Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö yhtään kiusaamistapausta...
07.05.2013 |
Jossa kiusaaminen olisi mennyt niin pitkälle että kiusattua olisi vainottu toiseen kaupunkiin saakka?
Koska mua pelottaa, mua kiusattiin peruskoulussa aika pahasti. Nyt sitten se tieto on vuotanu parin "ystävän" kautta niiden kiusaajien korviin missä minä nykyisin asun. Pelkään että ne tulee tänne, tuhoo uudestaan mun elämän. Ne nautti siitä, kuinka ne sai haukkuu mua päivittäin läskiks, rumaks, huoraks... yhdet tytöt ja pojatkin. Enkä kyenny tekee mitään, koska oon hirmu herkkä ja en kertonu asiasta ees kotona... kai sitä sillon ajatteli että se ois niin noloo.
En jaksaisi että mun elämä menee uudestaan palasiksi ja että menettäisin kaiken... ja oisin taas kiusattu. vihdoin kun oon alkanu vähitellen olemaan taas onnellinen..
Tuntuu että se päätty nyt vaan tosi lyhyeen ja nää haukkuu mua hulluks siellä.
Itkettää ja ahdistaa. :(
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että niin käy, mutta kiusatuksi tuleminen ei ole sinun häpeäsi.
Tiedän tunteesi, vaikka olen jo selvästi aikuinen ja tullut murskatuksi (uudelleen) vasta ihan aikuisena. "Aikuisten" toimesta.
Todennäköisesti ne etsivät jonkun uuden kohteen.
Ja jos joku sanoo, ettei sellaista tapahdu, niin kyllä tapahtuu. Ihan julkisestikin, ja aikuisten toimesta. Jos esim. eräs Johanna-niminen julkkis muuttaisi vaikka toiseen maahan ja koettaisi siellä rakentaa elämäänsä, niin kyllä se vain kiinnostaisi tässä maassa edelleen ja tietoa leviteltäisiin ja riepoteltaisiin. Mutta se kyllä laantuisi vähitellen.
Ihmiset ovat käsittämättömän pahoja, ja tyypillisesti sokeita itselleen.
En tiedä yhtään tuollaista tapausta. minua kyllä kiusattiin kahdella paikkakunnalla siksi, että kiusaaminen alkoi alakoulussa pienellä maalaispaikkakunnalla, josta sitten koko luokka yhdessä siirryimme yläkouluun isommalle paikkakunnalle ja ne kiusaajaluokka"kaverit" tulivat tietysti muun luokan mukana.
Sinun kohdallasi on kuitenkin jo eri tilanne: te ette siirry koko joukko, vaan sinä olet jo siirtynyt yksin ja nyt pelkäät, että toiset tulevat perässä. En kuitenkaan näe, miten he enää pääsisivät sinua niin lähelle, että voisivat vahingoittaa. He eivät ole kanssasi samassa koulussa tai samoissa opintoryhmissä. Niissä sinulla on jo aivan toisenlainen asema, jokunen kaveri jne. Sinulla on siis etulyöntiasema. Yleisesti ottaen voi myös todeta, että mitä isompi paikkakunta, sen vaikeampi siellä on totaalisesti eristää ketään, sillä isommalta paikkakunnalta löytyy aina myös niitä, jotka eivät lähde moiseen mukaan.
Voin myös kertoa sinulle, että joku päivä tulee tilanne, jolloin et enää välitä, vaikka kiusaajia olisikin ympärillä ja ne haukkuisivat sinua, koska tiedät, ettei se oikeasti kerro sinusta mitään. Se ei todennäköisesti tule vielä muutamaan vuoteen, mutta 10-15 vuoden sisällä kyllä. Se tulee sitä nopeammin, mitä paremmin rohkaistut tekemään niitä asioita, joita haluat itse tehdä ja mistä taas itsellesi hyvän olon muista riippumatta. Siksi sanoisin, että yritä lakata pelkäämästä ja ahdistumasta.
No tavallaan se kiusaaminen on mun vika kun mä säädin pojan jos toisenkin kanssa ja joskus jopa varattujen...
Tuntuis silleen liian kovalta sanoo, et se on täysin heidän vika. :/
Sitten tuohon että en muka 10-15v kuluttua välittäisi, ei mua enäänkään silleen kiinnosta, mutta toisinaan se painaa. Mietin aina että uskallanko tehdä sitä sun tätä ja mitä ne mun kiusaajat aattelee, entä jos ne näkis mut nyt kun käyn edellisellä paikkakunnalla, herättääkö se jotain tuntemuksia että haluavat alkaa uudestaan kiusaamaan...
Vaikka ne ei ois enää samassa koulussa, mutta niihin silti törmäis jossain niin se ei saa mun oloa hyväks! Mä en halua elää mun loppuelämää niiden kanssa!
Ne muistuttaa aina siitä ajasta...
Mä haluan vain unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenhän minä tämän sanoisin.
En usko, että sinua seurataan toiseen kaupunkiin. Et sinä ole sen vaivan "arvoinen" vaan olit väärässä paikassa väärään aikaan ja jouduit kiusaamisen uhriksi kun kiusaajilla oli tylsää. Niin se menee.
Jos teillä on luokkakokous tulevaisuudessa ja jostain syystä osallistuisit, kiusaajat eivät välttämättä edes muista kuka olet ja että he ovat sinua joskus kiusanneet. Niinkin se vain menee, eivät he sinua enää ajattele.
Sinun itsetuntosi sen sijaan on romutettu etkä ehkä koskaan toivu asiasta.
Minäkin olen koulukiusattu, hyvin syvissä vesissä soutanut. Ja vaikka en enää pelkää kohtaavani kiusaajiani, on minun hyvin vaikea luottaa ihmisiin.
Yritä siis parhaasi mukaan päästä elämässä eteenpäin. Näytät niille kiusaajille, että he eivät saaneet sinua lannistettua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä ihmeellistä että miten voisivat noin vaan unohtaa, tehneen toiselle niin paljon pahaa... koska varmasti kaikki kiusaamisen keinot käytettiin hyväksi.
Jos tulisi joku luokkakokous, en todella näkisi mitään syytä mennä sinne. Eikö joku oo joskus hyvin sanonut että ne on vähän sellasia itseään kehumiskeskusteluita siellä? eli leveillään miten hyvässä urassa ollaan ja et mentiin tossa viime kesänä naimisiin ja meillä on rakennettu merirantahuvila ja blaa...
Mulla on myös todella huono itsetunto joo ja en tiiä korjaantuuko se koskaan... haluaisin kyllä et korjaantuis. :)
up