MIKSI on niin vaikea snoa miehelle, että janoan hellyyttä?

Se vaan on jotenkin vaikeata. :( Mietin tuota samaa, enkä jotenkin saanut niitä oikeita sanoja tulemaan, kunnes sitten oli pientä riitaa ja siinä suutuin kunnolla ja itkin nuo asiat samassa. Mies ei ollut tajunnut. Vähän aikaa oli ok ja taas palasi samaan. Ja taas sama juttu. Lopulta sovittiin, että jos ei päivän aikana ole kertaakaan halattu tai pussattu niin pakko muistaa illalla. Nyt on mennyt pidempään paremmin siinä mielessä. Jotenkin nuo jutut unohtuu, kun on aina niin kiire ja illalla niin väsynyt. Mieskin kaipasi enemmän läheisyyttä ja hellyyttä. Sanot vaan jotenkin asiasta, vaikka sitten töksäyttämällä jos ei muuten. :)

Mietin juuri että lohduttaako että myös muilla on samalla tavalla. Meillä tämä hellyyden puuttuminen ja kaikkien muiden tarpeiden (siis ei vaan minun vaimon vaan myös lasten) huomiotta jättäminen oli menossa niin pahaksi, etten nähnyt muuta mahdollisuutta kuin erota. Niin pitkälle ei kuitenkaan menty.

Ja minä olin puhunut ja selittänyt ja pyytänyt ja selittänyt ja tunsin itseni todella jo nöyryytetyksi kun mies ei ragoinut ei sitten millään tavalla. 

Vasta kun olin valmis lähtemään koko suhteesta miehen kylmyyden takia mies hätääntyi ja oikeasti alkoi kuunnella myös muiden tarpeita. Ihan totta on muuten niinkuin kakkonen sanoo: vähän aikaa on ok ja sitten palaa samaan... Eilinen äitienpäivä oli taas sellaista vanhan toistoa, mies pahantuulinen kun ei mennyt kaikki just niin kun hän olisi halunut ja ravintolassakin oli vääränlaista ruokaa. Muu perhe sitten vaan hissutteli ettei "tunnelma" olisi mennyt pilalle.

Tota... niitä halauksia en muuten enää (tai ainakaan tässä vaiheessa - ehkä joskus myöhemmin uudessa elämänvaiheessa????) kaipaakaan häneltä.

Ehkä olisi pitänyt tehdä kakkosen tavoin selkeä sopimus iltahaleista tai vastaavaa.

Huokaus.

Minulla on mies joka rakastaa minua, ja rakastelee minua erinomaisesti mutta välttää kosketusta. Hän itse kokee kosketuksen kutittavana ja epämiellyttävänä. Ehkä taustalla on oma persoonallisuus, oma ruumiinkuva tai kasvatus - en tiedä. Mutta koska häntä ei voi koskettaa eikä paijailla hänen on vaikea ymmärtää että muutkaan haluaa sitä. Tästä puhutaan paljon ja avoimesti ilman syyttämistä tms.

Mies tietää että minusta olisi ihanä suukotella ja silitellä häntä, halia ja koskea enkä koe että hänen vähemmän komea vartalonta (silti paikoin todella täydellisen kaunis!)  olisi vastenmielinen. Mies kyllä hieroo niskaani kun olen kipeä mutta enemmän vain läppäisee "kaverillisesti" tai rapsuttaa "hauskasti". Rakastellessakin se haliminen jää vähemmällle vaikka muuten esileikkiä on vaikka tunnin pari...

Minä menen ja halaan kun siltä tuntuu. Se kestää n 1-2 sekuntia mutta saan sen halaukseni.

Aamuisin olen ottanut tavaksi kömpiä ennen pukeutumista pariksi minuutiksi nukkuvan miehen syliin lusikkaan, vedän hänen kätensä ympärilleni ja "halautan" itseäni. Joskus hän herää ja ottaa minut tiukasti syliin, nuuskii niskaa ja hiuksia ja se tuntuu taivaalliselta. Mutta siinäkin mennään hänen ehdoillaan, minähän en pääse koskemaan häntä koska olen selin.

No tuo on kuitenkin päivän tärkein hetki minulle:) Sen avulla jaksan. Ja onneksi kyse ei ole siitä etteikö minua rakastettaisi mutta kyllä tuo kosketuksen puute ahdistaa....