Onko täällä muitakin joilla on "kaikki hyvin" ja sen takia ei juuri ole kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Koulut käyty kiitettävästi, korkeakoulututkinnotkin, hyvä työpaikka, hyvä puoliso, terveet lapset, autot, talot, mökit jne. Kaiken olen saanut menemällä omaa tahtiani eteenpäin tehden lyhyen tähtäimen suunnitelmia jne. Tavallaan elämä on mennyt monien silmissä helposti eteenpäin, mutta tosiasiassa ei kaikki ole tullut itsestään. Olen tehnyt paljon työtä asioiden eteen ja esimerkiksi talo ja autot ovat enemmän puolison unelmia ja itselleni aika yhdentekeviä. Töissäkin olen, koska pitää saada leipä pöytään.

On mulla jonkinlaisia kavereita, mutta heissäkin muutama joka aina kadehtinut ”elämäni helppoutta” ja kuvittelee että kaikki on työnnetty kultalusikalla eteeni. Jos kerron omista vastoinkäymisistäni esimerkiksi läheisteni väkivaltaisista kuolemista tai omista terveyshaasteista yms niin nehän eivät ole mitään näiden kademielten mielestä heidän ongelmiinsa. No valitsimme elämässämme asioita toisin, minä luovuin huveista ja hedonismista elämän realiteettien vuoksi, he eivät. Nykyisin en enää kerro vastoinkäymisistä, koska en jaksa sitä vähättelyä.

Todeksi havaittu, että se kell’ onni on, se onnen kätkeköön ja kateus vie kalatkin vedestä. Kyllä se vanha kansa tiesi.

Hanki fiksumpia ystäviä. Ei kateellisten ja alemmuudentuntoisten ihmisten myrkyllistä seuraa tarvitse sietää vähääkään, eivät he ole sinun ystäviäsi. Ja jos et löydä parempaa, se yksinolo on oikeasti parempi valinta mielenterveydelle. Kateelliset haluavat vain mitätöidä saavutustesi arvon. Ja tuota pskasakkia Suomessa riittää.

Kellä työssäkäyvällä perheellisellä on edes aikaa tavata muita kavereita kuin jotain harrastuskavereita, työkavereita tai sukulaisia???

Vierailija kirjoitti:

Kellä työssäkäyvällä perheellisellä on edes aikaa tavata muita kavereita kuin jotain harrastuskavereita, työkavereita tai sukulaisia???

Sellaisilla, jotka pitävät niistä ystävistään? Pelkkä veikkaus.

Täällä! Mulla on kyllä periaatteessa kavereita, mutta he ovat läheisempiä keskenään kuin kanssani. Varsinkin vähänkin humalassa heistä alkaa paljastua se, miten nurjasti minuun suhtautuvat. Minulla on akateeminen tutkinto, ihan hyvä työ, lapsia, jo nuorena tavattu mies jne. Pidän huolta terveydestäni syömällä hyvin ja liikkumalla. En kuitenkaan millään tapaa korosta elämääni, saati leveile millään. Päinvastoin, olen liiankin kiltti ja ystävällinen ja koitan olla ärsyttämättä ketään. Minulla siis on elämässä asiat hyvin, mutta jotenkin muiden asenne on se, että kuuluisi olla paskasti!

Saatetaan esimerkiksi epäillä, että minun ja mieheni suhteen on pakko olla pelkkää kulissia. No, ei ole. Sori siitä! Ja sitten hoetaan sitä, kuinka en tajua "oikeasta elämästä" mitään, kun olen aina "päässyt niin helpolla". En ole, mutta olen halunnut pitää asiat kunnossa. Pitäisikö varta vasten kehittää itselleen ongelmia ja vaikeuksia kelvatakseen? Mitä se minun syyni on, jos asiat ovat menneet hyvin? Ihan kuin olisin onnistunut jotenkin piruuttani.😃

Voisikohan johtua siitä että et ole panostanut sosiaalisiin suhteisiin niin paljon kuin kaikkeen muuhun?

Minullakin on kaikki hyvin elämässä, opiskelen korkeakoulututkintoa juuri nyt, urheilen, syön terveellisesti enkä käytä alkoholia. Monet ystävistäni ovat samanlaisia mutta heitä löytyy laidasta laitaan. Pidän kaikenlaisista ihmisistä.

Välillä jopa tuntuu siltä että ystäviä on jopa liikaa kun introverttina viihdyn niin hyvin itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulla ei ole montaa kaveria, koska ei ole kaikki hyvin.

Olin jokseenkin ahkera koulussa. En ole koskaan kokeillut huumeita tai edes kännejä. Minulla on ollut järkeviä harrastuksia. Olen pitänyt terveydestäni huolta. Olen myös ymmärtänyt, että kaikilla ei ole ollut samanlaista lahjakkuutta kuin minulla moneen asiaan. Koulussa oli helppo olla ahkera, kun läksyihin meni vähän aikaa. Kaikilla ei ole näin. Suurestakaan ahkeruudesta huolimatta, he eivät saa edes hyviä tyydyttäviä numeroita. Itselle oli pettynyt, jos lukuaineista tuli ysialkuinen numero.

Koulumenestyshän ei tuo kaikkea onnea. Ahkeruus ei tuo kaikkea onnea, Edes ne terveelliset elämäntavat ja hyvät harrastukset, joissa on menestynyt eivät tuo kaikkea onnea.

Olen itse sairastunut, läheisiä on kuollut. Eipä näy paljon kavereita, kun parin vuoden välein tulee jokin uusi todella raskas asia, jonka takia ei jaksa vitsailla eikä nauraa.

Jäi kuitenkin sanomatta, että muutama erittäin hyvä ystävä löytyy. Olemme tukeneet  ja kannustaneet toisiamme sekä nauttineet toistemme kanssa olemisesta jo  pari vuosikymmentä. Ne kaverit vain ovat jääneet jonnekin matkalle.

Ihan kiinnostuksesta: mistä alapeukut? Siitäkö, että on muutama hyvä ystävä?

Ne on onnekkaita, joiden puoliso on myös kaveri, siis jonka kanssa jakaa asioita ja tehdä juttuja yhdessä. Silloin ei ole yksinäistä. Mutta kaikilla ei näin ole, useat pariskunnat ei edes viihdy yhdessä vaikka asuvat saman katon alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulla ei ole montaa kaveria, koska ei ole kaikki hyvin.

Olin jokseenkin ahkera koulussa. En ole koskaan kokeillut huumeita tai edes kännejä. Minulla on ollut järkeviä harrastuksia. Olen pitänyt terveydestäni huolta. Olen myös ymmärtänyt, että kaikilla ei ole ollut samanlaista lahjakkuutta kuin minulla moneen asiaan. Koulussa oli helppo olla ahkera, kun läksyihin meni vähän aikaa. Kaikilla ei ole näin. Suurestakaan ahkeruudesta huolimatta, he eivät saa edes hyviä tyydyttäviä numeroita. Itselle oli pettynyt, jos lukuaineista tuli ysialkuinen numero.

Koulumenestyshän ei tuo kaikkea onnea. Ahkeruus ei tuo kaikkea onnea, Edes ne terveelliset elämäntavat ja hyvät harrastukset, joissa on menestynyt eivät tuo kaikkea onnea.

Olen itse sairastunut, läheisiä on kuollut. Eipä näy paljon kavereita, kun parin vuoden välein tulee jokin uusi todella raskas asia, jonka takia ei jaksa vitsailla eikä nauraa.

Jäi kuitenkin sanomatta, että muutama erittäin hyvä ystävä löytyy. Olemme tukeneet  ja kannustaneet toisiamme sekä nauttineet toistemme kanssa olemisesta jo  pari vuosikymmentä. Ne kaverit vain ovat jääneet jonnekin matkalle.

Ihan kiinnostuksesta: mistä alapeukut? Siitäkö, että on muutama hyvä ystävä?

En tiedä, mutta tulee mieleen, että syynä voisi olla se, että ensin kerrot, ettei näy kavereita, mutta kuitenkin sitten kerrot, että sinulla on muutama erittäin hyvä ystävä. Kai se tuntuu yksinäisistä ihmisistä pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Kellä työssäkäyvällä perheellisellä on edes aikaa tavata muita kavereita kuin jotain harrastuskavereita, työkavereita tai sukulaisia???

Ihan on prioriteeteistä kiinni.

Mulla ei ole ystäviä koska oon niin pirun tylsä :D mutta joo elämässä muuten on kaikki hyvin. Viihdyn myös oikein hyvin itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Koulut käyty kiitettävästi, korkeakoulututkinnotkin, hyvä työpaikka, hyvä puoliso, terveet lapset, autot, talot, mökit jne. Kaiken olen saanut menemällä omaa tahtiani eteenpäin tehden lyhyen tähtäimen suunnitelmia jne. Tavallaan elämä on mennyt monien silmissä helposti eteenpäin, mutta tosiasiassa ei kaikki ole tullut itsestään. Olen tehnyt paljon työtä asioiden eteen ja esimerkiksi talo ja autot ovat enemmän puolison unelmia ja itselleni aika yhdentekeviä. Töissäkin olen, koska pitää saada leipä pöytään.

On mulla jonkinlaisia kavereita, mutta heissäkin muutama joka aina kadehtinut ”elämäni helppoutta” ja kuvittelee että kaikki on työnnetty kultalusikalla eteeni. Jos kerron omista vastoinkäymisistäni esimerkiksi läheisteni väkivaltaisista kuolemista tai omista terveyshaasteista yms niin nehän eivät ole mitään näiden kademielten mielestä heidän ongelmiinsa. No valitsimme elämässämme asioita toisin, minä luovuin huveista ja hedonismista elämän realiteettien vuoksi, he eivät. Nykyisin en enää kerro vastoinkäymisistä, koska en jaksa sitä vähättelyä.

Todeksi havaittu, että se kell’ onni on, se onnen kätkeköön ja kateus vie kalatkin vedestä. Kyllä se vanha kansa tiesi.

Hanki fiksumpia ystäviä. Ei kateellisten ja alemmuudentuntoisten ihmisten myrkyllistä seuraa tarvitse sietää vähääkään, eivät he ole sinun ystäviäsi. Ja jos et löydä parempaa, se yksinolo on oikeasti parempi valinta mielenterveydelle. Kateelliset haluavat vain mitätöidä saavutustesi arvon. Ja tuota pskasakkia Suomessa riittää.

Mistä niitä fiksuja ystäviä löytää? Eipä niitä ole täälläpäin näkyny.

Minua kiinnostaa, että miten te, jotka olette panostaneet kouluun yms, ja olette jääneet ilman kavereita ja ystäviä, olette panostaneet kavereiden ja ystävien löytämiseen? Olen itse muuttanut lapsena useamman kerran, ja silloinkaan ei ollut helppoa mennä uutena oppilaana uuteen luokkaan. Sitä vain piti panostaa niihin kavereiden saamisiin: esim. jakaa viikkorahoilla ostamiaan karkkeja (vapaaehtoisesti ei painostettuna), mennä partioon, vaikka ei olisi kiinnostanut. Käydä leikkimässä lapsellisia leikkejä, vaikka itseä olisi kiinnostanut muut asia. Osasta  näistä muodostui sitten kavereita, isosta osasta ei. Aikuisiälläkin olen panostanut ajoittain toisiin tutustumiseen: käynyt bileissä, jotka ei ole kiinnostanut, ehdottanut työkaverille kimppakyytiä, ehdottanut harrastuskamulle kimppakyytiä, käynyt mitä erilaisemmissa perhekerhoissa ja -kahviloissa lasten ollessa pieniä, kutsumalla vähän erikoisempia mammoja kotiin kylään jne. Osasta on tullut  hyviä ystäviä, osan kanssa ei löydy yhteistä aikaa tavata, kun ollaan nykyään kaikki työelämässä.

Jos hoidat itsesi, työsi ja kotisi mallikkaasti, se saattaa viedä aika paljon aikaa ja päiväsi lienevät aika aikataulutettuja? Oletko valmis ottamaan vieraita kylään ja jättämään treenisi väliin tai muuta vastaavaa? Kestitseminen vieraita ihan vaan siitä olosta että näkee ystäviä? Osaatko olla joustava ja hauska? Ihmiset tykkäävät siitä että ihmisessä on jokin särö tai persoonallinen juttu vaikka olisikin asiat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulla ei ole montaa kaveria, koska ei ole kaikki hyvin.

Olin jokseenkin ahkera koulussa. En ole koskaan kokeillut huumeita tai edes kännejä. Minulla on ollut järkeviä harrastuksia. Olen pitänyt terveydestäni huolta. Olen myös ymmärtänyt, että kaikilla ei ole ollut samanlaista lahjakkuutta kuin minulla moneen asiaan. Koulussa oli helppo olla ahkera, kun läksyihin meni vähän aikaa. Kaikilla ei ole näin. Suurestakaan ahkeruudesta huolimatta, he eivät saa edes hyviä tyydyttäviä numeroita. Itselle oli pettynyt, jos lukuaineista tuli ysialkuinen numero.

Koulumenestyshän ei tuo kaikkea onnea. Ahkeruus ei tuo kaikkea onnea, Edes ne terveelliset elämäntavat ja hyvät harrastukset, joissa on menestynyt eivät tuo kaikkea onnea.

Olen itse sairastunut, läheisiä on kuollut. Eipä näy paljon kavereita, kun parin vuoden välein tulee jokin uusi todella raskas asia, jonka takia ei jaksa vitsailla eikä nauraa.

Jäi kuitenkin sanomatta, että muutama erittäin hyvä ystävä löytyy. Olemme tukeneet  ja kannustaneet toisiamme sekä nauttineet toistemme kanssa olemisesta jo  pari vuosikymmentä. Ne kaverit vain ovat jääneet jonnekin matkalle.

Ihan kiinnostuksesta: mistä alapeukut? Siitäkö, että on muutama hyvä ystävä?

En tiedä, mutta tulee mieleen, että syynä voisi olla se, että ensin kerrot, ettei näy kavereita, mutta kuitenkin sitten kerrot, että sinulla on muutama erittäin hyvä ystävä. Kai se tuntuu yksinäisistä ihmisistä pahalta.

Ymmärrän, että tuntuu pahalta, jos ei ole yhtään ystävää. Ap kuitenkin kysyi kavereista. Monella voi olla kavereita, mutta ei yhtään tosiystävää, ja jollakulla kuten minulla, on muutama tosiystävä, mutta kavereita ei mailla eikä halmeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulla ei ole montaa kaveria, koska ei ole kaikki hyvin.

Olin jokseenkin ahkera koulussa. En ole koskaan kokeillut huumeita tai edes kännejä. Minulla on ollut järkeviä harrastuksia. Olen pitänyt terveydestäni huolta. Olen myös ymmärtänyt, että kaikilla ei ole ollut samanlaista lahjakkuutta kuin minulla moneen asiaan. Koulussa oli helppo olla ahkera, kun läksyihin meni vähän aikaa. Kaikilla ei ole näin. Suurestakaan ahkeruudesta huolimatta, he eivät saa edes hyviä tyydyttäviä numeroita. Itselle oli pettynyt, jos lukuaineista tuli ysialkuinen numero.

Koulumenestyshän ei tuo kaikkea onnea. Ahkeruus ei tuo kaikkea onnea, Edes ne terveelliset elämäntavat ja hyvät harrastukset, joissa on menestynyt eivät tuo kaikkea onnea.

Olen itse sairastunut, läheisiä on kuollut. Eipä näy paljon kavereita, kun parin vuoden välein tulee jokin uusi todella raskas asia, jonka takia ei jaksa vitsailla eikä nauraa.

Näinhän se on. Jos ei kiinnosta milloin lähetään seuraavan kerran dokaamaan tai pattikselle niin turha odottaa saavansa paljon kavereita

Onko pakko dokata saadakseen kavereita? Mä en ainakaan tarvitse paskanjauhaja-ryyppykavereita, olen kevyesti mieluummin yksin.

Mitähän tapahtuisi jos ne dokaajat ajattelisivat samoin absolutisteistä? Niinpä, tässä sitä sitten ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Heh, kyllä ihmiset ovat mielikuvituksekkaita, kun pitää keksiä tekosyitä. Milloin liika menestys on muka este kaveruudelle, milloin menestymättömyys ja ongelmat hävittää ne vähäisetkin kaverit joita on ollut. 

Minulla ei ole yhtään ystävää. Ei ole koskaan ollutkaan. Kavereita oli joskus, nyt ei yhtään. Kaikki suhteet perheeseen ja sukulaisiin olen katkaissut. 

Syy: olen vttupää tai olin nuorena, ja sen lisäksi erittäin itsekeskeinen ja siten muiden ihmisten mielestä tylsä. Tietenkin. Kukaan halua kuunnella jonkun tyypin monologeja sen tylsästä elämästä. Eli itsekeskeisyyttäni ja vttumaisuuttani pilasin nuorena mahikseni ihmissuhteisiin. Vanhoja ihmisia ei kaipaa kukaan, kaikkein vähiten ystäväksi. 

Semmoista se on. Aina lopulta on otettava vastuu omista tekemisistään. Aina ne ovat kuitenkin vastassa. Toki sitä voi vaikka hautaan asti etsiä niitä tekosyitä, mutta minua viehättää enemmän paljas totuus. Se on kaunista omalla tavallaan.

Jep. Nämä valittajat ovat samantyyppisiä kuin nuo uli-miehet, jotka itkevät sitä kun kauniit naiset eivät anna, ja valittavat siitä kaikille, jotka vain ilkeävät kuunnella. Ja heti jo melkein alkusanoista, kun se valitusvirsi lähtee käyntiin, niin tietää, miksi ei ne kauniit naiset huomaa ja anna. Minä-minä-tyyppejä, joille toinen ihminen on vain väline tai esine tai mikälie, mutta ei aidosti kohdattava ja kunnoitettava human being. 

Sama on näiden 'ne on kateellisia'- valittajien kanssa. Mikään ei tunnut herättävän heitä siitä itsepetoksen unesta, ei vaikka suurin osa ihmisistä heitä karsastaisi. Syy on niissä muissa. Syy on kauniissa naisissa, kun ne ei huoli uli-miestä. 

Nykyiselle narsistiselle some- blogi- instagram-sukupolvelle on kauhistus olla tylsä. Ei se mitään jos olet läski, ruma, köyhä tai tyhmä, sä voit somessa esitellä itseäsi ja sun ihanaa värikästä elämääsi. Olisi maailmanloppu jos olisikin tylsä, tavattoman tylsä. 

Ja sitähän valtava enemmistö meistä ihmisistä on. Ja jos ei ole kaunista ulkonäköä tai rahakasaa, jolla peittää se tylsyys ja tavanomaisuus, niin silloin kohtalona on yksinäisyys tai sitten voi kauhistus, tätyy alkaa olemaan kiva, mukava, sympaattinen. Ja se taas tarkoittaa ihan kauheita: täytyykin alkaa seurata muita, täytyy alkaa kuunnella mitä ne sanoo, tekee, täytyy ihailla niitä ja ottaa osaa ja ja ja ...

Kyllä siinä niin Hyasintti Puketti kuin sen nykyversio (olen korkeakoulutettu ja hyvin pärjääjä ja silti minulla ei ole ystäviä, kun ne on niin kateellisia) ovat ihan ihmeissään.

Niin, ainahan se vika on näissä valittajissa. Tietenkin. EI ole mahdollista että muissa olisi mitään vikaa. Ja mammat heti selvännäkijöinä tietävät että ap:ssa se vika on. Varsinkin jos se on mies.

Vierailija kirjoitti:

Heh, kyllä ihmiset ovat mielikuvituksekkaita, kun pitää keksiä tekosyitä. Milloin liika menestys on muka este kaveruudelle, milloin menestymättömyys ja ongelmat hävittää ne vähäisetkin kaverit joita on ollut. 

Minulla ei ole yhtään ystävää. Ei ole koskaan ollutkaan. Kavereita oli joskus, nyt ei yhtään. Kaikki suhteet perheeseen ja sukulaisiin olen katkaissut. 

Syy: olen vttupää tai olin nuorena, ja sen lisäksi erittäin itsekeskeinen ja siten muiden ihmisten mielestä tylsä. Tietenkin. Kukaan halua kuunnella jonkun tyypin monologeja sen tylsästä elämästä. Eli itsekeskeisyyttäni ja vttumaisuuttani pilasin nuorena mahikseni ihmissuhteisiin. Vanhoja ihmisia ei kaipaa kukaan, kaikkein vähiten ystäväksi. 

Semmoista se on. Aina lopulta on otettava vastuu omista tekemisistään. Aina ne ovat kuitenkin vastassa. Toki sitä voi vaikka hautaan asti etsiä niitä tekosyitä, mutta minua viehättää enemmän paljas totuus. Se on kaunista omalla tavallaan.

Voihan sitä noinkin itselleen perustella, mutta et tuolla itsevihaamisella kyllä mitään saavuta, edes sitä rauhaa itsesi kanssa.

Kuulostat ylimieliseltä ja itseään kehuvalta ihmiseltä. En ainakaan itse jaksaisi viettää aikaa sellaisen kanssa, joka kehuu koko ajan omaa hyvää osaansa elämässä. Varsinkin jos hän on omasta mielestään ansainnut kaiken vain omalla työllään, eikä tuurilla ole mitään osaa asioissa. Köyhissä ja sairaissakin on paljon ahkeria ihmisiä, jotka ovat tehneet kaikkensa, mutta se ei ole vain jostain syystä riittänyt. Varmasti olet saanut jo syntymässä paljon hyvää tuuria, jos ei muuta niin hyvän fyysisen ja henkisen terveyden.

Ystäviä ei saa se, joka pitää itseään muita parempana ja kehuskelee koko ajan. Ystävyyteen vaaditaan myös empatiakykyä. Opettele katsomaan muita tasa-arvoisina, niin ehkä voit oikeasti tutustua muihin.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ylimieliseltä ja itseään kehuvalta ihmiseltä. En ainakaan itse jaksaisi viettää aikaa sellaisen kanssa, joka kehuu koko ajan omaa hyvää osaansa elämässä. Varsinkin jos hän on omasta mielestään ansainnut kaiken vain omalla työllään, eikä tuurilla ole mitään osaa asioissa. Köyhissä ja sairaissakin on paljon ahkeria ihmisiä, jotka ovat tehneet kaikkensa, mutta se ei ole vain jostain syystä riittänyt. Varmasti olet saanut jo syntymässä paljon hyvää tuuria, jos ei muuta niin hyvän fyysisen ja henkisen terveyden.

Ystäviä ei saa se, joka pitää itseään muita parempana ja kehuskelee koko ajan. Ystävyyteen vaaditaan myös empatiakykyä. Opettele katsomaan muita tasa-arvoisina, niin ehkä voit oikeasti tutustua muihin.

Ohhoh, olipas melkoista tuubaa. Juuri sellaista jota mukamas karuissa oloissa kasvaneet lietsovat keskenään jotta saisivat omasta mielestään paremmissa oloissa kasvaneen potemaan jotakin huonoa omaatuntoa, täysin vailla mitään perustetta. Näitä on nähty.