Lue keskustelun säännöt.
Miten kauan pitää ystävyyttä väkisin yllä?
09.07.2020 |
Asuin parhaan(...) ystäväni kanssa 4 vuotta kämppiksinä ja vietimme 95% ajasta yhdessä, mutta ystävyydessä ei ollut mitään romanttista. Muutin viime syksynä työn takia kauas, mutta ensimmäiset kuukaudet puhuimme silti puhelimessa aina kun kerettiin (ystävällä oli masennusta ja muita ongelmia ja olinkin paljon tukena) ja käytiinkin toistemme luona lomien yms. sattuessa kohdalle.
Tapasimme molemmat uudet seurustelukumppanit talven aikana ja yhteydenpito on tottakai vähentynyt, mikä onkin ihan normaalia. Ystäväni on kertonut, että hänen seurustelukumppaninsa on lukenut salaa niitä viestejä, joita olen lähettänyt ja ei kestä sitä, että olemme hyviä ystäviä, vaikkakaan viesteissä ei perus työ-/koulu-/kuulumisjuttuja ihmeellisempää olekaan. Tästä syystä hän on puhunut minun kanssani silloin tällöin vain, kun kumppani ei ole paikalla, mikä ilmeisesti on pahentanut asiaa entisestään.
Enää en saa juurikaan vastauksia mihinkään viestiin (laittelen n. kerran viikossa) ja ne vastaukset, jotka saan ovat erittäin pintapuolisia (”oikein hyvää. Entä itsellesi?” ja siinä kaikki). Joko luovutan ja annan pitkän ystävyyssuhteen kaatua siihen, että tämä uusi seurustelukumppani ei pidä ajatuksesta, että ystävälläni on kavereita (koskee siis muitakin kuin minua)?
Kommentit (8)
taitaa olla mustasukkaista tyyppiä niin ei ainakaan useasti kannata pitää yhteyttä.harvenna vain viestejäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun olisi todella vaikea kunnioittaa ystävää, joka on valmis heittämään omat ystävänsä roskikseen jonkin kumppanin käskystä. Minulle kun on itsestään selvää, että elän elämääni juuri niinkuin lystään, ja siihen kuuluu juuri ne ihmiset, jotka olen itse valinnut. Jos se ei jollekulle sovi, tiemme eroavat, ja sillä hyvä. En suostuisi edes tuohon pelleilyyn että pitäisi teeskennellä jotain etäistä tuttavuutta tms.
Joko ollaan ystäviä, tai sitten ei olla, mutta mitään sala-ystävyyttä en rupeiaisi ylläpitämään. Jos kaveri haluaa alistua kiristyssuhteeseen missä hän menettää kaikki ystävänsä, niin terve menoa vaan. Takaisin ei välttämättä tarvitse tulla lohtua hakemaan, kun se seurustelu sitten aikanaan loppuu (sen saa btw itsekin lopettaa, ei ole pakko odottaa siihen asti että toinen jättää että pääsee uhrina poraamaan).
Jos se jonkun hallitsevan narsistin kanssa on niin anna olla. Ystäväsi ottaa uudelleen yhteyttä jos pääsee pakoon. Älä ota yhteyttä kun et tiedä miten saa sanktiota niistä viesteistä tai jopa turpaansa.
Oikeat ystävyydet kestävät aikoja jolloin ei olla yhteydess.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeat ystävyydet kestävät aikoja jolloin ei olla yhteydess.
Tämän kun kaikki tajuaisivat.
Tietysti, jos on ainut kaveri/kontakti sosiaaliseen elämään, niin onhan se ikävää. Jos muille ei voi puhua ja avautua samalla tavalla, niin menettäähän siinä paljon.
Keskity suhteeseesi ja omaan elämääsi. Ota etäisyyttä. En minäkään pitäisi siitä, että kaverit hylätään uuden miehen käskystä, mutta tilanne ilmeisesti menee nyt niin.
Älä silti syyllistä ystävääsi. Uudessa elämäntilanteessa vie aikaa saada ajatukset kasaan ja voi olla, että ystäväsi kamppailee ristiriitaisten tunteiden kanssa. Mies on uusi, joten ystävälläsi voi olla miellyttämisen halua, jopa tiedostamattaan. Onko ystäväsi taipuvainen miellyttämään muita? Tai taipumusta päätyä "hallittavaksi"? Kun masennustakin taustalla... jos on hukassa itsensä kanssa, niin päätyy helposti tuollaiseen tilanteeseen.
Jos olette todella läheisiä, uskaltaisitko sanoa/kysyä hänen tilanteestaan suoraan? Voisihan tuosta tilanteesta hieman huolestuakin jo, jos ei ole ihan tavallista seurusteluhuumaa... Enemmän olisin huolissani kaverista ja joka tapauksessa valmis auttamaan, jos joskus jotain tarvitsee.
Et sinä oikein mitään voi, jos ystäväsi antaa puolisonsa kohdella häntä noin. Itse varmaan harventaisin yhteydenottoja jos ne ovat täysin yksipuolisia, mutta en lähtisi mitenkään välejä katkomaan. Ehkä ystäväsi havahtuu jossain vaiheessa, tai sitten ei.