Onko teidän miehet huomioineet vauvamahaa mitekään?
Minusta on outoa, että olen nyt 30 viikolla raskaana ja mun mies ei ole mitenkään osoittanut kiinnostusta mahaa tai siis siellä olevaa vauvaa kohtaan. Kaksi kertaa on kehoituksestani koittanut kokeilla liikkeitä joskus silloin, kun aloin niitä tuntemaan. Ja eikä niitä silloin tietenkään tuntenut.
Jotenkin vaan tuntuu pahalta, kun ei huomioi mitenkään. Tämä on meidän toinen lapsi ja viimeiseksi jää...
Kommentit (17)
Ei meillä mies onneksi mitenkään mahaani huomioinut, en olisi kyllä halunnutkaan...
Mulla mies ei ole oma-aloitteisesti mahaa huomioinut, muuta kuin ohi mennessä saattanut halata tai hieman silittää, jossain vaiheessa kun maha alkoi olla isompi innostui illalla sängyssä selostamaan, miten mukavaa on, kun pian ei saa enää käsi ympäri :D nyt siis 34 viikoilla mennään.
Tulee kuitenkin kokeilemaan liikkeitä, aina kun ilmoitan, että tuosta voi kokeilla. Pariin kertaan olen iltaisin pyytänyt juttelemaan mahalle, jolloin saattaa lauleskella ja pälätellä mahalle pidempäänkin, muttei koskaan omasta aloitteestaan. En sitten tiedä, tunteeko olonsa typeräksi, jos tulisi kyselemään, että voisko nyt jutella mahalle ym. Mutta ehdotuksesta aina innostuu. :)
Kokeile itsekin ehdotella miehellesi useammin liikkeiden kokeilua ja juttelua? Ei ihan sama asia, mutta en itsekään osaa esimerkiksi kaverien vauvamahoja mennä silittelemään tai juttelemaan, ellei joku tarjoa ja mainitse, että nyt voisi kokeilla kun liikkuu. :) Miehellekin vauva on paljon todellisempi jo mahassa, mitä enemmän saa liikkeitä kokea ja vauvalle jutella!
No en mäkään mitään yltiöpäistä kiinnostusta mun mahaa kohtaan kaipaa... ei tarvi tulla pusuttelemaan eikä höpisemään sille, mutta voishan sitä nyt joskus vaikka liikkeitä tunnustella. Ekassa raskaudessa oli vähän kiinnostuneempi...
-ap-
Kyllä, mieheni puhuu vatsalle. Tiedämme jo sukupuolen ja olemme päättäneet nimenkin, joten mies kutsuu vatsa-asukkia nimellä ja juttelee sille.
Ei nyt mitenkään erikoisesti ole vauvamasua huomioinut mutta kun vauva potki niin kyllä sitä usein tunnusteli ja ihmetteli ;)
Varsinkin 1. vauveli oli niin pieni että mahtui hyvin liikkumaan vkolle 38 asti ja yleensä toista jalkaa pönkäsi niin että sai kantapäätä kutitella massunahka tiukalla ja se oli kai jännän tuntuista massuvauvasta kun hetken antoi kutittaa ja sitten äkkiä jalka pois ja taas takaisin :)
[quote author="Vierailija" time="10.05.2013 klo 13:06"]
Ei meillä mies onneksi mitenkään mahaani huomioinut, en olisi kyllä halunnutkaan...
[/quote]
Miksi et, outoa. Meillä aina välillä paijailee.
Meillä mies aina aamuisin pussas minua ja mahaa töihin lähtiessään (itse kun jäin laiskasti sänkyyn) ja muutenkin jutteli masulle :) Se oli ihanaa :)
entinen mies ei koskaan kiinnittänyt mitään huomiota mun mahaan raskauden aikana hyvä että kerran pari koski,sama jatkui tytön syntymänkin jälkeen ei häntä pahemmin kiinnostanut eikä ottaantunut hoitoon- erohan siinä tuli. Nyt on onneksi kaikki toisin, saan huomiota joka päivä ja mieheäni oikeasti kiinnostaa
Ei meilläkään mies kummassakaan raskaudessa erityisemmin huomioinut vatsaa, yleensä itse sanoin että kokeile nyt se potkii siellä tms. Mutta ei ollut mitenkään "kiinnostunut" vatsasta, lauleskellut tai jutellut vatsalle. Tosin en sellaista kaivannutkaan. Mutta pääasia on, että on ihana isä lapsille ja tiedän että lapset ovat hänelle kaikki kaikessa.:)
Esikoista odottaessa ihmettelin kovasti, kun mies ei ollut minun raskausmahastani kiinnostunut. Sitten kerran raskauden loppupuolella kerran pakotin miehen pitämään kättään vatsan päällä vauvan siellä liikuskellessa, ajattelin, että jospa se nyt innostuu vauvasta. Kysyin sitten, että miltä tuntui ja vastaus oli "ihan kuin siellä mönkisi iso käärme". Hyvä, etten tirvaissut miestä nenään nyrkillä.
Ihme möläytys mieheltä, lapsi oli kuitenkin toivottu. Ihan hyvä isä miehestä kuitenkin loppujen lopuksi tuli.
Mun mies silittää mahaa aina ohikulkiessaan, ja varsinkin silloin kun maha ekan kerran alkoi oikeasti pönöttää ulkona (ei vain turvotuksesta), ei saanut näppejään eroon siitä :)
Nyt sitten rv31:lla kun maha hyppii, tanssi ja möyrii, mies on tottunut siihen eikä enää huomioi samoin kuin aiemmin. Itse jaksan tuijottaa omaa napaa (pun intended) ja sen heilumista tuntikaupalla ja olen ollut vähän hölmistynyt kun mies ei siitä niin innostu. Juttelee se kyllä vauvalle iltaisin ja laulaakin :) Eilen piti jo pojalle puhuttelun kun pikkujätkä monotti mua suoraan virtsarakkoon niin että melkein lirautin sänkyyn :D
Mun mies sanoi, että se tuntuu oudolle, kun tuntee kädellä vauvan liikkeet, eikä ole koskenut mahaani kuin pari kertaa pyytäessäni. Mulle se on ok. Mies on muutenkin sellainen, jota pyörryttää veri ja sairaalat jne. Mahan sisällä möngertävä vauva kuuluu näihin heikotusta aiheuttaviin juttuihin, eikä sitä saa järjellä tai tunteilemalla muuksi muutettua. Tiedän, että hänestä tulee kuitenkin loisto isä, joten ihan sama taputteleeko mahaani nyt. Pääasia, että hoitaa vauvaa, kun se tulee ulos.
Siskoni on muuten samanlainen. Olemme tosi läheisiä ja hän odottaa aivan täpinöissään vauvaani syntyväksi, mutta ei suostu koskemaan mahaani. Kerran laitoin hänen kätensä mahani päälle, kun vauva potki ja hän vetäisi kätensä kiireesti pois. Tuntuu kuulemma niin omituiselta, ja vähän friikiltä. Eli sinuna AP en turhaan murehtisi moisesta.
t.14
Meillä mies ei huomioinut raskauksia juuri ollenkaan. Ekassa oli ehkä aavistuksen verran kiinnostuneempi, toisessa ei senkään vertaa, ei halunnut ultriin ja kysyi viikkoa ennen laskettua aikaa, että olenko ajatellut että miehen pitäisi olla mukana synnytyksessä (!!). Mies lopetti myös kaiken halailun tms. Olin siitä sen verran vittuuntunut että asiat ei enää koskaan ole olleet aivan entisellään. Minä en tosiaan kaipaa muutenkaan mitään erityishuomiota, mutta jonkinlainen normaali suhtautuminen olis kuitenkin ollut suotavaa, varsinkin kun mies _itse_on lapsia halunnut. Kiva miettiä koko raskausaika, että onko mennyt naimisiin ihmisen kanssa, jota ei sittenkään tuntenut ollenkaan, ja miten ihmeessä selviän kahden pienen lapsen yksinhuoltajana.
Ei ole. Eikä minun mielestä olekaan pakko mahalleni puhua, jos ei tunnu luontevalta.
Kiitos kommenteista, oli kiva kuulla miten muilla on asiat odotusaikana tämän suhteen ollut :)
-ap-
Oliko eka raskauden aikaan samanlainen?