Sinä, joka olet joskus jäänyt luokallesi, mikä sinusta tuli aikuisena?

Nainen :D

Haluatko kuitenkin tarkemman kuvauksen? Hoidan työkseni lapsia, olen aloittamassa oppisopimuskoulutuksen, jotta voin tulevaisuudessakin hoitaa lapsia. Sitten kun nämä nykyiset lapset siis kasvavat isoiksi. Yhden ammattitutkinnon suoritin jo aiemmin muulta alalta, kursseista tuli yksi kolmonen ja loput nelosia ja vitosia. Lopulliseen todistukseen pelkkiä vitosia. Olin luokkani ahkerimpia ja tunnollisinpia opiskelijoita. Peruskoulun päättötodistuksenikin on hyvä, keskiarvoa en muista, mutta ysin pintaan. Työttömänä olen ollut muutaman kuukauden pariin otteeseen. Lapsia ei ole, enkä ole parisuhteessa. Äänestän tunnollisesti joka kerta ja maksan mielelläni veroja. Ajokortin sain ekalla yrittämällä. Asuntolainakin löytyy. Koen olevani perusälykäs ja normaalia suvaitsevaisempi. Nyt ei tule muita yleismaallisia asioita mieleen.

Ja luokalleni jäin seitsemännellä. Syy oli se, etten suostunut käymään koulussa. Joka taas johtui vuosia jatkuneesta koulukiusaamisesta, johon ei mikään toimenpide aiemmin ollut auttanut.

Ekonomi. Jäin itse asiassa kaksikin kertaa luokalleni - lukion ekalla. Sitten otin lusikan kauniiseen käteen ja aloin opiskella.

Minusta tuli toimittaja. Miehestäni tuli markkinointijohtaja. ystävästämme tuli diplomaatti. Toisesta ystävästä tuli erittäin menestynyt yrittäjä. 

Varmaan meillä kaikilla oli erilaisia syitä tulla jätetyksi luokalle. Yleistää ei siis voi.

Jäin luokalle, koska minut erotettiin koulusta outojen epäilyjen takia. Kävin tunnollisesti tunneilla enkä häirinnyt muita. Sossut alkoivat kuitenkin käydä kotona ja jouduin terveystarkastuksiin, kuraattorille yms. Vanhempani ovat kertoneet, että heidän epäiltiin käyttävän minua seksuaalisesti hyväksi tai muuta hirveää. Samoihin aikoihin aloin kyllä masentua, ja vaihto isoon kaupungin kouluun oli kyllä järkytys. Välitunnit olivat kuin vankilan pihalla olisi ollut. Pian sen jälkeen jouduin lastenpsykiatriselle osastolle.

Kävin koululla vain kokeissa, ja kotiopetus ei sitten riittänyt luokan läpäisemiseen.

Ongelmat eivät suinkaan loppuneet tuohon. Nyt olen vielä reilusti alle 30 ja aloitan todennäköisesti ensimmäisen ammatin opiskelun samana ikävuonna ja ensi syksynä. Olen yksinäinen ja usein masentunut, sekä vähävarainen. Vaikka ammattia ja sen kummempaa työstatusta ei vielä ole, olen kuitenkin tehnyt voitavani sivistääkseni itseäni ja tehdäkseni sen työn mitä ympäristöllä on tarjota.

Täyden arvion voi antaa vasta sitten kuoleman jälkeen. En aio samaistua täydellisesti mihinkään yksittäiseen ammattiin tai työtehtävään.

Suuren kansainvalisen yrityksen markkinointijohtaja.

Äitini jäi aikoinaan kahdesti luokalleen. Ensimmäisen kerran tahallaan, koska oli koulukiusattu.  Toisella kerralla oppikoulussa reputti ruotsin. Opiskeli tiedotusoppia yliopistossa ja jäi eläkkeelle esimiesasemasta. Hänen aikanaan luokalle jääminen oli aika yleistä.