Pitäisikö meidän erota?

Mistä tiedät ettei ole sivusuhteita? Millasista asioista mies suuttuu? Koittakaa keskustella silloi kun ei ole vihanen... Kerro että olet miettinyt eroa, jos ja kun asioista ei pystytä puhumaan.

Jos puhuminen kuitenkin auttaisi selvittämään miehesi suuttumuksen syitä. Olisiko hän valmis pariterapiaan?

Kukaan ei voi tietää, mikä on oikea ratkaisu sinun lapsillesi. Kuitenkin rohkenen sanoa että kokonaisuuden kannalta olisi parasta erota. Mielestäni sinunkin elämä on tärkeä ja lasten hyvinvointi voi olla parempi eron jälkeen, voi olla että ero kahden vaihtoehdon välillä on pieni. Jos läydät kivan miehen, ettekä riitele, voi olla lapsille oikein hyväkin vaihtoehto, itse kärsin koko lapsuuteli huutavasta ja vihaisesta isästä, se jätti jälkensä. Minulle oli aina helpotus kun isä ei ollut kotona. Minusta turvallisuus ja rauha kotona on tärkeämpi kuin isä.

Sinuna laittaisin avioerohakemuksen saman tien vetämään. Miehesi kyllä löytää itselleen uuden eukon, ja sinäkin voit aivan hyvin päästä uuteen onnelliseen suhteeseen. Myös lastesi kannalta avioero olisi kaikkein paras vaihtoehto. Kannattaa jo huomenaamuna suunnistaa käräjäoikeuteen avioerohakemusta kiikuttamaan! :-)

Kuuntele oman sydämmen ääntä, mitä se neuvoo tekemään tilanteessasi, muiden mielipiteet voivat olla suuntaa antavia, mutta viime kädessä itse päätät. 

Lapset kärsivät jos vanhemmat riitelevät päivittäin. Riitely olisi lasten kannalta hyvä saada loppumaan.

Kuuntele oman sydämmen ääntä, mitä se neuvoo tekemään tilanteessasi, muiden mielipiteet voivat olla suuntaa antavia, mutta viime kädessä itse päätät. 

Lapset kärsivät jos vanhemmat riitelevät päivittäin. Riitely olisi lasten kannalta hyvä saada loppumaan.

Exmieheni oli tuollainen. Asiasta ei joko keskusteltu, hän tekeytyi marttyyriksi tyyliin "hyvä on, tehdään sitten taas niin kuin sinä haluat" eikä keskustellut tai kertonut omia toiveitaan tai sitten huusi naama punaisena vittua ja helvettiä myös lapsille, eikä kyennyt kuuntelemaan muita. Lapsille oli ivallinen "Noin juuri, hienoa että kaadoit mehun pöydälle, eihän minulla muuta tekemistä ollutkaan kuin siivota sinun tätä sotkua!"

Vaikka ero pelotti ja etenkin lasten selviäminen siitä, on se ollut kaikkien kannalta hyvä ratkaisu. Lapset ovat reipastuneet ja tulleet oma-aloitteisemmiksi ja rohkeammiksi. Tuntuu kuin uskaltaisimme kaikki nyt elää vapaammin eikä enää tarvitse stressata siitä, että tekisi jotain väärin.

Ero oli vaikea, mutta kannatti. Uskon että myös lapsille ero oli hyvä ratkaisu.

Kuulostaa siltä siis, että paras ratkaisu olisi ero. Olen jo pitkään tätä miettinyt. Toisaalta minulla on vielä tunteita miestäni kohtaaan. Pariterapiaa olen ehdottanut useasti, mutta hän ei ole halukas siihen. Olen myös puhunut erosta, mutta tuntuu, että hän ei loksauta korvaansakaan ajatukselle. Minä en itse asiassa tiedä, mitä mieheni haluaa, en tunne häntä. Hän ei tee koskaan aloitteita mihinkään suuntaan, kritisoi sen sijaan, jos asiat menevät hänen mielestään väärällä tavalla. Mitään ei voi hänen kanssaan suunnitella.

Tilannehan on siis luontaisesti mennyt siihen, että minä joudun aina tekemään aloitteen kaikella ja sitten saan kuulla nälvintää, että minä "päätän" kaikki asiat, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Kun kysyn mieheni mielipidettä asioihin, vastaus on yleensä "ihan sama"... että elä nyt sitten tuollaisen kanssa. En haluaisi diagnosoida, mutta olen jo pitkään miettinyt, että miehelläni on tunnelukko tms. Hän ei pysty käsittelemään tunteita. Jos esim. televisiossakin tulee joku "herkkä" kohta, joka vetoaa tunteisiin, hän yleensä poistuu paikalta. 

äskeinen siis AP