Mummo joka ei halua olla mummo? :(

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 01:24"]

Minä olen mies ja kun olen omat, rakkaat lapseni kasvattanut aikuisiksi, aion tehdä pelkästään sitä mikä huvittaa. En missään tapauksessa rupea uudestaan vanhemmaksi, enkä ole peitellyt asiaa mitenkään. Poikani ovat järki-ihmisiä ja tietävät että saavat lapsenlikkansa etsiä muualta. Juhlat ehkä, mutta ei ikinä sellaista että soitellaan voiko tuoda hoitoon viikonloppuna. Monet lapsia tehdessään jo ajatuksen tasolla turvaavat siihen että mummo ja pappa hoitaa kun on tarvis.

[/quote]

Miehellä on oikeus tähän. Mutta naisilta vaaditaan, että aloitat uuden kierroksen kun lapsenlapsai tulee. Kun vihdoin olisi aikaa puolison kanssa viettää yhteistä elämää, alkaa uusi kierros.

Siksikö miehille tuleekin viidenkympin villitys. Ovat odottaneet 20 vuotta, että lapset kasvaa ja saisi vihdoin vaimon itselleen. Tulee tyttö tai miniä vinkumaan, että ei selviä lasten kanssa, vaan äidin, anopin pitää tulla auttamaan.

Siinä vaiheessa mies katsoo, että hänellä on yksi elämä elettävänä ja hakee uuden vaimon.

Tytöt ja miniät, antakaa niille äideillenne ja anopeillenne mahdollisuus omaan elämään. isät ja apet saavat elää, miten haluaa, mutta äitinne haluatte sitoa ikuiseen lapsenhoitoon.

Ai niin, mutta eihän mummolla voi olla enää seksielämää. Sehän haluaa vain hoitaa lapsenlapsia ja elää niiden kautta ja elää pelkästä auttamisenhalusta.

Tämä on valaiseva ketju suomalaisten naisten sielunelämästä.

Todella moni ei osaa ollenkaan ajatella tällaisia asioita yleisellä tasolla, vaan peilaa tätä ja varmaan melkein kaikkea muutakin omaan elämäänsä.

Hankalan anopin omaavat ovat siten ärhäkkäästi ap:n puolella, eivätkä kykene ajattelemaan, että ehkä ap miniänä on myös vähän äkkiväärä, ja haluaa hoitaa anoppisuhdettaan omien mielikuviensa ja sukutraditioidensa mukaan. Tästä tosin ei ole kamalasti evidenssiä ap:n aloituksessa, koska hän mainitsee, että anoppi ei edes omaa poikaansa kohtaan ole koskaan juurikaan osoittanut hellyyttä eli kyse ei liene pelkästään siitä, ymmärtääkö anoppi osallistua fiinisti sukujuhliin.

Mielenkiintoisimpia ovat ne ketjun aloitukset, joissa halutaan tosiaan tulkita ap vain määräileväksi kontrollifriikiksi, joka norkoilee anopiltaan ilmaisia lastenhoitopalveluja. Tai vaihtoehtoisesti läheisriippuvaksi ja kiintymystä ruinaavaksi mentaalitapaukseksi. Mistä tällainen tulkinta? Onko näillä kirjoittajilla itsellään vaikeita miniöitä vai pahoja mielenterveys/tunne-elämän häiriöitä?

Eiköhän se kuulkaa kumminkin ole niin, että VAIKKA joku olisi hankkinut lapsia ympäristön painostuksesta ja siten vähän oman mukavuusalueensa ulkopuolella, se ei poista sitä, että tunnekylmä äiti/isoäiti on surun aihe hänen lapsilleen ja lapsenlapsilleen.

Ei, kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia ja osoittaa tunteitaan samalla lailla. Joku osoittaa sen kukkasin ja sanoin, toinen vaikkapa auttamalla ja ihan vaan ilahtumalla, kun näkee jälkikasvuaan.

Mutta säälihän se on, jos jollekulle lapset ovat evvk ja riesa, eikö vaan? EIKÖ VAAN?

No sitähän minäkin.

-8, jolla ei ole vielä miniää vaikka liki viisikymppinen onkin, mutta ei myöskään anoppia (eikä ole koskaan ollutkaan)-

Ap on kuin joku lapsivaimo, joka kiukuttelee, kun ei saa tahtoaan lävitse. Kauhuissaan myös siitä, että anopilla on oma tahto. Herranen aika ja harrastaa seksiä, hyi.

Haluaa muokata mummon sellaiseksi, kuin oma mielikuva on.

Ehkä anoppi ihan sen takia pysyy juhlista poissa, koska ei kestä päällepäsmäri miniäänsä. Todennäköisesti ap pakottaa miehensäkin pieraisemaan vessassa paperiin, ettei vain kuulu pahoja ääniä.

Voin kuvitella, että ap on aika kohta eronnut vaimo, jonka mies on löytänyt uuden naisen itselleen. 

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 01:24"]

Minä olen mies ja kun olen omat, rakkaat lapseni kasvattanut aikuisiksi, aion tehdä pelkästään sitä mikä huvittaa. En missään tapauksessa rupea uudestaan vanhemmaksi, enkä ole peitellyt asiaa mitenkään. Poikani ovat järki-ihmisiä ja tietävät että saavat lapsenlikkansa etsiä muualta. Juhlat ehkä, mutta ei ikinä sellaista että soitellaan voiko tuoda hoitoon viikonloppuna. Monet lapsia tehdessään jo ajatuksen tasolla turvaavat siihen että mummo ja pappa hoitaa kun on tarvis.

[/quote]

Miehellä on oikeus tähän. Mutta naisilta vaaditaan, että aloitat uuden kierroksen kun lapsenlapsai tulee. Kun vihdoin olisi aikaa puolison kanssa viettää yhteistä elämää, alkaa uusi kierros.

Siksikö miehille tuleekin viidenkympin villitys. Ovat odottaneet 20 vuotta, että lapset kasvaa ja saisi vihdoin vaimon itselleen. Tulee tyttö tai miniä vinkumaan, että ei selviä lasten kanssa, vaan äidin, anopin pitää tulla auttamaan.

Siinä vaiheessa mies katsoo, että hänellä on yksi elämä elettävänä ja hakee uuden vaimon.

Tytöt ja miniät, antakaa niille äideillenne ja anopeillenne mahdollisuus omaan elämään. isät ja apet saavat elää, miten haluaa, mutta äitinne haluatte sitoa ikuiseen lapsenhoitoon.

Ai niin, mutta eihän mummolla voi olla enää seksielämää. Sehän haluaa vain hoitaa lapsenlapsia ja elää niiden kautta ja elää pelkästä auttamisenhalusta.

[/quote]

Älä viitsi. Missä ap oli norkoilemassa lapsenlikkaa? Luitko ollenkaan ap:n aloitusta, vai pitikö ihan vaan periaatteesta päästä paasaamaan sukupuolten välisten rooliodotusten epäoikeudenmukaisuudesta?

Sikäli olen samaa mieltä, että odotukset ovat erilaiset.

Mutta ap ei nyt kyllä - jos olet itsellesi rehellinen - kaivannut ilmaista lastenhoitajaa, vaan edes sitä pari kertaa vuodessa tapaamista, jolloin mummo olisi henkisesti läsnä ja osoittaisi jotain kiinnostusta jälkikasvunsa elämää kohtaan. Mutta kun ap:n kertoman mukaan näin ei ole.

Tunnekylmiä ihmisiä on olemassa, vaikka sinä et onneksesi ole kai sellaisiin törmännyt. Ap:lla vaikuttaisi olevan sellainen anoppina ja miehellään äitinä.

-8-

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 10:22"]

Vauhti hiljenee vasta arkkuun, johon ei sitten kantajia löydykään. Kuka sitä nyt vieraan ihmisen arkkua menisi vapaaehtoisesti kantamaan?! Etäiseksi jääneen muistoahan voi kunnioittaa vaikka addressilla, jos nyt edes sitäkään viitsii ostaa, on kuitenkin aika kallis.

[/quote]

Arkut ja niiden kantajat ovat kyllä elossaolevien, ei vainajan ongelma. Ei vois vähempää kiinnostaa, löytyykö mun arkulle kantajia...Röhnötän katafalkilla ikuisesti, jos ei muuta.

Eikä sen puoleen kiinnosta siinä vaiheessa adressit sun muut muistamisetkaan =)

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 13:58"]

Ap on kuin joku lapsivaimo, joka kiukuttelee, kun ei saa tahtoaan lävitse. Kauhuissaan myös siitä, että anopilla on oma tahto. Herranen aika ja harrastaa seksiä, hyi.

Haluaa muokata mummon sellaiseksi, kuin oma mielikuva on.

Ehkä anoppi ihan sen takia pysyy juhlista poissa, koska ei kestä päällepäsmäri miniäänsä. Todennäköisesti ap pakottaa miehensäkin pieraisemaan vessassa paperiin, ettei vain kuulu pahoja ääniä.

Voin kuvitella, että ap on aika kohta eronnut vaimo, jonka mies on löytänyt uuden naisen itselleen. 

[/quote]

missä ap kauhistelee anopin seksiä? Luehan nyt kunnolla ap:n kommentit, taidat sekoittaa niihin ketjun muiden kirjoittajien kommentteja.

Ei hän kiukuttele, hän suree, ettei anoppia kiinnosta pätkääkään lapsenlapsensa, eikä juuri kiinnostanut aikoinaan oma poikansakaan, jota kohtaan ei osoittanut fyysistä hellyyttä.

Hiukan nyt menee hulluuden puolelle nuo sinun "päätelmäsi" ap:sta.

Jos ikinä olet tällä palstalla aiemmin ollut, niin tiedät, ettete ole suinkaan ainoita. Get over it!

Valitettavaa, mutta anopillasi on oikeus olla sellainen kuin on. Teidän pitää hyväksyä hänet tuollaisena tai olla olematta tekemisissä. Ei hänen tarvitse esittää rakastavaa sukulaista, jos hän ei halua.

Anna hänen olla sellainen kuin on ja kohtele häntä siitä huolimatta hyvin. Tuskin hän ilkeyttään

Rakastatko sinä häntä? Jos et, miksi tunkeilet?

Minulla oli samanlainen mummo kuin AP:n anoppi. Kävi meillä varmaan 3 kertaa koko lapsuuteni aikana. Ei milloinkaan halannut minua tai sisaruksiani, en muista että olisi juuri edes puhunut meille. Me kävimme mummon luona pakkovierailuilla noin kerran vuodessa. Välit jäivät tietenkin etäisiksi, mutta ei siitä minulle mitään traumaa jäänyt. Minulla oli onnellinen lapsuus, vaikka mummo ei siinä läsnä ollutkaan.

AP:lle sanoisin, että anna mummon olla. Et voi muuttaa vanhaa ihmistä etkä pakottaa sellaista tunnetta, jota mummolla ei ole antaa.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 15:46"]

Näin meillä. Kyseessä siis on mieheni äiti, joka ei selvästikään halua olla mummo eikä sen puoleen oikein äiti saati anoppikaan.

Pahalta tuntuu. Pari kertaa vuodessa nähdään, silloinkin ne ollaan aina me jotka käydään kylässä. Tunnelma on aina kuin ventovieraassa paikassa, lapsetkin vierastavat ihmistä, joka on kylmä kuin jääpuikko ja käpertynyt itseensä kuin simpukka. Miehen mukaan äitinsä ei ole koskaan osoittanut lämpöisiä tunteita, ei koskaan puhunut tunteista tai vaikkapa vain ohimennen halannut: ei osaa ja tuskin edes haluaa tällaisia huomionosoituksia jakaa tai saada. Tämä on mielestäni varsin mielenkiintoista, kun anoppini vielä elossaoleva äiti (isomummo) taas on aivan ihana ja lämmin, halaileva ja rakastava ihminen.

Turha on tätä äitiä/mummoa kutsua kylään tai juhliin, ei tunnu mummoa kiinnostavan. Jättää AINA tulematta, selityksenä joku utopistinen tekosyy jos edes vaivautuu ilmoittamaan. Niillä harvoilla kerroilla kun mummo on vaivautunut pikavierailulleen (tapahtunut ehkä 3 kertaa kuluneen kymmenen vuoden aikana) ollaan aina yritetty kohdella häntä mahdollisimman lämpimästi ja rakastavasti, että hänellä olisi tunne, että kuuluu meidän perheyhteisöömme. Turhaahan se on ollut. Minkäänlaista vastavuoroisuutta ei tunnu tämä ihminen tuntevan.

Ollaankohan me ainoita? Lähipiiri tuntuu olevan täynnä rakastavia mummeleita ja mammoja, jotka osallistuvat jälkipolvien elämään monilla tavoilla. 

[/quote]

Miksi naisilt vaaditaan elämistä aina yhdessä muotissa. kaikkien naisten pitää rakastaa lapsia ja olla hyviä äitejä ja ihania mummoja ja lempeitä anoppeja.

Miehillä on paljon enemmän valinnanvapautta rooleissaan. 

Antakaa niiden anoppien ja mummojen ja mammojen olla sellaisia kuin ovat. Kaikki vain eivät ole mitään yltiösosiaalisia lässyttäjiä ja lapsirakkaita. En minäkään, vaikka lapsia olen tehnyt. En usko, että minusta tulee mitään lämmintä mummoa, joka rientää jokaiseen pippaloon ja kujertaa ja lääryää lasten kanssa.

Silti olen ihmisena oikein hyvä, vaikka en olekaan mikään pullantuoksuinen nainen 

8, jos anoppi tosiaan olisi se kammottavan kylmä jääpuikko kuin sinä luulet, niin eikö ap:n pitäisi tehdä kaikkensa jotta hänen lapsensa ei joutuisi tekemisiin niin kammottavan ihmisen kanssa?

Minun toinen mummoni oli kalsea ja itsekeskeinen enkä mitenkään nauttinut niistä vierailuista lapsena. Olivat lähinnä yhtä tuskaa. Äitini päätti jo varhain, että sinne ei mennä elleivät välttämättä kaipaa jotain apua.

Tulee se fiilis ettei se anoppi ehkä olekaan niin kauhea vaan ap on itse aiheuttanut sen ettei anoppi halua tavata.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2013 klo 16:08"]

8, jos anoppi tosiaan olisi se kammottavan kylmä jääpuikko kuin sinä luulet, niin eikö ap:n pitäisi tehdä kaikkensa jotta hänen lapsensa ei joutuisi tekemisiin niin kammottavan ihmisen kanssa?

Minun toinen mummoni oli kalsea ja itsekeskeinen enkä mitenkään nauttinut niistä vierailuista lapsena. Olivat lähinnä yhtä tuskaa. Äitini päätti jo varhain, että sinne ei mennä elleivät välttämättä kaipaa jotain apua.

Tulee se fiilis ettei se anoppi ehkä olekaan niin kauhea vaan ap on itse aiheuttanut sen ettei anoppi halua tavata.

[/quote]

No, eiköhän ap sen johtopäätöksen olekin tehnyt, mutta kenties miehensä ja appensa takia yrittää pitää välit silti jollakin tasolla olemassa. EIKÄ se sitä poista, että mummon puuttumista perheen elämästä voi surra.

Metkaa, että minä sinusta "luulottelen", kun ap kumminkin ihan suoraan kertoo, ettei anoppi ole oikeastaan koskaan hänen miestäänkään halannut. Onko se sinusta ihan tavallista äidin suhtautumista omaan lapseensa?

-8-

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 18:39"]

--

Et nyt ymmärtänyt mistä tässä oli kysymys. Sinä olet valinnut sen, että haluat kärsiä synnytystuskat. Ei sinua ole siihen pakotettu. Sinun mielestäsi synnytystuskat olivat vaivan arvoiset. Joku toinen valitsee toisin. En minä ole sitä mieltä ihmisen täytyisi elää niin, että välttyisi kaikelta kärsimykseltä vaan sitä mieltä, että jokainen saa itse valita omat kärsimyksensä. Mikä oikeus sinulla on tuomita ihmisiä jotka eivät valitse samoin kuin sinä?

En voi ymmärtää miten jollain voi olla noin kova tarve saada paikalle joku joka ei halua tulla. Mitä järkeä siinä on? Mielestäni kukaan tervepäinen ihminen ei nauti siitä, että saa jonkun tekemään jotain itselleen epämieluista. Sanoisin, että haiskahtaa jopa raiskaukselta.

[/quote]

On pakko vielä ihmetellä, miten alkup. keskustelu päätyi tähän loppupäätelmään. Kun keskustelu kerran on siitä, että mummo ei välitä olla tekemisissä poikansa perheen kanssa. 

Tuota... loistoargumentointia? 

Anthony de Mello kirjassa "Havahtuminen"

"Herääminen on osaksi sitä, että elätte elämäänne niin kuin se on teistä itsestänne sopivaa. Ja ymmärtäkää tämä: se ei ole itsekkyyttä. Itsekkyyttä on se, että vaatii jotakuta toista elämään niin kuin TEISTÄ on sopivaa. Se on itsekkyyttä. Ei ole itsekästä elää omaa elämäänsä niin kuin parhaaksi katsoo.”

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 21:55"]

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 21:44"]

Lasten juhlat...just joo. En olisi lapsena voinut vähempää välittää jostain aikuisista vieraista.

[/quote]

Just näin, ei lapsi osaa kaivata synttäreilleen tai elämäänsä ketään sellaista, jota siellä ei ole muutenkaan ollut. Lapsi pärjää kyllä muutenkin.

[/quote]

Näin se on. VAIN AP on tehnyt asiasta ongelman, kun anoppi puuttuu heidän elämästään. Jos anoppi olisi kuollut, lapset muka tulisivat ihan hyvin toimeen ilman mummia, mutta kun se on elossa, miniä tekee siitä hirveän haloon.

Ongelma on kyllä ap.n eikä lapsien.

Ajattele ap, että kaikilla lapsilla ei ole edes mummoa.

Lopettakaa se keinotekoisuus anopin suhteen. Olisi tosi tukalaa, jos teennäisesti kohdellaan hyvin ja rakastavasti, kun ajatellaan muuta. Hyväksykää tilanne, mummot ovat erilaisia.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2013 klo 22:44"]

Elämän perussäännöt à la av-mummeli tämän keskustelun mukaisesti:

- Älä ikinä vahingossakaan tee mitään, mikä tuottaa muille tyydytystä ja hyvää mieltä.

- Jos näet jonkun olevan mukava ja tekevän toiselle hyvää, taustalla on aina oma egoistinen motiivi.

- Ole mahdollisimman egoistinen. Älä ikinä tee mitään, mikä tuntuu sinusta epämukavalta tai epämiellyttävältä ja on oman mukavuusalueesi ulkopuolella.

- Älä ole yhteydessä omiin lapsiisi enää sen jälkeen kun he täyttävät 18.

- Älä luo minkäänlaisia tunnesiteitä omiin lapsenlapsiisi, äläkä ainakaan missään tapauksessa osallistu heidän elämäänsä millään tavalla (juhlat, lastenhoito, yhteiset matkat, ruokailut jne. ovat kiellettyjen listalla).

- Jos sinut kutsutaan juhliin, mene niihin vain, jos sinulta on etukäteen kysytty millaiset ko. juhlien tulee olla. 

- Kaikki lastesi perheisiin liittyvät juhlat ovat aina miniän pellenäytelmiä, jotka ovat sinulle pakkopullaa. Älä siis ikinä osallistu niihin, äläkä missään tapauksessa ainakaan ilmoita, ettet mene.

[/quote]

Hyvin kiteytetty! Näitä asioitahan monet täälläkin ovat korostaneet. Häpeällistä tekstiä, mutta ilmeisesti valitettavaa todellisuutta monissa perheissä.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2013 klo 11:14"]

Lopettakaa se keinotekoisuus anopin suhteen. Olisi tosi tukalaa, jos teennäisesti kohdellaan hyvin ja rakastavasti, kun ajatellaan muuta. Hyväksykää tilanne, mummot ovat erilaisia.

[/quote]

Hohhoi taas kerran.

No sama juttu toimii sitten tietysti myös toisinpäin eikö totta? Eli miniöiden kannattaa tosiaan vihdoinkin lopettaa se keinotekoisuus ja teennäinen ystävällisyys anoppia kohtaan, se kun näköjään aina tulkitaan ilkeydeksi ja kaksinaamaisuudeksi.

Jos anoppi kohtelee miniäänsä hyvin ja "rakastavasti", se on ainoastaan esittämistä: anoppi ajattelee automaattisesti miniästään aina jotakin aivan muuta. Olisi tosi tukalaa olla tekemisissä anopin kanssa, joka on näennäisen ystävällinen, mutta ilmeisesti kuitenkin aina selän takana aivan erilainen.

Miniöiden kannattaa hyväksyä siis tilanne jo alusta asti: anopin kanssa ei kannata (eikä edes ole mahdollista) yrittää rakentaa toimivaa, läheistä suhdetta. Anopin kanssa on tukala olla tekemisissä ja siksi välit kannattaa katkaista täydellisesti. Lasten juhliin (kaste, syntymäpäivät, valmistujaiset,  jne) ei anoppia kannata ainakaan missään nimessä pyytää! Sehän tämänkin ketjun mukaan on miniän synneistä suurin. (Ja minä typerys kun olen aina luullut sen olevan vain normaalia kohteliaisuutta.)

Anoppien kannattaa hyväksyä tilanne, miniät ovat erilaisia!