Puolison lihominen ja itsetuhoisuus.

Mikä on ongelma

Jospa itsetuhoisuus saa lihomaan. Yleensä kannattaa hoitaa ensin nuppi kuntoon ja laihduttaa vasta sitten. Muuten ei synny lasta eikä paskaa.

Ei voi hakea apua, koska tulee lasu

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei voi hakea apua, koska tulee lasu

Ap

Ei tuu

Ei ole sitoutunut laihdutukseen. Tahto lähtee itsestä.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi hakea apua, koska tulee lasu

Ap

Ei avun hakemisesta tule lasua. 

t. mielenterveyspotilas ja äiti

Varmaan ne psykologiset syyt syömisen taustalla pitäisi ottaa keskiöön siinä painon pudotuksessa eikä itse laihtuminen. Se paino lähtee laskuun ja pystyy pysymään ruokavaliossa kunhan ensin tiedostaa miksi lihottaa itseään. Kyse ei ole välttämättä kontrollin puutteesta vaan tiedostamattomasta itsevihasta joka suoritetaan syömällä itsensä lihavaksi. Eli ruualla ei oikeastaan palkita vaan rankaistaan ja hänen nyt pitäisi keksiä miksi hän rankaisee itseään.

Tylsyyteen syö.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tylsyyteen syö.

Ap

Kukaan ei syö tylsyyteen, se on ahdistusta jos väittää syövänsä tylsyyteen. Tylsyyteen keksitään tekemistä ja syöminen ei ole sitä.

Olin itsekin tuollainen muutama vuosi sitten kun kärsin vakava-asteisesta masennuksesta, lopulta jouduin teho-osastolle itsemurhayrityksestä ja kuolema oli todella lähellä. Nuo itsemurhapuheet pitää aina ottaa vakavasti, koska itsekin puhuin siitä vähintäänkin viikoittain, ilman, että kukaan siihen puuttui. Lihominen on merkki itsetuhoisuudesta ja itseinhosta, toki ei aina, mutta usein.

Kyllä sitä apua kannattaa silti hakea, jos lasua pelkää, ne itsetuhoajatukset voi jättää mainitsematta.