Miksi jotkut ihmiset jäävät jumittamaan nuoruuden juttuihinsa
Olen miettinyt nyt sitä, miksi jotkut ihmiset tuntuvat jumittuvan nuoruuden juttuihinsa, kun osa ihmisistä (suurin osa?) kasvaa niistä ulos?
Esimerkkinä nyt esimerkiksi ystäväpari, jonka tapasin 15 vuoden tauon jälkeen. Musiikkimaku oli täsmälleen sama kuin silloin, meillä oli sama lempibändi, jonka keikoilla käytiin, nykyään itse en jaksa enää siitä niin innostua vaikka ihan ok vieläkin. Samoin juomat oli samaa kalja&siideri-linjaa.
Yleensäkin kiinnostuksen kohteet ja mitä on tärkeää on itsellä muuttunut paljon, mutta heillä se oli edelleen aikalailla samaa kuin silloin (mitä harrastaisi, minne lähtisi lomalle jne lyhyt tempoista). Silloin aikanaan meillä oli jotenkin sama katsantokanta maailmaan, nyt tuntuu että ei enää. Itse on jotenkin keski-ikäistynyt ja virkamiesmäistynyt ja toiset elää vielä villiä ja huoletonta nuoruutta.
Kommentit (6)
On ihmisiä jotka eivät muutu, eivät kasva eivätkä kehity ihmisinä.
ap jatkaa. En siis tarkoittanut, että virkamiesmäistyminen olisi se parempi vaihtoaehto. Mietiskelin vaan, että mistä toi voi johtua, että toiset ei virkamiesmäisty. Onko se helppo tasainen yllätyksetön elämä, joka jättää ikuiseksi lapseksi, ts jos ei ole joutunut kohtaamaan vastoinkäymisiä yms kasvattavaa?
Sori, mutta valitsisin sun ystävät seurakseni jos olisi pakko.
Joko sinäkin olet vanhentunut niin kurpaksi, että olet alkanut kuuntelemaan iskelmää?
No onko se nyt parempi vaihtoehto keski-ikäistyä ja tylsistyä..