Lue keskustelun säännöt.
Mummo joka ei halua olla mummo? :(
15.05.2013 |
Näin meillä. Kyseessä siis on mieheni äiti, joka ei selvästikään halua olla mummo eikä sen puoleen oikein äiti saati anoppikaan.
Pahalta tuntuu. Pari kertaa vuodessa nähdään, silloinkin ne ollaan aina me jotka käydään kylässä. Tunnelma on aina kuin ventovieraassa paikassa, lapsetkin vierastavat ihmistä, joka on kylmä kuin jääpuikko ja käpertynyt itseensä kuin simpukka. Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoista, kun anoppini vielä elossaoleva äiti (isomummo) taas on aivan ihana ja lämmin, halaileva ja rakastava ihminen.
Turha on tätä äitiä/mummoa kutsua kylään tai juhliin, ei tunnu mummoa kiinnostavan. Jättää AINA tulematta, selityksenä joku utopistinen tekosyy jos edes vaivautuu ilmoittamaan. Niillä harvoilla kerroilla kun mummo on vaivautunut pikavierailulleen (tapahtunut ehkä 3 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana) ollaan aina yritetty kohdella häntä mahdollisimman lämpimästi ja rakastavasti, että hänellä olisi tunne, että kuuluu meidän perheyhteisöömme. Turhaahan se on ollut. Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei tunnu tämä ihminen tuntevan.
Ollaankohan me ainoita? Lähipiiri tuntuu olevan täynnä rakastavia mummeleita ja mammoja, jotka osallistuvat jälkipolvien elämään monilla tavoilla.
Kommentit (282)
Minä olen mummo. Ollut sitä vajaa pari vuotta. Rakastan omia lapsiani yli kaiken, ja lapsenlastanikin. Se ei silti tarkoita sitä, että olisin valmis häntä hoitamaan kovin usein. Teen täyttä päivää työelämässä, melko vaativaakin työtä. Olen ihan poikki varsinkin viikonloppuisin, ja haluaisin käyttää sen lepoon. En koe sitä levoksi, että valvon pikkuisen kanssa yöt (näin ne yöt menee aina kyläillessä) ja juoksen hänen perässään päivät. Olen aivan puhki kun hän on ollut hoidossa. Odotan nyt jo aikaa, että hän on isompi, jolloin varmasti jaksan hänen kanssaan paremmin.
Tyttäreni hyväksyy asian. Hän kyllä pyytää hoitamaan lastaan, mutta melko usein kieltäydyn. Näin mennään varmasti muutama vuosi. Silloin kun omat lapseni olivat pieniä, hoitivat isovanhemmat heitä pari kolme kertaa vuodessa. Enkä ole asiasta millään tavoin katkera. Isovanhemmat olivat vielä työelämässä, kuten minäkin nyt, ja sen verran nuoria, että ymmärsin heillä olevan omatkin menonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on äiti, jota eivät omien lasten (2 kpl) asiat juuri kiinnosta. Eikä kiinnosta lapsenlapsetkaan. Lapseni eivät ole ikinä olleet mummolassa yökylässä. Äitini ei ole käynyt kodissamme yli 5 vuoteen, vaikka pyydetty on. Joskus käymme mummolassa kylässä, korkeintaan pari tuntia kerrallaan. Olen ajatellut, että olkoon, ei pakolla. Itse toivoin kovasti lämmintä ja läheistä suhdetta omaan äitiini. Kyllähän se pahalta tuntuu, ettei vastakaikua saa.
Ällöttää se, miten äitini kehuu tuttavilleen, miten lapset ja lapsenlapset ovat hänelle niin tärkeitä. Tiedän, että piti vielä työelämässä ollessaan työpöydällään lapsieni kuvia. Livenä eivät tunnu kiinnostavan. Äitini on kertonut, että olisi halunnut aikanaan paljon lapsia, 6 ainakin. En voi kuin ihmetellä, että miksi. Sen sijaan äitiäni ja lasteni mummia kiinnostaa mm. marjastus ja sienestys, kaikenlainen viinan kanssa läträäminen, illan istuminen ryypiskellen ja laulellen ja seuraavana aamuna pitkään nukkuminen krapulaa parannellen.
Vietimme muuten siskomme kanssa lapsena kaikki kesät ja viikonloput mummolassa. Äitini valinta on, että jälkikasvu ei kiinnosta. Okei, ei voi mitään. Minun valintani on, että hän saa itse hankkia apunsa ja seuransa kun vanhenee ja kunto huononee. Minä hoidan anoppiani, jolta olen saanut korvaamatonta apua lastenhoidossa, tukea ja lämpöä.
Meitä on neljä sisarusta ja jokaisella oli oma sukulainen, johon oli lämpimät välit. Veljellä se oli yksi enoista, vanhempi sisko palvoi meidän vanhempia, nuorempi sisko oli mummon tyttö ja minä olen äidin siskon tyttö. Tämä tätini ennen minun ilmaantumistani oikein pyysi äidiltäni, että "tehkää minulle tyttö", hän kun itse oli naimaton ja voi että hän oli ihana! EI SEN TARTTE OLLA JUST SE MUMMO. HALOO! ALOITTAJA ON PASKIAINEN, JOKA EI OSAA HOITAA IHMISSUHTEITA EIKÄ TAJUA NIIDEN ALKEITAKAAN.
*sanaton keskustelun tasosta (taas vaihteeksi)*
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:50"]
Anteeksi, mutta nyt rupesi jo naurattamaan. Millä tavalla naisten kotiorjuus on verrannollinen tähän tilanteeseen, missä isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset pätkääkään? Kaikilla maailman asioilla sitä itsekeskeisyyttä sitten puolustellaankin! Ja aina vain hullummaksi menee...
Väität siis, että minun pitää hyväksyä kaikki maailman ihmiset sellaisenaan ja kenelläkään ei ole oikeus arvostella ketään? Kaikilla on oikeus käyttäytyä miten huvittaaa ja se on vain hyväksyttävä? Ihmisellä ei koskaan ole täyttä oikeutta päättää siitä, mitä on, ympäröivä maailma, yhteiskunta, muut ihmiset vaikuttavat sinuun AINA, jos muutat väität, elät kyllä aikamoisessa utopiassa. Ihmisyyteen kuuluu yhteiset normit, säännöt ja lait. Yhteiskunta ei pyöri, uhmissuhteet eivät toimi ja ihminen kuolee omaan mahdottomuuteen, jos kaikki toimivat vain siten, miten haluavat. Sinä joudut tekemään asioita, joita et haluaisi, minä joudun tekemään asioita, joita en haluaisi. Joudun käymään töissä, vaikka en haluaisi. Oikeastihaluan nukkua joka päivä pitkään ja elää vain lämpimässä maassa. Kukaan ei voi elää elämäänsä 100% niin kyin haluaisi ja se hoka muuta väittää, on jollain tapaa pahasti häiriintynyt.
Ja millä tavalla tuo seksivertaus edes etäisesti liittyy koko asiaan? Usko jo hyvä nainen, sinun ei ole pakko tehdä niitä lapsia. Tiedätköhän edes, mitä hedonismi edes tarkoittaa :D?
Asia ei todellakaan ole nuin yksinkertainen, kuin haluaisit väittää.
[/quote]
Asia on täsmälleen noin yksinkertainen. Meillä on yhteiskunnassa tietyt pelisäännöt, lait, ja jos laki sanoo, että sinulla on oikeus tehdä jotain, niin sitten sinulla on. Sinun ei ole pakko mennä töihin jos et halua mutta työnantajasi ei myöskään ole pakko maksaa palkkaa. Jos nariset siitä ettei työnantajasi suostu maksamaan palkkaa tekemättömästä työstä, niin silloin et hyväksy työnantajasi oikeutta päättää omista rahoistan. Luultavasti pöllisit ne rahat jos et voisi jäädä kiinni. Mikset pöllisi jos se sinun mielestäsi kerran on oikein? Mikset pakottaisi anoppia jos voisit jos se kerran on mielestäsi oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä ap tuommoinen mummo omiin oloihinsa. Winwin-tilanne teille kaikille, kun mummo saa eristäytyä ja teidän ei enää tarvitse olla edes tietoisia hänen olemassaolostaan. Turhaan vaivautua edes kutsumaan tuleviin juhliin jos ei hänkään vaivaudu tulemaan paikalle tai edes perumaan.
Surettaahan se varmaan aluksi, mutta elämänlaatunne paranee ihan varmasti kun pyyhitte tuollaisen ihmisen elämästänne täydellisesti. Niinhän hänkin on teille tehnyt, pyyhkinyt teidät pois omasta elämästään. Syitä voidaan vain arvailla.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:05"]
Minä olen mummo. Ollut sitä vajaa pari vuotta. Rakastan omia lapsiani yli kaiken, ja lapsenlastanikin. Se ei silti tarkoita sitä, että olisin valmis häntä hoitamaan kovin usein. Teen täyttä päivää työelämässä, melko vaativaakin työtä. Olen ihan poikki varsinkin viikonloppuisin, ja haluaisin käyttää sen lepoon. En koe sitä levoksi, että valvon pikkuisen kanssa yöt (näin ne yöt menee aina kyläillessä) ja juoksen hänen perässään päivät. Olen aivan puhki kun hän on ollut hoidossa. Odotan nyt jo aikaa, että hän on isompi, jolloin varmasti jaksan hänen kanssaan paremmin.
Tyttäreni hyväksyy asian. Hän kyllä pyytää hoitamaan lastaan, mutta melko usein kieltäydyn. Näin mennään varmasti muutama vuosi. Silloin kun omat lapseni olivat pieniä, hoitivat isovanhemmat heitä pari kolme kertaa vuodessa. Enkä ole asiasta millään tavoin katkera. Isovanhemmat olivat vielä työelämässä, kuten minäkin nyt, ja sen verran nuoria, että ymmärsin heillä olevan omatkin menonsa.
[/quote]
Olisit pitänyt paremmin huolta itsestäsi. Kumma kun nykyajan suuret ikäluokat on niin vitun huonokuntoisia, ettei mitään jaksa. Matkustaa jaksetaan ja sidukkaa vetää ja äijien kans nussia. uMutta kun on kyse lapsenlapesta, olet muka niin vitun väsynyt.
Mätäne paskavaipoissasi ja älä luulekaan, että lapsenlapsi sua viitsii hoitaa kun olet vanha.
Vittu, mitä itsekkäitä paskoja isovanhemmat ovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2013 klo 21:41"]
Kuulkaas te modernit mummelit. Toivon, että läheisenne eivät jouda teitä vanhustentaloihin katsomaan, vaippojanne vaihtamaan ja kylkeänne kääntämään. Mätänekää sitten makuuhavoissanne ja hortoilkaa dementiamme aivokierroksilla. Meikä nainen ainaski häipyy maailmalle maailmanympärysmatkalle, kun te suuret ikäluokat (muutkin) makaatte vanhustentaloissa. Olisipa hienoa, jos ryhtyisimme me nuoret kapinaan ja jättäisimme noille nilkeille eläkkeet maksamatta. Jäis niiltä idiooteilta Teneriffat näkemättä ja punkkuhumalat juomatta ja Viro-kaljat hakematta.
[/quote]
Onneksi vain muutama prosentti vanhuksista joutuu makaamaan vanhustentaloihin tai vuodeosastoille. Suurin osa elää suht terveenä/omatoimisena lähes loppuun asti.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 01:33"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 01:24"]
Minä olen mies ja kun olen omat, rakkaat lapseni kasvattanut aikuisiksi, aion tehdä pelkästään sitä mikä huvittaa. En missään tapauksessa rupea uudestaan vanhemmaksi, enkä ole peitellyt asiaa mitenkään. Poikani ovat järki-ihmisiä ja tietävät että saavat lapsenlikkansa etsiä muualta. Juhlat ehkä, mutta ei ikinä sellaista että soitellaan voiko tuoda hoitoon viikonloppuna. Monet lapsia tehdessään jo ajatuksen tasolla turvaavat siihen että mummo ja pappa hoitaa kun on tarvis.
[/quote]
Ja sinuahan ei koskaan isovanhemmat hoitaneet, kun olit pieni? Ei koskaan? Sillä vaan mietin, että isovanhempien luona kyläily olisi muka uusi trendi...taitaa olla uusi trendi pikemminkin nämä "minä teen mitä huvittaa" isovanhemmat ;).
[/quote]
En ole se, kenelle vastasit, mutta minun isovanhempani olivat työelämässä ja asuivat kaukana. Mutta ei varmaan tullut kenellekään mieleen paheksua sitä, ettei heistä ollut lastenhoitoavuksi.
[/quote]
Ei kukaan täällä ole moista väittänytkään, vai näytätkö kohdan, missä näin olisi?
[/quote]
Väitinkö minä, että joku on väittänyt, näytä kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni on ap:n anopin kaltainen. Ikinä ei ole tullut mielenkiintoa minua kohtaan, ei lapsena eikä aikuisena. Hän ei kysele asioistani (eikä kuuntele jos itse yritän kertoa), ei halua tulla käymään (ajelee kyllä saman matkan päähän esim. huutokauppaa tai etelänmatkaa varten), ei kutsu minua käymään... Ei siis suoraan sanottuna ole ikinä välittänyt paskan vertaa. Näemme kerran vuodessa tai kahdessa kun itse tuppaudun kylään, ja soittelen hänelle parin kuukauden välein, kuunnellakseni loputonta kerrontaa paskoista sukulaisista ja siitä mitä kaikkea hienoa hän on saanut itse aikaiseksi.
Onko välinpitämättömyys hänen oikeutensa? Toki, ehdottomasti. Ei ole ole pakko rakastaa eikä välittää. Ei ole pakko kysellä eikä kiinnostua, eikä ole pakko käydä kylässä tai kutsua käymään jos ei vaan halua.
Onko se tuntunut ihan helvetin pahalta? Kyllä. Se tuntui pahalta silloin kun olin lapsi, ja se tuntuu pahalta tänäkin päivänä kun olen yli 3-kymppinen. YMMÄRRÄN kyllä ettei hän vaan rakasta ainoaa tytärtään, mutta se ei poista sitä seikkaa että tuo rakkaudettomuus (äitini ei ole juuri parempi) on aiheuttanut minuun lapsena hyvin syvät traumat, ja siten vaikuttanut koko elämääni merkittävästi.
Koko elämäni olisi ollut varmasti hyvin erilainen, jos isä olisi edes yrittänyt käyttäytyä niin että välittäisi. Hitto, eihän hän edes pystyisi tässä tilanteessa välittämään "minusta", kun hän ei tiedä kuka "minä" on kun ei ole minuun koskaan tutustustunut! Jos olisi edes yrittänyt, olisi voinut jotain tunteitakin herätä. Eihän kukaan pysty välittämään ja rakastamaan jostakusta, josta ei tiedä kuin nimen ja asuinpaikan näin hieman kärjistäen.
Omiin kokemuksiini pohjaten siis sanon: lapsi kärsii AINA siitä, jos vanhempi ei rakasta eikä välitä. Sitä kärsimystä voi lieventää, jos vanhempi edes YRITTÄISI. Jos välinpitämättömyys on sitä tasoa ettei ihmiseltä löydy edes halua yrittää luoda lapseensa tai lapsenlapseensa ihmissuhdetta, niin kyllä, ihan oikeasti kyseessä on jonkin sortin tunnevamma / persoonallisuushäiriö. Tämän sanoo kyllä kuka tahansa alan ammattilainenkin - se, ettei välitä (eri asia kuin joku hoitoapuna toimiminen tai pullan paistaminen, toim. huom.) omasta jälkikasvustaan, ei ole normaalia.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 15:23"]
...
Omiin kokemuksiini pohjaten siis sanon: lapsi kärsii AINA siitä, jos vanhempi ei rakasta eikä välitä. Sitä kärsimystä voi lieventää, jos vanhempi edes YRITTÄISI. Jos välinpitämättömyys on sitä tasoa ettei ihmiseltä löydy edes halua yrittää luoda lapseensa tai lapsenlapseensa ihmissuhdetta, niin kyllä, ihan oikeasti kyseessä on jonkin sortin tunnevamma / persoonallisuushäiriö. Tämän sanoo kyllä kuka tahansa alan ammattilainenkin - se, ettei välitä (eri asia kuin joku hoitoapuna toimiminen tai pullan paistaminen, toim. huom.) omasta jälkikasvustaan, ei ole normaalia.
[/quote]
Täysin samaa mieltä! Huvittavaa suorastaan, että joidenkin mielestä on täysin normaalia eristäytyä ja katkaista ilman konkreettista syytä välinsä omaan lapseen ja lapsenlapseen. Vain koska itsestä tuntuu siltä eikä enää jaksa olla äiti/mummo. Vastuunpakoilemistahan se on pahimmillaan. Just se, ettei edes halua tai viitsi yrittää luoda minkäänlaista suhdetta omaan lapseensa tai lapsenlapseensa on tässä se törkein asia. Ja se, että joku kokee tämän hyväksyttävänä käytöksenä, huhhuh. Ei kukaan ole puhunut ilmaisesta lastenhoitamisesta tai pullienpaistamisesta. Ihan pelkästä satunnaisesta läsnäolostahan tässä puhutaan!
Siis läsnäolosta (vaikka vain kerran vuodessa)! Ja normaaleista käytöstavoista!
Nykyajan muotisairaudet, masennukset ja paniikkihäiriöt, ovat tarjonneet monille mukavan "hyväksytyn tekosyyn" omalle sikamaisuudelle.
"Olen töykeä kun mua ahdistaa". P**kanmarjat! Kaikilla meillähän tarvittaessa on noita em. oireita, toisilla toki pahempina kuin toisilla ja toiset eivät edes viitsi tehdä asiasta numeroa. Ja narsismiahan kukaan ei luonnollisesti itsestään löydä, ei ainakaan se oikeasti narsistinen henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 15:23"]
Omiin kokemuksiini pohjaten siis sanon: lapsi kärsii AINA siitä, jos vanhempi ei rakasta eikä välitä. Sitä kärsimystä voi lieventää, jos vanhempi edes YRITTÄISI.
[/quote]
Ei vaan lapset kärsivät siitä ettei heillä ole ketään joka välittäisi. Se, että sen välittäjän on pakko olla juuri se biologinen isä tai äiti on kulttuurin tai sinun itsesi keksintöä. Luuletko, että lapsi joka olisi koko elämänsä asunut rakastavien adoptiovanhempiensa luona mitenkään kärsisi siitä ettei hänen biologinen vanhempansa välitä hänestä? Lapsihan ei välttämättä edes tiedä olevansa adoptoitu.
Sinulle kärsimystä aiheuttaa sinun oma käsityksesi siitä, että olet jotain vailla. Jos kultturissamme yleisin perhemalli olisi perhe johon kuuluu kolme aikuista, niin kaksiaikuisisien perheiden lapset säälittelisivät itseään miten heiltä puuttuu yksi vanhempi.
Sinun tapauksessa voi tosin olla ettei äitisi ole pystynyt takaamaan sinulle riittävää rakkautta mutta se mitä kaipaat on rakkaus, ei isäsi.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:42"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:33"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:12"]
Ovatko minun äitini ja mummoni tosiaan niin harvinaisia naisihmisiä? Molemmat ovat naisia, jotka ovat tehneet sekä uraa että harrastaneet, aktiivisestikin sanoisin. Silti heiltä molemmilta on riittänyt aikaa ja rakkautta omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Vieläkin yhdessä jo edemennyttä mummoa rakkaudella muistelemme ja äidin kanssa olemme aktiivisesti yhteydessä. Arvostus äitiä ja mummoa kohtaan on totisesti tämän ketjun kautta noussut. Miten upeita naisia he ovatkaan! Eivät mustavalkoisesti vain joko-tai (ura vs. äitiys) vaan paremminkin sekä-että (ura sekä äitiys)! Kirjojakin ovat molemmat ehtineet lukemaan vaikka ovatkin osallistuneet meidän lähisukulaisten kanssa sosiaalisiin yhteishetkiin! Tämähän tuntuu teistä joillekin olevan suoranainen ihme!
Ihmettelen tätä tästä ketjusta huokuvaa vastakkainasettelua ja suoranaista ilkeyttä. Itsekkyys, pahuus ja p*skamainen käytös toisia ihmisiä kohtaan kuitataan nykypäivänä yksilöllisyydellä ja valinnanvapaudella. On muka ok olla epäsosiaalinen ja vähät välittää omista lapsistaan tai muista kanssaihmisistä, koska "mä haluan ja voin tehdä niin, lällällää".
Missä maailmassa te oikein elätte? Ei kenenkään tarvitse olla villasukkaa kutova pullanpaistaja (luuleeko joku oikeasti muka niin?), mutta olisiko tosiaan liikaa vaadittu osallistua kutsuttuna oman lapsenlapsen kastetilaisuuteen tai kerran vuodessa synttäreille, tai vähintäänkin edes ilmoittaa ettei pääse paikalle?! Onko ilmoittaminen liikaa vaadittu? Ettei tarvitsisi turhaan odottaa yhtä läheisintä verisukulaista?
Minkä oppikirjan mukaan on kohteliasta ja normaalia katkaista oman egoismin vuoksi välit omiin jälkeläisiin ja käyttäytyä kuin hirviö? Ai niin, mutta eihän nykyään enää tosiaankaan tarvitse olla kohtelias tai mukava ketään kohtaan. Ei edes omia lapsiaan. Peiliin katsomisen paikka monelle.
[/quote]
Nimenomaan! En olisi osannut paremmin sanoa. Kumma ettei osata nähdä sitä mahdollisuutta, että voi olla matkusteleva, seikkaileva, elämäänsä tutkaileva mummo sekä samanaikaisesti isoäiti, joka välittää ja rakastaa lapsenlapsiaan. Ei tarvitse sitä pullaa paistaa, isovanhemmuutta voi toteuttaa ihan omalla tavalla. Uranainen voi olla myöskin samalla rakastava äiti ja niin edespäin. Mutta isovanhempana oleminen ei onnistu, jos ei koskaan halua nähdä lapsenlapsiaan, missään tilanteessa, ja ajattelee, että lapsenlapset ovat kurittomua rääkyviä ja rasittavia kakaroita. Miten ihmeessä tuolla tavalla ajatteleva ihminen on koskaan päätynyt edes lisääntymään?
Sitten ihmetellään, miksi nuoret eivät kunnioita vanhempia ihmisiä. Mitä kunnioitettavaa tuolla tavoin ajattelevassa ja käyttäytyvässä ihmisessä oikein on? Lapset ovat rasittavia ja vain tiellä, isovanhempi haluaa vain matkustella ja nauttia elämästä, eikä siihen räkänokka kakarat kuulu! Onko ihme, ettei vanhempia ihmisiä kunnioiteta?
[/quote]
Ennenvanhaan osattiin kunnioittaa vanhoja ihmisiä ihan ilman, että näiden olisi erikseen tarvinnut ansaita sitä kunnioitusta tai olla tietynlaisia, nuorempien mieleen. Ja usein kunnioitettiin suuresti sellaisia paskempiakin tyyppejä.
[/quote]
Niin...on se ikävää kun nykyään kunnioitus pitää ihan ansaita. Ei voi sikailla miten lystää ja olettaa että muut kunnioittavat silti. Miten epäreilu maailma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 15:40"]
Täysin samaa mieltä! Huvittavaa suorastaan, että joidenkin mielestä on täysin normaalia eristäytyä ja katkaista ilman konkreettista syytä välinsä omaan lapseen ja lapsenlapseen.
[/quote]
Jos ap on yhtään samanlainen ällöttävä kinuaja kuin sinä, niin sanoisin, että ne konkreettiset syyt ovat olemassa. Vain persoonallisuushäiriöisten on vaikea ymmärtää sitä, että jonkun mielestä he eivät olisikaan niin ihmeellisen ihania ihmisiä kuin he itse kuvittelevat olevansa.
No jos se ei tahdo olla sinun mieleisesi mummo niin et sinä sille mitään voi. Ole SINÄ sen sijaan hyvä, rakastava ja pullantuoksuinen läsnäoleva ÄITI! Lapsi pärjää oikein hyvin ilman isovanhempiaankin jos hänellä on hyvät omat vanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 15:23"]
Minun isäni on ap:n anopin kaltainen. Ikinä ei ole tullut mielenkiintoa minua kohtaan, ei lapsena eikä aikuisena. Hän ei kysele asioistani (eikä kuuntele jos itse yritän kertoa), ei halua tulla käymään (ajelee kyllä saman matkan päähän esim. huutokauppaa tai etelänmatkaa varten), ei kutsu minua käymään... Ei siis suoraan sanottuna ole ikinä välittänyt paskan vertaa. Näemme kerran vuodessa tai kahdessa kun itse tuppaudun kylään, ja soittelen hänelle parin kuukauden välein, kuunnellakseni loputonta kerrontaa paskoista sukulaisista ja siitä mitä kaikkea hienoa hän on saanut itse aikaiseksi.
Onko välinpitämättömyys hänen oikeutensa? Toki, ehdottomasti. Ei ole ole pakko rakastaa eikä välittää. Ei ole pakko kysellä eikä kiinnostua, eikä ole pakko käydä kylässä tai kutsua käymään jos ei vaan halua.
Onko se tuntunut ihan helvetin pahalta? Kyllä. Se tuntui pahalta silloin kun olin lapsi, ja se tuntuu pahalta tänäkin päivänä kun olen yli 3-kymppinen. YMMÄRRÄN kyllä ettei hän vaan rakasta ainoaa tytärtään, mutta se ei poista sitä seikkaa että tuo rakkaudettomuus (äitini ei ole juuri parempi) on aiheuttanut minuun lapsena hyvin syvät traumat, ja siten vaikuttanut koko elämääni merkittävästi.
Koko elämäni olisi ollut varmasti hyvin erilainen, jos isä olisi edes yrittänyt käyttäytyä niin että välittäisi. Hitto, eihän hän edes pystyisi tässä tilanteessa välittämään "minusta", kun hän ei tiedä kuka "minä" on kun ei ole minuun koskaan tutustustunut! Jos olisi edes yrittänyt, olisi voinut jotain tunteitakin herätä. Eihän kukaan pysty välittämään ja rakastamaan jostakusta, josta ei tiedä kuin nimen ja asuinpaikan näin hieman kärjistäen.
Omiin kokemuksiini pohjaten siis sanon: lapsi kärsii AINA siitä, jos vanhempi ei rakasta eikä välitä. Sitä kärsimystä voi lieventää, jos vanhempi edes YRITTÄISI. Jos välinpitämättömyys on sitä tasoa ettei ihmiseltä löydy edes halua yrittää luoda lapseensa tai lapsenlapseensa ihmissuhdetta, niin kyllä, ihan oikeasti kyseessä on jonkin sortin tunnevamma / persoonallisuushäiriö. Tämän sanoo kyllä kuka tahansa alan ammattilainenkin - se, ettei välitä (eri asia kuin joku hoitoapuna toimiminen tai pullan paistaminen, toim. huom.) omasta jälkikasvustaan, ei ole normaalia.
[/quote]
Tässä ollaan asian ytimessä. Mutta koska emme tosiaan voi väkisin muuttaa muita ihmisiä, kannattaa keskittyä siihen, ettei itse katkeroidu pyörittelemällä asioita mielessään ja pohtimalla, millaista olisi, jos tuo toinen olisikin toisenlainen.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 15:04"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:50"]
Anteeksi, mutta nyt rupesi jo naurattamaan. Millä tavalla naisten kotiorjuus on verrannollinen tähän tilanteeseen, missä isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset pätkääkään? Kaikilla maailman asioilla sitä itsekeskeisyyttä sitten puolustellaankin! Ja aina vain hullummaksi menee...
Väität siis, että minun pitää hyväksyä kaikki maailman ihmiset sellaisenaan ja kenelläkään ei ole oikeus arvostella ketään? Kaikilla on oikeus käyttäytyä miten huvittaaa ja se on vain hyväksyttävä? Ihmisellä ei koskaan ole täyttä oikeutta päättää siitä, mitä on, ympäröivä maailma, yhteiskunta, muut ihmiset vaikuttavat sinuun AINA, jos muutat väität, elät kyllä aikamoisessa utopiassa. Ihmisyyteen kuuluu yhteiset normit, säännöt ja lait. Yhteiskunta ei pyöri, uhmissuhteet eivät toimi ja ihminen kuolee omaan mahdottomuuteen, jos kaikki toimivat vain siten, miten haluavat. Sinä joudut tekemään asioita, joita et haluaisi, minä joudun tekemään asioita, joita en haluaisi. Joudun käymään töissä, vaikka en haluaisi. Oikeastihaluan nukkua joka päivä pitkään ja elää vain lämpimässä maassa. Kukaan ei voi elää elämäänsä 100% niin kyin haluaisi ja se hoka muuta väittää, on jollain tapaa pahasti häiriintynyt.
Ja millä tavalla tuo seksivertaus edes etäisesti liittyy koko asiaan? Usko jo hyvä nainen, sinun ei ole pakko tehdä niitä lapsia. Tiedätköhän edes, mitä hedonismi edes tarkoittaa :D?
Asia ei todellakaan ole nuin yksinkertainen, kuin haluaisit väittää.
[/quote]
Asia on täsmälleen noin yksinkertainen. Meillä on yhteiskunnassa tietyt pelisäännöt, lait, ja jos laki sanoo, että sinulla on oikeus tehdä jotain, niin sitten sinulla on. Sinun ei ole pakko mennä töihin jos et halua mutta työnantajasi ei myöskään ole pakko maksaa palkkaa. Jos nariset siitä ettei työnantajasi suostu maksamaan palkkaa tekemättömästä työstä, niin silloin et hyväksy työnantajasi oikeutta päättää omista rahoistan. Luultavasti pöllisit ne rahat jos et voisi jäädä kiinni. Mikset pöllisi jos se sinun mielestäsi kerran on oikein? Mikset pakottaisi anoppia jos voisit jos se kerran on mielestäsi oikein?
[/quote]
Elämä ei ikinä ole noin mustavalkoista. Ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin pätevät tietyt lainalaisuudet ja JOS haluat olla muiden ihmisten kanssa tekemisissä, et voi olla täysin piittaamatta omasta käytöksestäsi. Tai voit, mutta sitten olet yksin ja jos et halua olla yksin, on jotain tehtävä omalle itsekeskeisyydelleen. Jos taas haluat olla täysin yksin, niin ehkä se onkin ihan hyvä eristäytyä muista ja olla aiheuttamatta tökeröllä käytöksellään mielipahaa. Eikä ikinä, ikinä hankkia niitä lapsia.
Minä en pakota ketään mihinkään, mutta valinnoilla on kohdallani seuraukset. Jos joku sikailee, käyttäytyy itsekkäästi ja piittaamattomasti, aivan varmasti saa kuulla siitä ja jos ei asenne muutu, saa elää ilman yhtä ihmissuhdetta. Paskoihin vanhempiinkaan ei ole pakko pitää yhteyttä, on ihan turha vanhana itkeä sitä, miksi omat lapset ei tule käymään. Sitä saa mitä tilaa ja minä en kusipäisiä, itsekeskeisiä ihmisiä pidä elämässäni. Toivottavasti ei kukaan muukaan, ne voi aina heivata oman elämänsä ulkopuolelle eikä pahoittaa omaa mieltään jatkuvasti toisen moukkamaisesta käytöksestä. Elämä on valintoja täynnä ja niiden valintojen seurauksista ei kannata jälkikäteen enää itkeä :).
Tulipa mieleen, että toinen isoisäni oli aika lailla ap:n anopin kaltainen. En sitä silti sen kummemmin vatuloinut ja tuskin vanhempanikaan. Hän oli sodankäynyt traumatisoitunut mies, oli semmoinen kuin oli, mitäpä siinä olisi muiden moralisointi auttanut ja olisiko edes oikeutettua.
Jossittelemalla ei muuteta maailmaa.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 15:05"]
Minä olen mummo. Ollut sitä vajaa pari vuotta. Rakastan omia lapsiani yli kaiken, ja lapsenlastanikin. Se ei silti tarkoita sitä, että olisin valmis häntä hoitamaan kovin usein. Teen täyttä päivää työelämässä, melko vaativaakin työtä. Olen ihan poikki varsinkin viikonloppuisin, ja haluaisin käyttää sen lepoon. En koe sitä levoksi, että valvon pikkuisen kanssa yöt (näin ne yöt menee aina kyläillessä) ja juoksen hänen perässään päivät. Olen aivan puhki kun hän on ollut hoidossa. Odotan nyt jo aikaa, että hän on isompi, jolloin varmasti jaksan hänen kanssaan paremmin.
Tyttäreni hyväksyy asian. Hän kyllä pyytää hoitamaan lastaan, mutta melko usein kieltäydyn. Näin mennään varmasti muutama vuosi. Silloin kun omat lapseni olivat pieniä, hoitivat isovanhemmat heitä pari kolme kertaa vuodessa. Enkä ole asiasta millään tavoin katkera. Isovanhemmat olivat vielä työelämässä, kuten minäkin nyt, ja sen verran nuoria, että ymmärsin heillä olevan omatkin menonsa.
[/quote]
Miksi ihmeessä tämä keskustelu on muuttunut lastenhoitamisesta ja muusta vaivannäöstä jankkaamiseen?!? Miksi? Kertokaa minulle.
AP:han kertoi, ettei mummo "jaksa osallistua kutsuttunakaan lastenlastensa juhliin". Ei käy siis kylässä tai ole fyysisesti läsnä lastenlastensa elämässä. Miksi ihmeessä te mummot ja muut mummomieliset jauhatte jostakin lastenhoitamisesta ja omien menojenne tärkeydestä ja riistävistä miniöistä jne? Eihän tässä keskustelussa ole niistä asioista ollenkaan edes kyse.
Eihän AP ole missään vaiheessa halunnutkaan lastenhoitajaa, ainoastaan sitä, että mummo osallistuisi edes kerran vuodessa omien lastenlastensa elämään, vaikka sitten vain synttärijuhliin osallistumalla VIERAANA kylässä. Onko tunti tai pari vuodessa todellakin liikaa siihen, että kävisi mummona lastenlapsiaan tapaamassa. Kerran vuodessa?
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 14:16"]
me kanssa, vaatii sen, että sinä olet lapsena oppinut tietyt vaatimukset siitä, miten ihmisten kanssa tulee olla. On aika hedonistista ajatella, että minun tulee saada olla kaikissa tilanteissa juuri sellainen, mitä minä haluan sillä hetkellä haluan olla.
[/quote]
Niin. Sata vuotta sitten nainen oli miehensä omaisuutta ja mies päätti mitä nainen sai tehdä ja mitä ei. Sitä pidettiin aivan normaalina. Jossain maailman kolkissa pidetään edelleen. Minusta se on väärin. Ja ilmeisesti monet muutkin ovat pitäneet sitä vääränä ajan saatossa koska maailma on muuttunut.
On vain kaksi vaihtoehtoa: joko ihmisellä on oikeus itse päättää mitä tekee tai sitten ei ole. Jos alat narisemaan jonkun mummon käytöksestä, niin silloin et tosiasiallisesti hyväksy hänen itsemääräämisoikeuttaan. Et kunnioita sitä. Jos pystyisit, jos sinulla olisi valta, niin luultavasti pakottaisit sen anopin toimimaan niin kuin sinä haluat kuten miehet pakottavat vaimojaan muslimimaissa. Onneksi sinulla ei ole valtaa.
Mitä itse tykkäisit siitä jos vaikka joku mies vonkaisi sinulta seksiä ja haukkuisi sinut narsistiksi ja tunnevammaiseksi jos et suostu koska sinähän olet hedonisti joka ajattelee vain itseään, olet unohtanut ihmisyytesi, et suostu tekemään hyvää toisille ihmisille, toimit vain miten itseäsi huvittaa, olet itsekäs ja se ettet halua seksiä on surullinen ilmiö?
Asia on yksinkertainen. Joko sinun mielestäsi on oikeus tai sitten ei ole.
[/quote]
Anteeksi, mutta nyt rupesi jo naurattamaan. Millä tavalla naisten kotiorjuus on verrannollinen tähän tilanteeseen, missä isovanhempia ei kiinnosta lapsenlapset pätkääkään? Kaikilla maailman asioilla sitä itsekeskeisyyttä sitten puolustellaankin! Ja aina vain hullummaksi menee...
Väität siis, että minun pitää hyväksyä kaikki maailman ihmiset sellaisenaan ja kenelläkään ei ole oikeus arvostella ketään? Kaikilla on oikeus käyttäytyä miten huvittaaa ja se on vain hyväksyttävä? Ihmisellä ei koskaan ole täyttä oikeutta päättää siitä, mitä on, ympäröivä maailma, yhteiskunta, muut ihmiset vaikuttavat sinuun AINA, jos muutat väität, elät kyllä aikamoisessa utopiassa. Ihmisyyteen kuuluu yhteiset normit, säännöt ja lait. Yhteiskunta ei pyöri, uhmissuhteet eivät toimi ja ihminen kuolee omaan mahdottomuuteen, jos kaikki toimivat vain siten, miten haluavat. Sinä joudut tekemään asioita, joita et haluaisi, minä joudun tekemään asioita, joita en haluaisi. Joudun käymään töissä, vaikka en haluaisi. Oikeastihaluan nukkua joka päivä pitkään ja elää vain lämpimässä maassa. Kukaan ei voi elää elämäänsä 100% niin kyin haluaisi ja se hoka muuta väittää, on jollain tapaa pahasti häiriintynyt.
Ja millä tavalla tuo seksivertaus edes etäisesti liittyy koko asiaan? Usko jo hyvä nainen, sinun ei ole pakko tehdä niitä lapsia. Tiedätköhän edes, mitä hedonismi edes tarkoittaa :D?
Asia ei todellakaan ole nuin yksinkertainen, kuin haluaisit väittää.