vuotiaalle koiralle (vaikka sellainen jollain ihmeen kaupalla löytyisikin), jolle elämä on noin pelottavaa. Muutto olisi sille varmasti uusi trauma ja se myös menettäisi koirakaverinsa. 

Onhan 9-vuotta kuitenkin jo ihan kunniakas ikä ja toisaalta 9-vuotta pelossa elämistä on aika pitkä rupeama eläinrukalle.

Meidän koiran kasvattaja kiteytti mielestäni hienosti sanoessaan, että koiran tehtävä on tuottaa iloa. Tietenkin koiraa pitää kohdella hyvin ja opettaa sille asioita ja yhteiseloa ihmisen kanssa. Mutta siinä missä lapsia kasvatetaan kohti itsenäistymistä ja itsenäistä elämää, koiran kasvatus ei tähtää siihen, että koira joku päivä lähtisi ja perustaisi oman perheen. Koira on perheessä kumppanina tuottamassa iloa. Nyt teillä stressaavat sinä ja koira, eikä ilokaan oikein toteudu.

Jos olet jo yrittänyt useamman vuoden, luulen, että teet kaikille hyvin, vaikka veistikin koiran lopetettavaksi. Uskon, että se on sinullekin hyvin surullista, koska avutonta eläintä rakastaa niin kovin. Olet halunnut antaa sille hyvän kodin, jossa se voisi parantua kokemastaan väkivallasta. Ei taatusti tunnu kivalta huomata, että paranemista ei tapahdu. Koira ei ole ihminen ja joskus eläinystävälle voi lopettaminen olla myös viimeinen palvelus.

Tällä palstalla kukaan ei tietenkään voi sanoa, mitä sinun tulisi tehdä, mutta asia kannattaa ratkaista miettimällä rauhallisesti tosiasioden kautta.

Kuudennen viestin haistattelijalle: tuon ikäiselle koiralle hyvän kodin löytäminen on erittäin haastavaa, ja riskinä onkin että sen jostain eläinsuojelupaikasta ottaa itselleen pihanperäkoiraksi joku hullu eläintenkeräilijä tai muuten vain hullu.

Vaikea yhden viestin perusteella ottaa kantaa mitä pitää tehdä, kun ei ole koiraa nähnyt. Jos nauttii koiraystävän seurasta niin elämä on edes vähän elämisen arvoista, toisaalta jos ihmiset ympärillä aiheuttavat kohtuutonta pelkoa koiran elämään, on sen elämä vaikeaa ja tulee olemaan vielä vaikeampaa jos koti vaihtuu.

Tuollainen koira pärjäisi kaikista parhaiten yhdellä ihmisellä (tai aikuisella lapsettomalla pariskunnalla), kenties muiden koirien joukossa.

Lapset eivät yksinkertaisesti OSAA olla tarpeeksi rauhallisia ja lempeitä tuollaisen koiran kanssa, harva ihminen osaa.

Vai oletteko ihan oikeasti vain antaneet koiran olla, annatte sen hakea itse kontaktia ja ennen sitä ette mene koskemaan siihen? Puhutte lempeästi ja rauhallisella äänellä, kukaan ei huuda ja rieku säikyttäen koiraa?

Jaksaako kukaan teistä istua tuntitolkulla lattialla, odottaen että koira tulee itse katsomaan ja ihmettelemään teitä. Kukaan ei tee äkkinäisiä liikkeitä?

Saatatte pelotella koiraa huomaamattanne, varsinkin lapset.

kiitos kauniista viesteistä. Ja nuo pari höyrypäätä, ettepä tarjoutuneet koiraa luoksenne ottamaan :) Mutta en sitä teille antaisi, en mistään rahasta.

Lapset ovat jo 10 ja 12, ja osaavat kyllä olla koiran kanssa fiksusti. Etenkin nuorempi on vaan tosi herkkis, eikä varmaan antaisi minulle ikinä anteeksi koiran lopettamista, kun se kuitenkin on terve. On jo vuoden tullut aina koulusta suoraan kotiin pissattamaan koiran, siltikin se pissaa päivisin sisälle.

Tämän koiran me ollaan kyllä annettu olla omissa oloissaan, leikitään ja riehutaan toisen koiran kanssa, kun se sitä ihmiskontaktia hakee. Tämä koira ei, se on hajoitettu eikä me sitä osattu korjata :´( Minun kanssa koira voi hieman ollakin, mutta lapsia väistää ja miestä pelkää.

Kyllä se piikki on edessä, mietin oikeastaan enää vain miten asian lapsille kerron, ja milloin. Minulla alkaa kohta loma, ajattelin että koira saa nauttia ihanasta lomasta ja sitten loman lopulla eläinlääkärille. Niin viimeiset viikot jäisivät ainakin meidän mielissämme onnellisiksi.

ap

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 15:06"]

kiitos kauniista viesteistä. Ja nuo pari höyrypäätä, ettepä tarjoutuneet koiraa luoksenne ottamaan :) Mutta en sitä teille antaisi, en mistään rahasta.

Lapset ovat jo 10 ja 12, ja osaavat kyllä olla koiran kanssa fiksusti. Etenkin nuorempi on vaan tosi herkkis, eikä varmaan antaisi minulle ikinä anteeksi koiran lopettamista, kun se kuitenkin on terve. On jo vuoden tullut aina koulusta suoraan kotiin pissattamaan koiran, siltikin se pissaa päivisin sisälle.

Tämän koiran me ollaan kyllä annettu olla omissa oloissaan, leikitään ja riehutaan toisen koiran kanssa, kun se sitä ihmiskontaktia hakee. Tämä koira ei, se on hajoitettu eikä me sitä osattu korjata :´( Minun kanssa koira voi hieman ollakin, mutta lapsia väistää ja miestä pelkää.

Kyllä se piikki on edessä, mietin oikeastaan enää vain miten asian lapsille kerron, ja milloin. Minulla alkaa kohta loma, ajattelin että koira saa nauttia ihanasta lomasta ja sitten loman lopulla eläinlääkärille. Niin viimeiset viikot jäisivät ainakin meidän mielissämme onnellisiksi.

ap

[/quote]

Oletko ottanut yhteyttä ongelmakoirakouluttajiin? Tunnen pari todella hyvää jotka paneutuvat jokaiseen tapaukseen huolella.

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä ap on tehnyt koiran ongelmien poistamiseksi tuona aikana jonka koira on heillä ollut. Vain onko vain odotettu että koira sopeutuisi? Vanhankin koiran ongelmat ovat yleensä ratkaistavissa ja iäkkäämpikin koira oppii kyllä uusia asioita.