Abilify (15v) APUA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ainakin kolmas aloitus aiheesta palstalla parin kk:n sisään. Ei kannata alkaa jauhamaan aiheesta, se ei hyödytä.

Jauhan kunnes joku sanoo että et ole psykoottinen

Voi luoja että olet sekaisin. Mutta eipä sitä voi muuta olettaakaan, kun olet psykoosissa.

Voi kun pystyisit ymmärtämään, että psykoosissa oleva ihminen ei tajua olevansa psykoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pystyisit ymmärtämään, että psykoosissa oleva ihminen ei tajua olevansa psykoosissa.

Tajuan

Käytin koko nuoruuteni psykoosilääkkeitä. Risperdahl, Abilify, Leponex, Ketipinor. Olen itse sitä mieltä, että lääkityksen aloittaminen voi olla paikallaan, mutta sitä ei pitäisi tehdä kevyin perustein ja lääkityksen tarpeellisuus tulisi tarkastaa säännöllisin väliajoin. Omalla kohdallani kävi niin, että söin vuosi vuoden jälkeen vahvoja lääkkeitä, kärsin aika vaikeista sivuvaikutuksista, mutta silti lääkityksen päättämistä ei vakavasti mietitty. Psykiatrian puolelta tuli lähinnä vähättelyä ja kiristämistä. Väitettiin, että jos lopetan lääkityksen, joudun heti sairaalahoitoon. Surkuhupaisaa on se, että voin kaikista huonoiten lääkeannoksen ollessa suurimmillaan. Olin arka, harhainen ja väsynyt. Pinna jatkuvasti kireällä. Voin paremmin ilman lääkitystä, mutta siihen liittyy varmasti monia syitä. Psykoosilääkkeet turruttavat tunteita. Meni vuosia, että ymmärsin monien tunteiden olevan normaaleja, sillä niillä on selkeä syy. Se, että vituttaa kokoajan, ei välttämättä tarkoita sitä, että psykoosi on nurkan takana. Alunperin taustallani oli traumaattinen lapsuudenympäristö ja psykoottinen reaktio siihen oli mielestäni aika ymmärrettävä. Kuka tahansa sekoaisi sellaisen paineen alla. Monesti psykiatriassa potilas nähdään mekaanisella koneena. Ikään kuin lääkitys korjaisi pelkästään tilanteen tai sitten edistys olisi vain lääkityksen ansiota. Ei oteta huomioon sitä, kuinka paljon henkistä työtä joutuu tekemään kuntoutuakseen. Eikä se tapahdu hetkessä. En ole skitsofreenikko tai kroonista psykoosisairautta sairastava, vaikka papereissani onkin edelleen f-diagnoosi. Mielestäni on aika vakava juttu lyödä ikuisesti sairaan leima nuoreen ihmiseen. Se voi vaikuttaa pitkälle. Oppii passiiviseksi ja avuttomaksi. Kielteinen minäkuva voi johtaa siihen, että kokee mahdottomuutena vaikuttaa elämäntilanteeseensa ja haaveet paremmasta elämästä voi haudata.

Tsemppiä kaikille psykoosilääkkeiden kanssa painiville!

caclculus. ap calculus. get a 5 on ap calculus

Psykiatrit usein itsekin painivat omien käsittelemättömien traumojensa kanssa ja projisoivat ne ylenmääräiseen lääkitysten määräämiseen hallitakseen ympäristöään.

Potilaat ovat heille oman neuroottisuutensa peili.

Nimim.

Suvussa kaksi psykiatria

Vierailija kirjoitti:

Psykiatrit usein itsekin painivat omien käsittelemättömien traumojensa kanssa ja projisoivat ne ylenmääräiseen lääkitysten määräämiseen hallitakseen ympäristöään.

Potilaat ovat heille oman neuroottisuutensa peili.

Nimim.

Suvussa kaksi psykiatria

tiesin tän - ap