Kumpoanin seksisuhde paljastui-> haluaa nyt korjata tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin toinen nainen tai minulla ja työkaverillani oli kolmen kuukauden ajan seksisuhde. Näimme tuona aikana joka viikonloppu. Suhde loppui lopulta, kun ajauduimme riitaan ja muutin ulkomaille töiden takia.

Mies ei koskaan puhunut minulle tyttöystävästään. Kyselin hänestä, mutta selvästi halusi pitää pesäeron meidän välillä tapahtuvan ja kotinsa välillä.

Sen hän kuitenkin sanoi, että halusi tämän kanssa perheen. Nainen oli hänelle kaikki ja sanoi minulle että jos voi luottaa minuun 100% niin seksisuhde onnistuu.

En ymmärrä itsekään näitä ihmisiä. Rakastavat mutta pettävät. Toki en ole itsekään paras ihminen moralisoimaan tekojeni jälkeen, mutta tämä mies ei koskaan sanonut ainuttakaan negatiivista asiaa naisestaan, päinvastoin.

Ovat nykyään naimisissa.

Nämä ihmiset rakastavat ainoastaan itseään, jos sitäkään. Pitävät kulissia pystyssä ja siinä sivussa viritteletvät ties mitä suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nuorena tahtomatta ja tietämättä joutunut toiseksi osapuoleksi miehen pettämiskuvioon. Sori vaan mutta ei tämmöisessä hommassa rakkaudesta ole tietoakaan. Se on enemmänkin riippuvuutta ja miehellä addiktio. Ja se jatkuu uusien tyyppien kanssa niin kauan kunnes ihminen itse ymmärtää ongelmansa ja hakee siihen apua. Tämä on niin nähty.

Eiköhän tilanteita ole aika monenlaisia. Täälläkin on useamman kerran pettämisketjuissa kakkonen kertonut, kuinka se sielunkumppanuus siitä petoksesta alkoi, erot tulivat, ja yhteistä elämää on jo vuosia takana, ja että jopa ovat väleissä exiinsä, jotka petetyiksi tulivat.

Enemmän kuitenkin taitaa olla noita sinun kohdallesi sattuneita tyyppejä.

On kokemusta, ja minä olin se, joka petti.

Tilanne oli se, että olimme seurustelleet lähes vuoden. Olimme onnellisia. Minulla oli opiskelukaveriporukka, jonka olin tuntenut jo vähän ennen kuin tutustuin tähän mieheen. Meillä oli siinä porukassa hauskaa ja myös koskettavia hetkiä, kun meistä oli tullut ystäviä ja olimme kertoneet toisillemme myös niitä kipeämpiä asioita menneisyydestämme. Kerran sitten kävi niin, että bailausillan jälkeen tilanne meni liian pitkälle erään porukkamme "kaverimiehen" kanssa. Muistan todellakin seuraavan aamun, kun tuijotin sängystä käsin kattoa ja mietin, mitä hittoa tapahtui, ei ole todellista :/

Pallottelin jonkin aikaa tilannetta, että onko oikein kaataa hairahdusta miesystävän taakaksi. Sitten ajattelin kuitenkin, että rehellisyyttä haluaisin toiseltakin ja salailu ei tee suhteesta sellaista kuin sen pitäisi olla. Joten kerroin. Mies meni aivan hiljaiseksi. Näin, että sattui. Se oli se pahin hetki. Onneksi pystyimme kuitenkin sitten puhumaan ja asia avautui - ja sitten sulkeutui, kun se oli selvitetty. Näistä voi selvitä. Tästä on aikaa lähes 10 vuotta ja yhdessä olemme edelleen.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta, ja minä olin se, joka petti.

Tilanne oli se, että olimme seurustelleet lähes vuoden. Olimme onnellisia. Minulla oli opiskelukaveriporukka, jonka olin tuntenut jo vähän ennen kuin tutustuin tähän mieheen. Meillä oli siinä porukassa hauskaa ja myös koskettavia hetkiä, kun meistä oli tullut ystäviä ja olimme kertoneet toisillemme myös niitä kipeämpiä asioita menneisyydestämme. Kerran sitten kävi niin, että bailausillan jälkeen tilanne meni liian pitkälle erään porukkamme "kaverimiehen" kanssa. Muistan todellakin seuraavan aamun, kun tuijotin sängystä käsin kattoa ja mietin, mitä hittoa tapahtui, ei ole todellista :/

Pallottelin jonkin aikaa tilannetta, että onko oikein kaataa hairahdusta miesystävän taakaksi. Sitten ajattelin kuitenkin, että rehellisyyttä haluaisin toiseltakin ja salailu ei tee suhteesta sellaista kuin sen pitäisi olla. Joten kerroin. Mies meni aivan hiljaiseksi. Näin, että sattui. Se oli se pahin hetki. Onneksi pystyimme kuitenkin sitten puhumaan ja asia avautui - ja sitten sulkeutui, kun se oli selvitetty. Näistä voi selvitä. Tästä on aikaa lähes 10 vuotta ja yhdessä olemme edelleen.

Onko koskaan muuten juolahtanut mieleen, että mies ei ole kuitenkaan päässyt asian yli lopullisesti ja onkin ehkä kukaties kostanut? Miehelle tämä voi olla todella kova kokemus, jos naisensa menee toisen miehen kanssa...

Voisin antaa anteeksi jonkun satunnaisen kännipanon tuntemattoman kanssa, mutta en ikinä salasuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta, ja minä olin se, joka petti.

Tilanne oli se, että olimme seurustelleet lähes vuoden. Olimme onnellisia. Minulla oli opiskelukaveriporukka, jonka olin tuntenut jo vähän ennen kuin tutustuin tähän mieheen. Meillä oli siinä porukassa hauskaa ja myös koskettavia hetkiä, kun meistä oli tullut ystäviä ja olimme kertoneet toisillemme myös niitä kipeämpiä asioita menneisyydestämme. Kerran sitten kävi niin, että bailausillan jälkeen tilanne meni liian pitkälle erään porukkamme "kaverimiehen" kanssa. Muistan todellakin seuraavan aamun, kun tuijotin sängystä käsin kattoa ja mietin, mitä hittoa tapahtui, ei ole todellista :/

Pallottelin jonkin aikaa tilannetta, että onko oikein kaataa hairahdusta miesystävän taakaksi. Sitten ajattelin kuitenkin, että rehellisyyttä haluaisin toiseltakin ja salailu ei tee suhteesta sellaista kuin sen pitäisi olla. Joten kerroin. Mies meni aivan hiljaiseksi. Näin, että sattui. Se oli se pahin hetki. Onneksi pystyimme kuitenkin sitten puhumaan ja asia avautui - ja sitten sulkeutui, kun se oli selvitetty. Näistä voi selvitä. Tästä on aikaa lähes 10 vuotta ja yhdessä olemme edelleen.

No yhden yön hairahduksen nyt voisi miehelle antaa anteeksi, varsinkin jos puoliso itse kertoo siitä ja on valmis kantamaan seuraukset. Siitä on vielä mahdollista jatkaa eteenpäin ja saada luottamus palaamaan.

Kuukausien tai vuosien järjestelmällinen pettäminen kertoo jo ihmisestä jotain ihan muuta, varsinkin kun asia selviää muuta kautta kuin että pettäjä itse tunnustaa. On seksiaddikti, rakastunut toiseen tai joku pakkomielle todistella haluttavuuttaan kaikelle maailmalle. Tuollaisen heivaisin mäkeen. Parannelkoot päänuppinsa yksikseen tai uuden kumppanin kanssa, minä en enää halua tuollaista vaivoikseni.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta, ja minä olin se, joka petti.

Tilanne oli se, että olimme seurustelleet lähes vuoden. Olimme onnellisia. Minulla oli opiskelukaveriporukka, jonka olin tuntenut jo vähän ennen kuin tutustuin tähän mieheen. Meillä oli siinä porukassa hauskaa ja myös koskettavia hetkiä, kun meistä oli tullut ystäviä ja olimme kertoneet toisillemme myös niitä kipeämpiä asioita menneisyydestämme. Kerran sitten kävi niin, että bailausillan jälkeen tilanne meni liian pitkälle erään porukkamme "kaverimiehen" kanssa. Muistan todellakin seuraavan aamun, kun tuijotin sängystä käsin kattoa ja mietin, mitä hittoa tapahtui, ei ole todellista :/

Pallottelin jonkin aikaa tilannetta, että onko oikein kaataa hairahdusta miesystävän taakaksi. Sitten ajattelin kuitenkin, että rehellisyyttä haluaisin toiseltakin ja salailu ei tee suhteesta sellaista kuin sen pitäisi olla. Joten kerroin. Mies meni aivan hiljaiseksi. Näin, että sattui. Se oli se pahin hetki. Onneksi pystyimme kuitenkin sitten puhumaan ja asia avautui - ja sitten sulkeutui, kun se oli selvitetty. Näistä voi selvitä. Tästä on aikaa lähes 10 vuotta ja yhdessä olemme edelleen.

Tässä ero aloittajaan se että sinä olit bailuillan jälkeen erehtynyt ja kerran.

Ap: n tilanteessa mies on ollut selvinpäin vuoden ajan asialla. Täysin eri. Mutta hienoa teille että saitte asiat sujumaan 🤝

No mikä siellä kotona on ongelma kun pitää vieraissa käydä? Joku syy siihen aina on. Pihtari?

Vierailija kirjoitti:

Joo mies sanoikin, että ei olisi ikinä kertonut, jos en olisi saanut tietää. Saadessani tietää, ei osanut edes kertoa selitystä "miksi". Miehelläni ollut paljon epäluottamusta puolilta toisille sekä edellisissä pariauhteissaan ja perhesuhteissaan. Itse psykologiaa lukevana ärsyttää välillä se, että ymmärrän ja haen selityksiä kaikelle tapahtuvalle. Nytkään en osaa olla vihainen, vain lähinnä pettynyt ja erittäin surullinen.

Kiitos viesteistä, on kiva saada monenlaisia näkökulmia. Ap

On kaksi eri asiaa ymmärtää teon taustat ja hyväksyä tai sallia se. Ei yksikään murha luultavasti tapahdu ilman että taustalla on jokin selitys, harva ihminen parisuhteessakaan kohtelee toista väärin pelkkää pahuuttaan. Teot ovat kuitenkin ne mitkä merkitsevät ja aikuisen ihmisen on otettava vastuu omasta toiminnastaan.

Ainoa toivo saada suhde toimimaan tuollaisen jälkeen olisi varmaan se, että mies sitoutuu esimerkiksi terapiassa selvittämään ongelmat, jotka tuollaiseen käytökseen johtavat, sekä oman pään sisällä että teidän parisuhteessa.