Tylyintä mitä ystävä on sinulle tehnyt

Olin teini ja oltiin menossa vähän isommalla porukalla telttailemaan. Ystäväni (jota pidin parhaana ystävänäni) sanoi, että telttaa ei tarvitse tuoda, koska hän tuo. Pakkasin sitten tavarani telttaa lukuun ottamatta. Vanhemmat veivät meidät autolla maastoon ja sitten tarvoimme keskenämme joitain tunteja leiripaikalle, joka oli osalle entuudestaan tuttu.

Aurinko oli laskemassa, alkoi hämärtää, teltat saatiin pystyyn. Meinasin mennä ystäväni telttaan, mutta hän ilmoitti, että teltta oli jo täynnä. Kävi ilmi, että hän oli varannut neljän hengen teltasta kolme paikkaa "uusille ystävilleen" ja viimeisen itselleen. Hän pahoitteli väärinkäsitystä ja minua hävetti, en edes tiedä miksi. Muistan yhä sen tunteen, kun ystävä veti teltan vetoketjun kiinni edestäni ja jäin yksin pimenevään metsään ilman makuupaikkaa.

Onneksi mukana oli muutama minulle vähän vieraampi henkilö, jotka päästivät minut telttaansa, kun heitä oli teltassa vain kolme. En muista enää heidän nimiään, mutta olin tosi kiitollinen, kun ei tarvinnut jäädä yksin taivasalle.

Vierailija kirjoitti:

Olin teini ja oltiin menossa vähän isommalla porukalla telttailemaan. Ystäväni (jota pidin parhaana ystävänäni) sanoi, että telttaa ei tarvitse tuoda, koska hän tuo. Pakkasin sitten tavarani telttaa lukuun ottamatta. Vanhemmat veivät meidät autolla maastoon ja sitten tarvoimme keskenämme joitain tunteja leiripaikalle, joka oli osalle entuudestaan tuttu.

Aurinko oli laskemassa, alkoi hämärtää, teltat saatiin pystyyn. Meinasin mennä ystäväni telttaan, mutta hän ilmoitti, että teltta oli jo täynnä. Kävi ilmi, että hän oli varannut neljän hengen teltasta kolme paikkaa "uusille ystävilleen" ja viimeisen itselleen. Hän pahoitteli väärinkäsitystä ja minua hävetti, en edes tiedä miksi. Muistan yhä sen tunteen, kun ystävä veti teltan vetoketjun kiinni edestäni ja jäin yksin pimenevään metsään ilman makuupaikkaa.

Onneksi mukana oli muutama minulle vähän vieraampi henkilö, jotka päästivät minut telttaansa, kun heitä oli teltassa vain kolme. En muista enää heidän nimiään, mutta olin tosi kiitollinen, kun ei tarvinnut jäädä yksin taivasalle.

Olipa kuvottava temppu, tuli ihan surku teinisinäsi puolesta :(

Kerroin tuolla toisessa ketjussa siitä, kuinka yksi ystäväni katkaisi muhun välit, koska olin J.K. Rowlingin kanssa samaa mieltä. Olen kuulemma transfobikko, ihan sekaisin, menettänyt järkeni ja menneeseen jäänyt pahis. Sattuu edelleen, mutta hiljalleen tästä noustaan.

Kun kerron vakavasta asiasta viestillä, kyseessä esim. läheisen vakava sairaus, ystävä lähettää vastauksena kyynel emojin. Odottaisin hiukan enemmän ko.tilanteessa.

Ystävä lupasi auttaa muutossa. Tosin muutto oli varakämpästä takaisin omaan vuokra-asuntoon kun putkiremontti siellä loppui. Päivämäärä oli tiedossa ja monta kertaa hän lupasi tottakai tulla autollaan auttamaan. No se päivä koitti. Ei ilmaantunut paikalle. Eikä vielä tänäkään päivänä ole kertonut syytä saati pyytänyt anteeksi. Tämä siis muutama kk sitten, olemme olleet ystäviä 20 vuotta

eräs entinen ystäväni suunnitteli minun teilaamistani. sain suunnitelman selville ja siihen loppui ystävyys.

Kaveri täytti pyöreitä vuosia tässä alkukesästä, mutta ei kutsunut minua synttäreille, vaikka siellä oli useampia yhteisiä kavereitamme. Oikeastaan lähes kaikki kaveriporukastamme. Nyt sitten kysyi Facebookissa kuin mitään ei olisi tapahtunut, että voidaanko vaikka kahvitella joku viikonloppu.

Kelpaan paremman puutteessa kahviseuraksi, mutta en parempiin kemuihin.

Se että toinen päättää kaiken yksin esim. milloin viestitään, nähdään ja missä jne. Eivät neuvottele. Kannattaa miettiä haluaako sellaista.

Ystävä vei mun miehen minulta sillä aikaa kun olin käymässä eri paikkakunnalla katsomassa vanhempiani kahden viikon ajan.

Ei oltu sen jälkeen ystäviä enää moneen vuoteen. Nyt hän on yrittänyt lähestyä minua monilla eri tavoin, vaikka ovat edelleen yhdessä exäni kanssa. Itse löysin uuden miehen ja saimme perustettua perheen. Tämä ystäväni ja exäni eivät saa lapsia edes lapsettomuushoidoilla. En tietenkään iloitse asiasta, mutta en ole ollut kovin pahoillanikaan. Sen verran satuttivat minua.

Vierailija kirjoitti:

Se että toinen päättää kaiken yksin esim. milloin viestitään, nähdään ja missä jne. Eivät neuvottele. Kannattaa miettiä haluaako sellaista.

Tuo on todella raivostuttavaa. Tiedän myös henkilöitä joille ei koskaan kelpaa jos itse heille ehdottaa, vaikka ehdottaisi hyvissä ajoin. Sitten tuntuu, että heidän ehdotuksensa pitäisi sopia vaikka sitten täysin ilman varoaikaa tyyliin tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Kerroin tuolla toisessa ketjussa siitä, kuinka yksi ystäväni katkaisi muhun välit, koska olin J.K. Rowlingin kanssa samaa mieltä. Olen kuulemma transfobikko, ihan sekaisin, menettänyt järkeni ja menneeseen jäänyt pahis. Sattuu edelleen, mutta hiljalleen tästä noustaan.

Et menettänyt mitään.

Pari kertaa on käynyt ikävät oharit sellaisten tyyppien kanssa, joilla on vähän taipumusta aikaoptimismiin. Niinpä olen edellisenä päivänä muun jutustelun lomassa varmistanut vielä, että huominen suunnitelma pätee.

Niin vain silti mammakaveri teki oharit lapseni synttäreille. Lapsi muisti pitkään ne synttärit, joille Oona ja Veeti eivät tulleet.

Toiselle kaverille olisin tarjonnut kylpyläreissun. Taas sopi edellisenä päivänä, seuraavana päivänä lykkäsi ensin parilla tunnilla ja sitten perui. En saanut ketään sillä aikataululla mukaani.

Olin harrastusleirillä serkkuni ja yhteisen ystävämme kanssa, kutsutaan tätä ystävää vaikka Mirkuksi. Kävelin käytävällä, kun yhtäkkiä Mirkku hyppäsi jostain eteeni ja työnsi minut lujasti vasten seinää. En vastustellut, olin vaan hämmentynyt. Serkku ilmestyi Mirkun taakse ja totesi ponnekkaasti, että Mirkku on kaikessa minua parempi ja että minä koskaan tule pärjäämään Mirkulle missään. Olin tosi hölmistynyt ja loukkaantunutkin, koska serkku oli minulle rakas ja Mirkunkin olin tuntenut lapsesta eikä meillä ollut ollut mitään edeltäviä riitoja tai mitään, vaikka serkku ja Mirkku kyllä usein jättivätkin minut ulkopuolelle. Sanoin sitten jotain että "jaa, vai niin" minkä jälkeen Mirkku päästi minusta irti. Sitten serkku, joka näytti hyvin tyytyväiseltä, ja Mirkku menivät pois. Koskaan emme tästä jälkikäteen puhuneet enkä vieläkään tiedä, mistä tässä oli kyse. Oltiin tuolloin muistaakseni lukiossa.

Olin superihastunut poikaystävääni. "Paras ystäväni" sanoi, että ei kannata ihastua. Ei mies ole tosissaan eikä voisi ikinä ihastua minuun vaan haluaa vain seksiä. Neuvoi jättämään suoraan miehen, joka on liian hyvä minulle ja haluaa oikeasti paremman naisen.

Muistan, kuinka kaveri katsoi minua kuin halpaa makkaraa ja sanoi tuon "ethän sä voi luulla, että "Mika " olisi susta oikeesti kiinnostanut. Siis susta!?

Nyt ollaan oltu yhdessä tuon miehen kanssa jo 25 v. Eikä minussa siis ollut tuolloin mitään vikaa. Ihan kaunis yliopisto-opiskelija olin. Kokematon ja ujo tosin.

Minulla on kaveri jota ei kiinnosta minun asiat yhtään. Eikä siinä mitään, viihdyn ihan hyvin niinkin että puhumme vain hänestä. Mutta joskus on ihan huvittavaa kuinka yritän saada väliin jonkun asian elämästäni eikä se onnistu millään. Ja silloin harvoin kun onnistun, kaverin silmät lasittuvat heti eikä hän kysele tai osallistu joten juttuni tyrehtyy nopeasti :D. Kaveri on sitä mieltä että miehensä on narsisti, joskus mietin kuinkahan on.

Poisti minut elämästään yhtäkkiä ilman mitään syytä, riitaa tms. Ei vastannut enää puhelimeen, ei viesteihin, ei mihinkään. Poisti fb-kavereistaan. Ei vastannut, kun kysyin sähköpostilla, että mikä ihme nyt tuli? Oli kuitenkin ennen tätä episodia paras kaverini ja lapseni kummi.

Useita tapauksia.

Yksi ex-ystävä teki todella pahasti, koska halusi ilmeisesti minusta eroon ja onnistui siinä. Vein kovin rakkaan kissani eläinlääkäriin 2 vuotta sitten ja samalla reissulla ilmeni niin vakava munuaisvika, että kissa piti lopettaa. Olin niin järkyttynyt että jouduin tulemaan ulvoen tuskasta taksilla kotiin.

Tämä ex-ystävä asui naapurissa ja lupasi tulla käymään lohduttamaan. No, tulikin sitten, ei antanut halausta eikä mitään ja puhui ihan kamalia asioita, kuten "katsoitko kissaa kun se kuoli, miltä kissa näytti kuolleena? Miltä sen silmät näyttivät..." ja muuta hullua. Vieressä kuulemassa ollut toinen kaveri oli järkyttynyt tämän mt-potilaan asiattomista jutuista.

Muutakin skeidaa se teki jo ennen tätä, muiden muassa lupasi auttaa ottamalla kissat hoitoon muuton ajaksi, muttei vastannut puhelimeen kun ajankohta oli käsillä. On ex-ystävä enkä kaipaa.

Minulle tehtiin oharit eräänä uutenavuotena. Tämä ystäväni oli itse aloitteentekijänä kyselemässä minua seurakseen ja minä sitten tuttuun tapaan suunnittelin, minne voitaisiin kahdestaan mennä. Ehdotukset kävivät tällä kertaa. Jäin paikkakunnalle uudeksivuodeksi ihan sen takia enkä sopinut muuta.

Edellispäivänä sitten meillä oli tapaaminen muutaman muun kanssa kahvilassa. Juuri sitä ennen hän töksäytti, että meidän on pakko perua, koska hänet oli nyt kutsuttu johonkin teinien kotibileisiin! Oli joutunut työkkärin kautta lähihoitajaopintoihin ja alkanut elää toista nuoruuttaan näiden kanssa. Somessa oli alkanut näkyä kuvia, joissa hän ja jotkut teinit poseerasivat kaljatölkkien kanssa huulet törröllä.

Sitten mentiin sinne kahvilaan ja kaikki keskustelivat iloisina tulevista uudenvuoden juhlimisistaan. Kaikista lapsiperheellisistä oli hauskaa, kun hänellä oli oikein perinteiset kotibileet odottamassa. No, minulla ei ollutkaan enää mitään muuta kuin pitkä, yksinäinen viikonloppu edessä. Vietin sen tiiviisti neljän seinän sisällä miettien paskaa elämääni.

Siihen päättyi se. Ei niiden yksien ohareiden takia, vaikka olinkin koko viikonlopun muutenkin vaikeassa elämäntilanteessa hyvin masentunut, vaan siksi, että hän kieltäytyi pahoittelemasta tapahtunutta sanallakaan ja paljon myöhemminkin vielä erikseen viestitteli, miten ei ole tehnyt mitään väärää.

Olin myös tajunnut sen uudenvuoden pohdintojen perusteella, että vaikka olinkin nyt läheiseni kuoleman ja toisen sairauksien takia hyvin yksinäinen, niin hän ei ollut minulle muutenkaan sopivaa seuraa. Olin joutunut jo pitkään olemaan kuin jonkinlainen turistiopas tai esiintyvä apina, joka hänen yleensä itse ehdottaessaan tapaamisia joutui sitten keksimään kaikki yhteiset tekemiset ja puheenaiheetkin toisen kulkiessa tuppisuuna mukana. Hänestä oli hyvin vaikea saada "yhteiseen" keskusteluun mitään mielipiteitä irti, vaikka kuinks olisi kysellyt. Mutta se, mitä olin pitänyt ujoutena, olikin jonkinlaista itsekkyyttä. Halusipa vain kyselyillään kokeilla, kuka järjestäisi hänelle milloinkin kivoimmat jutut.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kaveri jota ei kiinnosta minun asiat yhtään. Eikä siinä mitään, viihdyn ihan hyvin niinkin että puhumme vain hänestä. Mutta joskus on ihan huvittavaa kuinka yritän saada väliin jonkun asian elämästäni eikä se onnistu millään. Ja silloin harvoin kun onnistun, kaverin silmät lasittuvat heti eikä hän kysele tai osallistu joten juttuni tyrehtyy nopeasti :D. Kaveri on sitä mieltä että miehensä on narsisti, joskus mietin kuinkahan on.

Tunnen tällaisia ihmisiä, ja tuo on aivan tahallista kiusaamista. Narsisminsa lisäksi ovat sadisteja. Täytyy olla päässä helvetillinen pipi tuollaiseen käytökseen. Myös miehissä löytyy näitä oman elämänsä sankareita, jotka vastaavat karuimpiikin sairasuutisiin viivasuuhymiöllä, mutta sitten alkaa taas kiivas moottoripyöräretkisuolto. Jumalauta että kaikkea tuo leipä elättääkin.