Lue keskustelun säännöt.
Ystävyyssuhteen elvytys
11.07.2020 |
Klassikkoaihe eli ystävyyssuhteen katkeaminen lapsen tulon myötä. Olen itse aiemmin ollut aktiivinen yhteydenpitäjä ja auttanut paljon ystävääni ihan käytännön asioissa sillä hänellä on ollut elämänhallinnan vaikeuksia. Lapsen syntymän myötä en enää pystynyt enkä ehtinyt samalla tavalla olla ainoa joka pitää yhteyttä, enkä päässyt muuttoavuksi jne. Ehdotan aina välillä tapaamisia ja hän usein sanoo että olisipa kiva nähdä mutta harvoin tapaaminen kuitenkaan toteutuu. Hän on usein puhelimellaan silloin harvoin kun näemme. Hän puhuu omista asioistaan enkä jotenkin uskalla alkaa puhua omistani, kun mietin että jos ne eivät kiinnosta häntä tai kuulostavat kehuskelulta. Elämämme ovat menneet eri suuntiin, meidän on vaikea enää olla kiinnostuneita toistemme asioista, ja kynnys yhteydenottoon nousee kerta kerralta. Tämä ihminen oli kuitenkin mulle tärkeä ystävä n. 15-30-vuotiaana. Kauanko kannattaa yrittää ja miten?
Kommentit (5)
Voit sinä puhua tuntemuksistasi.
Ei se ystävyys ole, jos et voi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-ikäiset ja sitä vanhemmat, kadutteko ystävyyssuhteiden katkeamisia? Ap
Olen keski-ikäinen perheenäiti. En ole koskaan katkaissut ystävyyssuhteita, mutta muutama ystäväni on lakannut pitämästä yhteyttä minuun. Mielestäni kaikki saadut ystävyyssuhteet ovat arvokkaita eikä niistä kannata luopua vapaaehtoisesti. Välillä ei niin ehdi tavata, ja kiinnostuksen kohteetkin tuntuvat olevan erilaiset. Mutta jos pohjalla on oikea ystävyys niin kannattaa jatkaa. Kerro toki sinäkin ystävällesi mitä sinulle kuuluu.
Kiitos neuvosta, laitoin nyt hänelle vielä viestiä. :) onneksi elämässä tulee uusiakin ystäviä.
Ei kannata. Ystävien kanssa kuljetaan kappale matkaa. Elämä jatkuu.