Mitä neuvoja tulevalle äidille?

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 11:38"]

Neuvojen antamisessa täytyykin tietysti olla viisas ja varoa menemästä toisen tontille. Mutta huolestuttaa tyttären jaksaminen jo etukäteen, kun olen seurannut sivusta parin tutun sukulaisnaisen väsymystä.

Vauvan nukuttaminen rinnalle ON helppoa, mutta jos sen tekee, on vaara, ettei vauva opi nukahtamaan takaisin, jos hän herää itsekseen kesken unien, kuten usein käy. Tästähän monet vauvojen uniongelmat alkavat. Mutta tiedän, että tämä on Suomessa Hyvin Tulenarka puheenaihe.

Joku ymmärsi ilmeisesti, että ähähdykseen reagomisella tarkoitin, ettei vauvan itkuun ja tarpeisiin vastattaisi. Tätä en tarkoittanut, vaan lähinnä sitä, ettei kaikki ähinä ja puhina ole merkki siitä, että vauva tarvitsee seuraa, äitiä, isää, maitoa, syliä tms.

Minulla on tullut välillä tunne, että lastenhoidosta on tehty Suomessa äärettömän suuri ja vaativa suoritus. Mutta toivottavasti nämä sivusta tarkkailijan huomiot ovat vääriä ja vanhemmuudessa on yhä paljon paljon iloa ja hyviä hetkiä.

[/quote]

Turha tehdä rinnalle nukahtamisesta ongelmaa, jos se ei sitä ole. Yksi kaveri stressasi kovasti, kun vauva meinasi aina nukahtaa imetyksen lopulla. Miten siinä olisi voinut ottaa rennosti, kun on toitotettu, että rinnalle nukahtamisesta tulee kamalat ongelmat. Ja yöimetyksissä valvoi vain kahta kauheammin, kun koitti olla nukahtamatta itse, että saisi vauvan valveilla pois tissiltä. Sitten kun päätti olla välittämättä asiasta, saivat kaikki paremmin unta.

Itse taasen ressasin tuosta, kun oli neuvottu, ettei kaikkiin ähinöihin pitäisi vastata. Meillä ei ollut mitään ähinöitä (paitsi jokeltelu yms.) josta ei olisi seurannut kovaa itkua. Sitten aina ressasin, että eikö saisi reagoida, kun vaisto käskee toisin.

Turhat neuvot voivat vain tehdä elämästä hankalampaa, kun yrittämällä yrittää elää niiden mukaan sen sijaan, että ottaisi rennosti ja kokeilisi itselleen sopivia tapoja.

Itse neuvoisin, että älä kuuntele liikaa muiden neuvoja, vaan suodata ne ja löydä itse omat sopivat toimintatavat.

Meille nuo sinun neuvosi eivät olisi toimineet, sillä rinnalle nukuttaminen oli näppärää, ja vauvan itkuihin oli hyvä reagoida heti, etteivät ne yltyneet, vaan selvisi helpommalla.

Minä en neuvoisi ollenkaan, en äitinä, anoppina enkä ystävänä. Kaikkein tärkeintä on tukea äidin ja lapsen tutustumista toisiinsa, sitä että äiti kuuntelee lasta ja etsii rohkeasti sen vauvalle ja itselleen parhaan tavan toimia. Vauvan hoito on vähän sellainen juttu, että siinä useampi kokki tosiaan merkitsee huonompaa soppaa. ;)

Joten tässä minun neuvoni ap sinulle, älä neuvo vaikka haluttaisikin. :)

Minä ainakin toivoisin neuvoja ensimmäisen kanssa, äidiltäni.. Sen näkee tietysti sitten vasta mikä on parasta omalle lapselle mutta suuntaa antavia neuvoja voi aina antaa. 

1) Synnytys sattuu ihan helvetisti

2) luota omiin vaistoihisi

3) älä kuuntele (liikaa) toisten neuvoja ja ohjeita, kaikki vauvat on persoonia

Minä neuvoisi nukuttamaan rinnalle jos siltä tuntuu, ja pitämään lasta sylissä niin paljon kun vaan voi, ja hankkimaan kantoliinaa kun vauva on vähän isompi niin että vauva voi olla sylissä vaikka äiti laittaakin ruokaa/ripustaa pyykit kuivumaan/imuroi jne... 

Neuvoisin myös nukkumaan perhepedissä jotta yöimetys olisi mahdollisimman helppoa=)

Ja neuvoisin vielä kuuntelemaan omia vaistoja ja menemään niiden mukaan.

Neuvojen antamisessa täytyykin tietysti olla viisas ja varoa menemästä toisen tontille. Mutta huolestuttaa tyttären jaksaminen jo etukäteen, kun olen seurannut sivusta parin tutun sukulaisnaisen väsymystä.

Vauvan nukuttaminen rinnalle ON helppoa, mutta jos sen tekee, on vaara, ettei vauva opi nukahtamaan takaisin, jos hän herää itsekseen kesken unien, kuten usein käy. Tästähän monet vauvojen uniongelmat alkavat. Mutta tiedän, että tämä on Suomessa Hyvin Tulenarka puheenaihe.

Joku ymmärsi ilmeisesti, että ähähdykseen reagomisella tarkoitin, ettei vauvan itkuun ja tarpeisiin vastattaisi. Tätä en tarkoittanut, vaan lähinnä sitä, ettei kaikki ähinä ja puhina ole merkki siitä, että vauva tarvitsee seuraa, äitiä, isää, maitoa, syliä tms.

Minulla on tullut välillä tunne, että lastenhoidosta on tehty Suomessa äärettömän suuri ja vaativa suoritus. Mutta toivottavasti nämä sivusta tarkkailijan huomiot ovat vääriä ja vanhemmuudessa on yhä paljon paljon iloa ja hyviä hetkiä.

Sano että nauttii lyhyestä vauvavaiheesta mahdollisimman paljon ja hellii ja nuuhkii ja pusuttelee vauvaa mahdollisimman paljon. Ja isälle sama!

Minä olen aina nukuttanut rinnalle (neljä lasta, nuorin kuukauden) eikä se ole ollut ongelma. Ennemminkin kannattaa opettaa vauva nukahtamaan myös isänsä kanssa, syliin tai viereen. Ja mitään sääntöjä ei kannata itselleen asettaa, vaan kannattaa ottaa rennosti ja löytää ne itselle ja vauvalle sopivat tavat. Meillä lapset ovat jättäneet päiväunet pois lähes kokonaan n. 1,5-vuotiaana. Pihalle en ole heitä nukuttanut, muuten kuin satunnaisesti ja kuivaksi ovat oppineet itsekseen. Ikään ei ole tullut vahinkoja sänkyyn ja nukkumaan menevät itse. Toiseksi nuorinkin joka täytti juuri kaksi, menee itse nukkumaan eikä nukuttamisia tarvita. Toki jos on allergioita, sairasteluja tms. niin varmaan on enemmän "ongelmia". Ja on meilläkin välillä iltoja, kun lapsia pitää patistaa nukkumaan, aina ei ole ruokahaluja jne. Pääasia että osaa ottaa äitiyden rennosti ilman sen suurempia ennakkosuunnitelmia/-odotuksia. Siinä vaan luo itselle paineita ja pettymyksiä jos kaikki ei menekkään niin kuin ajattelee. Ja vauva-aikana se vauva vie todella paljon aikaa. Eli siivous, leipominen yms. kannattaa unohtaa ja niistä ei kannata ottaa stressiä. Muutenkin se vauva on niin pienen hetken ihan vauva, joten siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti!

Oma jaksaminen ja vauvan hoito on tärkeintä, kodin siivous ei. Koti kannattaa järjestää jo ennen synnytystä sellaiseen kuntoon, että se on helppo pitää siistinä. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse eli siivouspalvelujen ja valmiin ruuan osto ei ole syntiä vaan osoittaa tervettä järkeä.

Ei kannata verrata itseään toisiin äiteihin. Aina löytyy joku vastasynnyttänyt, joka tekee itse kaiken ruuan luomuaineksista, kitkee anopin kasvimaat, pesee ikkunat viikottain, harrastaa päivittäin, tekee väitöskirjan, on joka hetki vimpan päälle laittautunut ja hehkeä.

Jos olet huolissasi tyttäresi jaksamisesta, niin olisiko parempi tarjota konkreettista apua kuin hyvää tarkoittavia neuvoja. Monesti neuvot itse asiassa lisäävät paineita, kun tuoreelle äidille tuppaa tulemaan ristiriitaista ohjetta monesta suunnasta. Minusta olisi parempi pyrkiä tukemaan tyttäresI äitiyttä hänen ehdoillaan. 

9 jatkaa. Tosi hyviä neuvoja tulikin, mutta ehkä ei kannata antaa mitään neuvoja niin kuin joku jo mainitsi, vaan tukea ja tarjota apua siivouksessa ja vauvanhodossa jne. Ja huolehtia siitä että tuore äiti muistaa nauttia vauvasta ja huolehtia itsestään! Helposti sen ekan kanssa suuri aika menee turhaan stressaamiseen. Anna neuvona tuoreille vanhemmille se, että ennen kaikkea nauttii vauvasta. Pitää sylissä, nuuskii, silittelee, katselee ja ihailee, se vauva-aika menee niin nopeasti ohi! Sama kannattaa sinunkin tehdä mummona!

Kivoja vinkkejä, kiitos. Ja tottakai tarjoan myös apua! Jännittää, kun tytär on nuori, eikä vauvaa oltu suunniteltu tähän elämänvaiheeseen. Mutta on silti nuorelle parille tervetullut.

Ap

Täällä ollaan samaan aikaan raskaana tyttären kanssa- eiköhän tässä tule luontevasti vauvanhoitoasioita esille. Esimerkin kautta. Mutta jokainen tyylillään.

Kuuntele mielummin kuin annat neuvoja. Joskus huomaa kertovansa vaikesta asiasta saadakseen vaan kuunnella toiselta omia muisteloita ja tuntea olonsa mitättömäksi toisen kilpalaulannan kanssa. "Eikä siinä vielä kaikki, odotahan..." Synnytyksestä tai yövalvomisista kysyminen on joillekin vaan tapa päästä tuulettamaan omia kokemuksia. Itse lupaan olla kertomatta omia kokemuksia tuoreelle äidille, paitsi jos toinen kysyy ensin, että miten teillä meni nämä asiat.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 11:40"]

Sano että nauttii lyhyestä vauvavaiheesta mahdollisimman paljon ja hellii ja nuuhkii ja pusuttelee vauvaa mahdollisimman paljon. Ja isälle sama!

[/quote]

Jos on itkunen vauva nii ei kannata käskeä nauttimaan vauva-ajasta. Minua ainakin vaan vitutti kun en ollut saanut nukkua viikkoihin ja sitten joku puolituttu sanoo että nautihan siitä vauva-ajasta kun se menee niin äkkiä ohi.. ei paljo nautittu

Sano ettei anna sukulaisten päällepäsmätä koko hommaa ja pitää omat rajansa mm. siinä keitä haluaa käymään ja kuinka pian synnytyksen jälkeen! Jotkut haluavat jättää aikaa myös omalle pienelle uudelle perheelle, toiset haluavat vieraita joka päivä. Ja sen homman ei pitäisi mennä anopin tai isomummon tai kenenkään muun tahdon perusteella.