Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Synnytyksestä syvät traumat
05.05.2013 |
Onko muilla tällaista? Ystäväni synnytti n. 2 kk sitten, eikä sen jälkeen ole suostunut puhumaan synnytyksestä, rupee aina itkemään. Kauhistuttaa ajatus, että ihmisille jää niin kauheat arvet synnytyksestä, muuten erittäin puhelias ja ulospäinsuuntautunut ihminen kaikinpuolin, mutta kun synnytyksestä puhe, hän rupee itkemään, eikä halua puhua asiasta ja ilmoittaa ettei halua enää lisää lapsia. En ole kysellyt sen enempiä, muut ystävistä ovat kyllä erittäin huolissaan tästä... Kunpa vain ei olisi ollut sellaista äkäistä vanhanajan kätilöä... :( Voi olla, että ajan kanssa hän haluaa asiasta puhua. Olen vain huolissani.
Onko teillä muilla ollut/ tutulla ollut samanlaisia kokeumksia?
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 18:09"]
Pidä erittäin tarkasti huoli siitä, että et yhtään asiattomasti utele asiasta.
[/quote]
Kyllä pidän. Kerran kysyin ( niinkuin normaalisti kysytään) miten meni synnytys. Sen jälkeen en asiaa ottanut puheeksi. Muut ystävät huomasivat saman. Toivottavasti ei jäänyt iänikuisia traumoja :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 18:18"]
Mulle jäi trauma - tosin lapsi syntyi kuolleena (kuoli kohtuun 39+5). Lääkäreiden ja kätilöiden mielestä synnytys oli kuin suoraan oppikirjasta eikä mitään repeämiäkään- miksi se oli muka traumaattinen? Jouduin vielä 6½v tapahtuman jälkeen käymään psykologilla puimassa sitä. Sain kyllä seuraavan 5v sisällä kolme lasta lisää, mutta pidin huolen, että sain sektiot. Niistä ei jäänyt sen enempää fyysistä vaivaa kuin henkistäkään traumaa vaikka aina kohkataan, kuinka paljon parempi alatiesynnytys on.
[/quote]
Hyi kauhea. En voi edes kuvitella tuskaa mikä siitä aiheutuu. Niinhän sitä sanotaan, että alatiesynnytys on jotenkin " oikeampi" tapa, mielestäni on aivan sama, millä tavalla kukakin synnyttää, kunhan se tuntuu itseltään parhaalta. Ja ei niitä sektioita edes tehtäisi jos se kerta niin " vaarallinen" on, niinkuin jotkut sen asian antaa ymmärtää.
Mutta ei sitä kyllä koskaan tiedä, mitä elämä tuo tullessaan... Kipeitä ja vaikeita asioita tapahtuu vahvoille ihmisille.
Itellä toisen synnytyksen jälkeen tuli paniikkikohtaus jos näin tv:ssä synnytyksesta ja ajatus ahdistus suunnattomasti. Helpotti ajan kanssa.
Suurimman osan traumat eivät tule fyysisestä puolesta. Sitä voi olla vailla repeämän repeämää, ja silti syvästi traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.05.2013 klo 19:07"]
Ehkäpä koko alapää on tohJona
[/quote]
Varmasti on, mutta en usko, että fyysisiä nuo traumat. ap
No ehkä se synnytys ei menny niinkuin oli etukäteen "suunnitellut" palloineen ja altaineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli traumaatinen synnytys, sekä fyysisesti että henkisesti. Vielä vajaa vuosi synnytyksestä pelkkä puheenaihe sai itkun kurkkuun, kävin ammattiauttajalla.
Onneksi kukaan ei asiasta uskaltanut minulta edes kysellä, koska mieheni oli kertonut kysyjille suoraan asiasta jo ollessani synnytyssairaalassa. Annoin hänelle luvan kertoa, koska en olisi itse pystynyt. Ihan hyvä niin, ei ole tarvinnut selitellä kenellekään. Nyt voin asiasta puhua, mutta kukaan ei oikeastaan ota asiaa puheeksi, koska tietävät suunnilleen miten se meni eivätkä kehtaa.
Pidä erittäin tarkasti huoli siitä, että et yhtään asiattomasti utele asiasta.
Alue: Aihe vapaa
Mulle jäi trauma - tosin lapsi syntyi kuolleena (kuoli kohtuun 39+5). Lääkäreiden ja kätilöiden mielestä synnytys oli kuin suoraan oppikirjasta eikä mitään repeämiäkään- miksi se oli muka traumaattinen? Jouduin vielä 6½v tapahtuman jälkeen käymään psykologilla puimassa sitä. Sain kyllä seuraavan 5v sisällä kolme lasta lisää, mutta pidin huolen, että sain sektiot. Niistä ei jäänyt sen enempää fyysistä vaivaa kuin henkistäkään traumaa vaikka aina kohkataan, kuinka paljon parempi alatiesynnytys on.