pitäisi kait mennä omaa äitiäni tapaamaan äitienpäivänä.

Miten se vain tuntuu niin vaikealta? Lähetin vain kortin. Olen puhunut lapsille että mennään äitienpäivänä mummolassa käymään mutta se tuntuu vaikealta. Tavallaan meillä on läheiset välit mutta sitten ei kuitenkaan. Emme halaa koskaan tai tee mitään oikeasti kivaa yhdessä. Olen elänyt tunnetyhjiössä. Vaikeaa, en halua tuntea syyllisyyttä tilanteessa missä en ole syyllinen mutta pelkään että lapseni oppivat käytöksen minulta ja eivät vanahana tule katsomaan.