Kuinka paljon olette tekemisissä serkkujenne kanssa?
Entä lapsenne omiensa?
Paljonko teillä on serkkuihinne ikäeroa?
Kommentit (12)
Aika vähän normaalioloissa.Kuulumiset silloin tällöin sähköpostitse. Harvoin soitellaan.
Erityisoloissa,eli jos on sukua sairaana,sitten tiukemmalla tahdilla yhteydenpitoa. Ihan hyvissä väleissä ollaan. Ei vain olla sellaisia päivittäin mitäs sulle kuuluu- puhelujen tai -viestien lähettelijöitä. Asutaan eri puolilla Suomea ja maailmaakin.
Vanhimpaan ikäeroa miltei 30 vuotta. Nuorimman enoni tytön kanssa olemme syntyneet peräkkäisinä vuosina.
En ole tekemisissä muuten kuin yhden kanssa jotain joskus Facebookissa kommentoidaan. Minulla on noin 55-60 serkkua. Omilla lapsillani on kaksi serkkua, saman verran ovat tekemisissä, onnittelevat synttärinä ja joskus näkevät, jos on sukujuhlia, joita ei kyllä ole niitäkään.
En oikeastaan koskaan. Ei oltu lapsina mitenkään läheisiä eikä juurikaan leikitty yhdessä tms, nähtiin lähinnä häissä ym sukujuhlissa. Olen parin kanssa Facebook-kavereita, mutta siinä se. Ei viestitellä tai mitään, ehkä lapsen saannista tai vastaavasta laitetaan onnittelukommentti. Ikäerohaitari on aika suuri, osa on 10 vuotta vanhempia, osa melkein 10 vuotta nuorempia, väliin mahtuu monta myös. Siskoni on joidenkin serkkujen kanssa vähän läheisempi ja jopa tapaa heitä satunnaisesti. Omat lapset vielä sen verran pieniä että eivät serkkujensa kanssa ole oma-aloitteisesti tekemisissä. Ovat suunnilleen saman ikäisiä, vuoden parin ikäeroja, tapaavat noin kerran vuodessa pitkien välimatkojen takia, leikkivät mieluusti yhdessä ja lähettävät toisilleen kortteja ym aina välillä.
Olen nähnyt serkkuni viimeksi isäni hautajaisissa noin 15 vuotta sitten.
Ei olla muutoin tekemisissä. Lähes kaikki serkkuni ovat mua vanhempia ja heitä on 12.
Lapseni ei ole myöskään nähnyt serkkujaan sen jälkeen ja toisia ei koskaan.
Emme siis ole kovin sukurakasta sakkia.
En ollenkaan, enkä edes tiedä serkkujeni lukumäärää tai nimiä.
Mulla on yli 20 serkkua kaikkineen ja suurinta osaa en ole nähnyt sitten lapsuuden, osa on lähempänä äitini ikää koska äitini on nuorin kymmenestä lapsesta ja hänen ja vanhimman sisaruksensa välissä on 20 vuotta. En tuntisi suurinta osaa serkkujani jos vastaan tulisivat. Ne joiden kanssa olen lapsena eniten ollut tekemisissä on facekavereina joitakin olen aikuisena nähnytkin, yksi serkku kävi kerran meillä kylässä miehensä kanssa. Se on ihan kiva että on face, koska ilman sitä ei olisi yhteyksiä näihin muutamaan serkkuun joihin nyt on edes sen kautta, tietää vähän kuulumisia.
Omat lapseni ovat mun siskon lasten kanssa tekemisissä jonkin verran, mutta eivät ole leikkikavereita koska ovat eri ikäisiä ja eri sukupuolta. Lasteni isän puolelta on serkut jo aikuisia, osalla lapsiakin, eikä heidän kanssaan olla tekemisissä, eivät tulleet edes isoäitinsä hautajaisiin, en tiedä miksi ihmeessä.
Näemme yleensä muutaman kuukauden välein, esim toistemme lasten synttäreillä ja muuten vain. Useamminkin haluaisin nähdä.
Lapsemme näkevät serkkujaan ehkä n. kerran kuussa keskimäärin.
Serkut ovat lähisukua. Serkuilla on yhteiset isovanhemmat! Niin tyypillistä suomalaista, että ei olla serkkujen kanssa tekemisissä. Onneksi en ole tyypillinen suomalainen.
Jossain sukutapaamisissa, missä kertovat, ketä ovat. Tunnen ulkonäöltään vain muutaman serkun, jotka ovat lähellä omaa ikääni. Osa serkuistani on minulle täysin tuntemattomia.
Minulla on etäiset välit myös sisaruksiini, ja he asuvat kaukana meistä, joten lapsenikaan eivät tunne serkkujaan.
Muutaman kerran vuodessa, kun osutaan yhtäaikaa koolle äitienpäivänä, isänpäivänä, isoäidin synttärinä ja jouluna. Silloin saatetaan vähän jotain jutella ja on kiva nähdä heitä, ihan vaan samassa kahvipöydässä istumassa.
Me serkut ollaan kaikki aika samanikäisiä, leikittiin lapsena yhdessä ja asutaan samassa pikkukaupungissa, mutta nyt noin kolmekymppisenä ei olla tämän tutumpia tai enempää tekemisissä. Minulla esim. ei ole kenenkään serkkuni puhelinnumeroa. Kenelläkään meistä ei ole lapsia.
En ole läheisissä väleissä. Toisen puolen serkkuja 15 kpl en oikeastaan tunne lainkaan, olen tavannut heitä vain sukujuhlissa. He asuvat toisella puolen Suomea ja ovat minua 10-25 vuotta vanhempia. Yhden serkkuni esikoinen on syntynyt samana vuonna kuin minä. Toisen puolen serkut 8 kpl ovat minua 1-10 vuotta nuorempia. Lapsena olin kavereita lähellä omaa ikääni olevien serkkujen kanssa, mutta teini-iässä aloimme tavata harvemmin ja viimeistään opiskeluikäisinä välit hiipuivat niin, että tapaan heitäkin nykyään enää vain sukujuhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Näemme yleensä muutaman kuukauden välein, esim toistemme lasten synttäreillä ja muuten vain. Useamminkin haluaisin nähdä.
Lapsemme näkevät serkkujaan ehkä n. kerran kuussa keskimäärin.
Serkut ovat lähisukua. Serkuilla on yhteiset isovanhemmat! Niin tyypillistä suomalaista, että ei olla serkkujen kanssa tekemisissä. Onneksi en ole tyypillinen suomalainen.
Minulla on enemmän sisaruksia kuin keskiverto suomalaisella on serkkuja ja sisaruksia yhteensä.
Serkut ovat jääneet etäisiksi sen jälkeen kun yhteiset isovanhemmat kuolivat. Jos olisin jonkun serkun kanssa lapsena ystävystynyt, olisin varmasti hänen kanssaan edelleen yhteyksissä. Mutta eri ikä, eri sukupuoli ja erilaiset kiinnostuksen kohteet, joten ei ole puolin ja toisin ollut intressejä pitää yhteyksiä.
En ole lainkaan tekemisissä, välit meni totaalisesti muutama vuosi sitten. Ei ole ikävä ja tunne on taatusti molemminpuolinen.