Kauanko synnytyksesi kesti?

Esikoinen
06:20 Meni vedet
11:30 sairaalassa
12:27 tyttö syntyi

Tosikko:
10:40 Eka supistus
13 sairaalassa
14:40 poika syntyi

Kummankaan kohdalla ei mitään kivunlievityksiä. Pelkkää hengittelyä,kävelyä ja selän hieromista. Eikä kummassakaan tapauksessa ollut mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta.Elämäni parhaimpia hetkiä ja oma asennoituminen ratkaisee paljon!

^ Kipu ei ollut paha ollenkaan missään vaiheessa.

21, en peukuttanut alaspäin sitä, että jonkun synnytys oli helppo, vaan sitä, että hän sitten ihmettelee, miten synnytyskivuista tehdään niin suuri numero. Ihan kuin kenelläkään ei voi olla helvetilliset kivut, kun hänelläkään kerran ei ollut.

Vajaa 20h molemmat synnytykset. Epiduraali ei toiminut kummallakaan kerralla, hirveetä oli ja kaiken lisäks molemmat pääty sektioon :/

N. 40 h, josta vajaa 20 h olin erittäin kipeä. Kipulääkkeistä ei ollut iloa. Ilokaasu oli hyvä siitä, että sen maskin avulla hengitysrytmi säilyi. Epiduraalin sain kun olin ollut sietämättömän kipeä n. 12 h ja siitä oli apua 2 h ja sen jälkeen eivät mitkään lisäannoksetkaan auttaneet millään lailla. Sen parikyt tuntia supistukset olivat todella pitkiä ja varsin tiheitä. Kätilötkin ihmettelivät miten niin kovilla supistuksilla homma etenee niin hitaasti. Lopulta tuli ponnistusvaihe ja sehän se sitten kuitenkin oli vielä pahempi. Yli kaksi tuntia tauotonta hirveää kipua. Ihan kuin lantio pirstoutuisi tuhansiksi palasiksi. Oksitosiinia vaan koko ajan lisää, vaikka omatkin supistukset oli jo tauottomia ja todella kipeitä. Tässä kohtaa ei ollut tuntikausiin ollut mitään kivunlievitystä. Lopulta imukupin avulla lapsi saatiin ulos, ja onneksi vielä hyvävointisena. Seuraavan lapsen saaminen kyllä suoraan sanottuna pelottaa. Miten teillä muilla pitkään ja vaikeasti esikoista synnyttäneillä on mennyt toisen kanssa? Samanlaista vai vähän helpompaa vai tosi paljon helpompaa?

Eipä nää muuten välttämättä ole kauheen perinnöllisiä juttuja, sillä oma äitini on pykännyt kaikki lapsensa maailmaan parissa tunnissa. Kipeetä kuulemma teki, mutta ei sietämätöntä kuitenkaan ja mitään kivunlievityksiä ei ehtinyt saada.

1. synnytys kesti 8 tuntia, josta todella kivuliasta 1,5 tuntia (ei kivunlievitystä).

2. synnytys kesti 4,5 tuntia, josta todella kivuliasta 2 tuntia (kohdunkaulan puudute auttoi hieman, mutta kivut silti kovat jo siinä vaiheessa).

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 15:12"]

Kummankaan kohdalla ei mitään kivunlievityksiä. Pelkkää hengittelyä,kävelyä ja selän hieromista. Eikä kummassakaan tapauksessa ollut mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta.Elämäni parhaimpia hetkiä ja oma asennoituminen ratkaisee paljon!

[/quote]

Asenteella pääsee pitkälle, mutta se ei riitä loputtomiin. Itsekin olin sekä henkisesti varautunut kipuun että korkealla kipukynnyksellä varustettu, ja sen lisäksi opetellut hengitystekniikoita ja lääkkeettömiä lievitysmenetelmiä. Silti synnytys oli loppupeleissä ihan kamala, ja kivuista jäi trauma tahtomattakin, vaikka olen yrittänyt sivuuttaa asian ja keskittyä vain siihen, että sekä minä ja lapsi selvisimme maaliin. Ihminen voi sietää ja jaksaa erittäin kovaa kipua, kun se kestää enintään joitakin tunteja, mutta kun se kestää yli vuorokauden (toisilla jopa useita) ja vielä niin, että unta ei ole viimeiseen viikkoon saanut juurikaan, niin alkaa kestokyvyn rajat tulemaan vastaan.

Olet kyllä oikeassa siinä mielessä tuon asenteen kanssa, että ilman sitä olisi minunkin synnytykseni mennyt paljon huonommin ja luultavasti olisi jouduttu sektioon tms. Jaksoin tsempata kellon ympäri ja yrittää vielä silloinkin kun voimia ei enää ollut. Sain paljon kehuja kätilöiltä ja lääkäreiltä ja myöhemmin neuvolassakin kehuivat lukeneensa kertomuksesta, että jaksoin ihan mielettömän hyvin pitkän ja vaikean synnytyksen. Matkaan olin lähtenyt positiivisella ja pelottomalla asenteella, että kyllä tästä kaikki muutkin ovat selvinneet. Selvisinkin, mutta yhtä reippaana ja tsempattuna en osaa mennä uudestaan synnyttämään, vaikka haluaisinkin.