Onko sinulla lähipiirissä naisia jotka osaavat aidosti iloita toisen puolesta?
Olin tässä yhtenä päivänä iloinen, koska olin saanut kehun ulkonäöstäni keskellä päivää tuntemattomalta mieheltä. Kerroin asiasta iloisena joillekin lähipiirissäni oleville naisille. Tulos: kaksi heistä sanoi jotain positiivista ja kivaa asian johdosta. Loput sanoivat jotain sinne suuntaan - mutta lisäsivät jonkin mitätöivän kommentin, tyyliin "se mies ei varmaan oikein osannut arvioida ikääsi" tms. Yksi kaveri paukautti vain että "no suoraan sanottuna et kyllä ole mikään kukkasen näköinen".
En yleensä saa arvioita ulkonäöstäni tai kehuja ja varsinkaan en kerro niistä kavereilleni. Tuo oli niin kiva kommentti että oli pakko kertoa, kun olen tässä vielä saanut takaiskuja toisensa perään muussa elämässä ja ollut maassa.
Mikä on että naiset eivät voi olla aidosti iloisia toisen naisen puolesta?
Kommentit (22)
No mä en kyllä olisi osannut olla aidosti iloinen tuollaisesta asiasta, jos kaveri kertoo tuollaisen asian. Minusta olet hiukan kohtuuton, jos kaikkien pitäisi olla tuollaisesta kertomuksesta pyytettömän onnellisia puolestasi.
Minä taas olen aidosti onnellinen, jos ystävä on vaikka saavuttanut jonkun tavoitteen, jonka eteen tehnyt töitä tai jos kertoo muuten, että on onnellinen. Nuo ovat sellaisia asioita, joihin voisin itsekin samaistua.
Tuollaiset esimerkkikertomuksen tapaiset tarinat kerron vain, jos juttu on muuten viihdyttävä tai en vaadi kuuntelijalta sitä kommenttia, että hänestäkin tuon pitäisi olla ihanaa. Tai voisin edes yrittää kertoa, mitä kohteliaisuus minulle merkitsi "oli tänään niin huono päivä mutta sitten.."
Minä olisin aidosti iloinen toisen puolesta, jos hänelle on tullut jostain hyvä mieli. Ja _todellakin_ odotan samaa lähipiiriltäni. Pitäisin hyvin epäkohteliaana ja suorastaan vihamielisenä, jos läheiseni yrittäisivät jotenkin mitätöidä vaikkapa saamaani kehua. Tottakai olen onnellinen, jos läheiseni ovat onnellisia, oli asia miten "mitätön" tahansa.
Olen huomannut samaa kuin ap. Ei ole iästä riippuvainen juttu edes :-(
ei naiset voi iloita muiden asioista, ovat naisia, oma erinomaisuus on kaikki kaikessa, olan haluttavampi kuin muut, mieheni on varakkaampi ja menestyvämpi, jne jne
No minulla on kaksi hyvää ystävää, joiden koen olevan aidosti iloisia puolestani, jos jotain positiivista on tapahtunut. Muutama on sitten sellaisia, joiden en ihan aidosti usko sitä olevan, mutta hekään eivät ainakaan ääneen ole koskaan onneani latistaneet. Haluaisin myös itse olla sellainen, että voisin pyytettömästi suoda ystävilleni ilon hyvistä jutuista ja lisätä vielä heidän onneaan. Heidän onnensa ei ole minulta pois :o)
Luojan kiitos minun lähipiirissäni ei ole tuollaisia ihmisiä (naisia tai miehiä) kuin ap:n tuttavat. Ei ole missään määrin normaalia naisten käytöstä.
No ei ole. Nainen on naiselle susi ja kilpailevat kaikessa. Onneksi olen itse mies.
Osa on, osa ei. Mutta ketään tylyttäjiä en lähipiirissäni edes pidä. Itse en kyllä odota, että ihminen tuntee puolestani mitään, koska tunteiden tunteminen ei aina ole itsestä kiinni. Minulle riittää hymy ja jotkut kannustavat sanat, ei ole pakko ihan oikeasti iloinen kaikesta aina olla.
Toivottavasti joku nyt ymmärtää, mitä ajan takaa. Kun minua joskus ahdistaa ihan vaatimukset, että "kyllä sitä nyt aikuinen ihminen osaa olla iloinen toisen puolesta" esim. valmistujaisissa tai lapsen synnyttyä tai jotain... minä olen aina kohtelias ja aina sanon "mitä kuuluu" sanoa, mutta en aina välttämättä tunne mitään sen kummempaa.
Ehkä olen vain outo?
Yritän yleensä iloita toisen puolesta, mutta kieltämättä minusta on hiukan kummallista, että kertoo tuollaisen tapauksen kovin monelle ihmiselle. Jos on taipumusta jutustella itsestään enemmäkin, niin ihmiset vaan väsyvät siihen jatkuvaan myötäelämiseen, jos eivät ole kovin läheisiä. Esimerkiksi työkavereille en ikinä kertoisi, jos joku on sanonut minua kauniiksi, koska mitä ideaa siinä heidän näkökulmastaan oikein olisi? Se näyttäisi huomionhakuiselta, kehuja kalastelevalta käytökseltä, joka ihan varmasti ärsyttäisi jotakuta. Pahimmillaan se olisi itsestä jaarittelua tilanteessa, jossa muut haluaisivat keskustella muista asioista. Tuollaiset asiat voi jakaa oman perheen ja läheisten ystävien kanssa, ohimennen, jos on tarvis.
No samaa olen miettinyt. Miksi naisen pitää aina olla naiselle susi? Olen aika järjestelmällisesti pitänyt elämässäni vain ihmiset jotka arvostavat minua samalla lailla kuin minä heitä. Niinpä mulla ei paljoa tommosia tilanteita tule eteen. Uskon että kaikki ovat vilpittömästi iloisia puolestani ja minä heidän.
No ei mun kavereista kyllä kukaan olisi sanonut mitään negatiivista, vaikka en olekaan kehuttavan näköinen. Toivottavasti nuo naiset eivät olleet ystäviäsi, vaan jotain työpaikan tms. kilpailijoita ja vihamiehiä.
Kyllä mulla on useampikin sellainen kaveri. Äiti ei ole eikä täti. Itse olen vaihtelevasti, täytyy myöntää.
Kyllä kaikki ystäväni ovat sellaisia, ja itsekin olen yhtä poikkeusta lukuunottamatta. 50-vuotias ystäväni kertoo JOKA kerta tavatessamme kuinka se ja se ja vielä sekin kehui häntä niin kauniiksi ja nuorekkaaksi jne. jne. Jep jep, on kaunis ja nuorekaskin, mut aina ei jaksais kuunnella pelkästään tota. Ja ei, en omasta mielestäni ole kateellinen....
On, enkä muunlaisia ystäviä huolisikaan! N30
Kyllä, minä itse ja läheisistä ystävistä jokainen. Kavereista ja hyvänpäiväntutuista on useampikin sellainen kateellinen vihaaja, mutta "yllättäen" en sellaisten kanssa ole kovin läheiseksi ryhtynyt!
Mä olen aidosti onnellinen. Esim kaveri pääsi ulkomaille miehensä kanssa ja lapset jäivät tänne suomeen hoitoon. Kerroinkin sen että ihanaa kun pääsevät ja, ovat lomansa ansainneet.
Tuollaisilla ihmisillä on huono itsetunto itsellä jos pitää toista noin "lytätä".
On toki, melkein kaikki mutta olemmekin jo yli 40v eli viisaita.