Onko täällä muitakin joilla on "kaikki hyvin" ja sen takia ei juuri ole kavereita?

Kaikella on hintansa. Sä olet ollut liian ahkera ja kiireinen, niin on jäänyt ystävät takavasemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikella on hintansa. Sä olet ollut liian ahkera ja kiireinen, niin on jäänyt ystävät takavasemmalle.

Aika päinvastoin. Töitä on joku pari tuntia päivässä.

No, minulla ei ole montaa kaveria, koska ei ole kaikki hyvin.

Olin jokseenkin ahkera koulussa. En ole koskaan kokeillut huumeita tai edes kännejä. Minulla on ollut järkeviä harrastuksia. Olen pitänyt terveydestäni huolta. Olen myös ymmärtänyt, että kaikilla ei ole ollut samanlaista lahjakkuutta kuin minulla moneen asiaan. Koulussa oli helppo olla ahkera, kun läksyihin meni vähän aikaa. Kaikilla ei ole näin. Suurestakaan ahkeruudesta huolimatta, he eivät saa edes hyviä tyydyttäviä numeroita. Itselle oli pettynyt, jos lukuaineista tuli ysialkuinen numero.

Koulumenestyshän ei tuo kaikkea onnea. Ahkeruus ei tuo kaikkea onnea, Edes ne terveelliset elämäntavat ja hyvät harrastukset, joissa on menestynyt eivät tuo kaikkea onnea.

Olen itse sairastunut, läheisiä on kuollut. Eipä näy paljon kavereita, kun parin vuoden välein tulee jokin uusi todella raskas asia, jonka takia ei jaksa vitsailla eikä nauraa.

Alapeukuistakin sen näkee. Jos jollakin muulla menee hyvin niin silloin on aika katkeroitua ja alkaa keksiä syitä miksi tällä toisella ei oikeastaan menekään niin hyvin kuin näyttäisi menevän.

Vierailija kirjoitti:

No, minulla ei ole montaa kaveria, koska ei ole kaikki hyvin.

Olin jokseenkin ahkera koulussa. En ole koskaan kokeillut huumeita tai edes kännejä. Minulla on ollut järkeviä harrastuksia. Olen pitänyt terveydestäni huolta. Olen myös ymmärtänyt, että kaikilla ei ole ollut samanlaista lahjakkuutta kuin minulla moneen asiaan. Koulussa oli helppo olla ahkera, kun läksyihin meni vähän aikaa. Kaikilla ei ole näin. Suurestakaan ahkeruudesta huolimatta, he eivät saa edes hyviä tyydyttäviä numeroita. Itselle oli pettynyt, jos lukuaineista tuli ysialkuinen numero.

Koulumenestyshän ei tuo kaikkea onnea. Ahkeruus ei tuo kaikkea onnea, Edes ne terveelliset elämäntavat ja hyvät harrastukset, joissa on menestynyt eivät tuo kaikkea onnea.

Olen itse sairastunut, läheisiä on kuollut. Eipä näy paljon kavereita, kun parin vuoden välein tulee jokin uusi todella raskas asia, jonka takia ei jaksa vitsailla eikä nauraa.

Näinhän se on. Jos ei kiinnosta milloin lähetään seuraavan kerran dokaamaan tai pattikselle niin turha odottaa saavansa paljon kavereita

Up

Olet saattanut erehtyä syistä. Ei ole mitenkään yleinen ongelma ettei normaaleilla, töissäkäyvillä ja terveillä ihmisillä ole kavereita näistä asioista johtuen.

Lue tuo aloituksesi niin löydät syyn ja ei tarvitse ihmetellä. Odotan sitä päivää, kun elämä näyttää sinullekin ja tukehdut kultalusikkaasi.

Vierailija kirjoitti:

Lue tuo aloituksesi niin löydät syyn ja ei tarvitse ihmetellä. Odotan sitä päivää, kun elämä näyttää sinullekin ja tukehdut kultalusikkaasi.

Oletko työtön vai jollain muulla tavalla köyhä? Kirjoituksestasi suorastaan huokuu katkeruus.

Siis selität kaverittomuuttasi sillä, että sinulla on "kaikki hyvin"? En oikein ymmärtänyt. Että ihmiset haluaisivat ystävystyä lähinnä ihmisten kanssa, joilla on asiat päin helvettiä: päihdeongelmaa, asunnottomuutta, jne? 

Vierailija kirjoitti:

No, minulla ei ole montaa kaveria, koska ei ole kaikki hyvin.

Olin jokseenkin ahkera koulussa. En ole koskaan kokeillut huumeita tai edes kännejä. Minulla on ollut järkeviä harrastuksia. Olen pitänyt terveydestäni huolta. Olen myös ymmärtänyt, että kaikilla ei ole ollut samanlaista lahjakkuutta kuin minulla moneen asiaan. Koulussa oli helppo olla ahkera, kun läksyihin meni vähän aikaa. Kaikilla ei ole näin. Suurestakaan ahkeruudesta huolimatta, he eivät saa edes hyviä tyydyttäviä numeroita. Itselle oli pettynyt, jos lukuaineista tuli ysialkuinen numero.

Koulumenestyshän ei tuo kaikkea onnea. Ahkeruus ei tuo kaikkea onnea, Edes ne terveelliset elämäntavat ja hyvät harrastukset, joissa on menestynyt eivät tuo kaikkea onnea.

Olen itse sairastunut, läheisiä on kuollut. Eipä näy paljon kavereita, kun parin vuoden välein tulee jokin uusi todella raskas asia, jonka takia ei jaksa vitsailla eikä nauraa.

Jäi kuitenkin sanomatta, että muutama erittäin hyvä ystävä löytyy. Olemme tukeneet  ja kannustaneet toisiamme sekä nauttineet toistemme kanssa olemisesta jo  pari vuosikymmentä. Ne kaverit vain ovat jääneet jonnekin matkalle.

Vierailija kirjoitti:

Siis selität kaverittomuuttasi sillä, että sinulla on "kaikki hyvin"? En oikein ymmärtänyt. Että ihmiset haluaisivat ystävystyä lähinnä ihmisten kanssa, joilla on asiat päin helvettiä: päihdeongelmaa, asunnottomuutta, jne? 

Niin. Ihmiset näköjään haluavat kaltaistensa kavereita. Näkeehän sen baarissakin. Juopot istuu omassa pöydässään, narkkarit omassa.

Vierailija kirjoitti:

Lue tuo aloituksesi niin löydät syyn ja ei tarvitse ihmetellä. Odotan sitä päivää, kun elämä näyttää sinullekin ja tukehdut kultalusikkaasi.

Nonii, tää on just sitä asennetta josta puhun.

Samaistun Ap! Kuntoilen, pidän huolta ulkonäöstäni ja olen toimeentuleva. Mutta niin yksin.

Mielenkiintoinen näkökulma. Itsellänikin on kaikki todella hyvin, mutta kavereita ei juurikaan ole. En ole ajatellut että se voisi siitä johtua, mutta ei se mahdotonta ole... :o

Heh, kyllä ihmiset ovat mielikuvituksekkaita, kun pitää keksiä tekosyitä. Milloin liika menestys on muka este kaveruudelle, milloin menestymättömyys ja ongelmat hävittää ne vähäisetkin kaverit joita on ollut. 

Minulla ei ole yhtään ystävää. Ei ole koskaan ollutkaan. Kavereita oli joskus, nyt ei yhtään. Kaikki suhteet perheeseen ja sukulaisiin olen katkaissut. 

Syy: olen vttupää tai olin nuorena, ja sen lisäksi erittäin itsekeskeinen ja siten muiden ihmisten mielestä tylsä. Tietenkin. Kukaan halua kuunnella jonkun tyypin monologeja sen tylsästä elämästä. Eli itsekeskeisyyttäni ja vttumaisuuttani pilasin nuorena mahikseni ihmissuhteisiin. Vanhoja ihmisia ei kaipaa kukaan, kaikkein vähiten ystäväksi. 

Semmoista se on. Aina lopulta on otettava vastuu omista tekemisistään. Aina ne ovat kuitenkin vastassa. Toki sitä voi vaikka hautaan asti etsiä niitä tekosyitä, mutta minua viehättää enemmän paljas totuus. Se on kaunista omalla tavallaan.

Täällä yksi. Koulut käyty kiitettävästi, korkeakoulututkinnotkin, hyvä työpaikka, hyvä puoliso, terveet lapset, autot, talot, mökit jne. Kaiken olen saanut menemällä omaa tahtiani eteenpäin tehden lyhyen tähtäimen suunnitelmia jne. Tavallaan elämä on mennyt monien silmissä helposti eteenpäin, mutta tosiasiassa ei kaikki ole tullut itsestään. Olen tehnyt paljon työtä asioiden eteen ja esimerkiksi talo ja autot ovat enemmän puolison unelmia ja itselleni aika yhdentekeviä. Töissäkin olen, koska pitää saada leipä pöytään.

On mulla jonkinlaisia kavereita, mutta heissäkin muutama joka aina kadehtinut ”elämäni helppoutta” ja kuvittelee että kaikki on työnnetty kultalusikalla eteeni. Jos kerron omista vastoinkäymisistäni esimerkiksi läheisteni väkivaltaisista kuolemista tai omista terveyshaasteista yms niin nehän eivät ole mitään näiden kademielten mielestä heidän ongelmiinsa. No valitsimme elämässämme asioita toisin, minä luovuin huveista ja hedonismista elämän realiteettien vuoksi, he eivät. Nykyisin en enää kerro vastoinkäymisistä, koska en jaksa sitä vähättelyä.

Todeksi havaittu, että se kell’ onni on, se onnen kätkeköön ja kateus vie kalatkin vedestä. Kyllä se vanha kansa tiesi.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuistakin sen näkee. Jos jollakin muulla menee hyvin niin silloin on aika katkeroitua ja alkaa keksiä syitä miksi tällä toisella ei oikeastaan menekään niin hyvin kuin näyttäisi menevän.

Ei, vaan ne kertovat siitä, että olet kehittänyt itsellesi tuollaisen defenssin, että kaverittomuutesi johtuu omaisuudestasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, minulla ei ole montaa kaveria, koska ei ole kaikki hyvin.

Olin jokseenkin ahkera koulussa. En ole koskaan kokeillut huumeita tai edes kännejä. Minulla on ollut järkeviä harrastuksia. Olen pitänyt terveydestäni huolta. Olen myös ymmärtänyt, että kaikilla ei ole ollut samanlaista lahjakkuutta kuin minulla moneen asiaan. Koulussa oli helppo olla ahkera, kun läksyihin meni vähän aikaa. Kaikilla ei ole näin. Suurestakaan ahkeruudesta huolimatta, he eivät saa edes hyviä tyydyttäviä numeroita. Itselle oli pettynyt, jos lukuaineista tuli ysialkuinen numero.

Koulumenestyshän ei tuo kaikkea onnea. Ahkeruus ei tuo kaikkea onnea, Edes ne terveelliset elämäntavat ja hyvät harrastukset, joissa on menestynyt eivät tuo kaikkea onnea.

Olen itse sairastunut, läheisiä on kuollut. Eipä näy paljon kavereita, kun parin vuoden välein tulee jokin uusi todella raskas asia, jonka takia ei jaksa vitsailla eikä nauraa.

Näinhän se on. Jos ei kiinnosta milloin lähetään seuraavan kerran dokaamaan tai pattikselle niin turha odottaa saavansa paljon kavereita

Onko pakko dokata saadakseen kavereita? Mä en ainakaan tarvitse paskanjauhaja-ryyppykavereita, olen kevyesti mieluummin yksin.

Miksi aikuisille ihmisille on täysin tuntematon tieto, ettei juuri kenenkään yli kolmekymppisen elämä ole kuin joissain frendeissä? Kaverit ja ystävät eivät ole ollenkaan niin yleisiä muillakaan kuin luulette. Muiden pinnallisia tuttavuuksia erehtyy myös helposti luulemaan ulkopuolelta kaveruudeksi. Yksinäisiä on joka puolella, ja kaikki keskittyvät vain pohtimaan pelkästään itseään.