Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain tietää että keskenmenoni olikin tuulimuna
09.07.2020 |
Aivan kanala olo. Lapsettomuutta jo pari vuotta taustalla ja yllättäen tulin raskaaksi juuri kun hakeuduimme hoitoihin. Olin vasta antanut itselleni luvan iloita ja uskoa että totta se on.. no eipä sitten ollutkaan.
Kamalan pettynyt olo. Miksi kävi näin... kunpa tietäisin onko lähipiirissä joku muukin kokenut. Kuinka nopeasti olette tulleet uudelleen raskaaksi? Onko kokemusta useammasta tuulimunaraskaudesta? Pelkään että me emme vain saa aikaiseksi tervettä raskautta ja vauvaa.. mutta ilmeisesti aika yleistä että nimeomaan ensimmäinen raskaus on tuulimuna?
Huomenna tyhjennys. Haluan vielä uskoa josko tarkistavat vielä uudelleen.. Tosin kipuja ja tiputtelua on. Tuskin siis toivoa enää että olisi ollut väärä hälytys....?
Aivan kamalaa.
Kommentit (2)
Kiitos vastauksesta. Tuntuu tosiaan epätodelliselta ja tuntuu kuin surisin kaikkien muiden kuin itseni puolesta juuri nyt, tulevat isovanhemmat ja muut. Jotenkin niin poissa tolaltani etten käsitä että tämä tapatuu minulle.
Toivon todella että raskaudun uudelleen ja se tuntuukin sitten niin oikealta. Minulla on ollut raskausoireita ja raskaus eteni jo viikolle 9 asti. Mutta ehkä sitten kun siellä on oikeasti alkio kehittymässä niin onkin eri tunne. Nythän en menetä edes vauvaa kun ei siellä mitään ole ollutkaan. Aivan käsittämätöntä!
Miten käy niin huono tuuri että alkio puuttuu. Kun huolissani googlettelin onko tuntemukset normaaleja niin kaikkialla sanotaan että älä huolehdi... et mullekin kävi niin mut kohdussa olikin kaikki hyvin. Kaikista typerintä että koko ajan mulla oli vahva tunne että kaikki on hyvin!
Onko muita jotka haluavat kertoa kokemuksiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani puolestasi :( <3
Ensimmäinen raskauteni meni kesken ensimmäisen kolmanneksen aikana. Ultrassa huomattiin, että sydän ei lyö. Keskenmeno sattui sekä henkisesti, että fyysisesti. Vuotoa tuli paljon, kipuja myös. Olo oli epätodellinen enkä oikein ymmärtänyt siinä hetkessä, kuinka suurta surua kävin läpi.
Raskauduin hyvin pian uudelleen ja raskautta varjosti pelko menettämisestä. Raskaus päätyi onnellisesti ja sain syliini pienen, ihanan ja toivotun vauvan <3 Nyt hän on jo 6 vuotias <3
Paljon voimia päiviin tuleviin ja toivotaan, että teitä myös onnistaisi pian uuden raskauden suhteen <3 Haluan vielä kertoa, että vieläkin (näin 6 vuotta myöhemmi) suren kesken mennyttä raskautta ja asia tuntuu hirvittävän pahalta. Haluan kuitenkin uskoa, että kaikella on jokin tarkoitus. Ilman kesken mennyttä raskautta en olisi äiti nyt tällä hetkellä olevalle rakkaalle lapselleni! <3