Kuinka monennella yrityskerralla raskauduit? (Pitkä yritysaika)
Onko muita, joilla raskautumiseen on mennyt kauan aikaa?
Meillä yritystä vajaa 2 vuotta takana, sen aikana yksi keskenmeno. Nyt keskenmenon jälkeen 7 kuukautta yritystä takana.
Valakaa minuun uskoa, ahdistus ja masennus on valtava, kun tuntuu siltä, että läpeensä kaikki muut raskautuneet tyyliin yk1 tai 2 :(
Taustatietoina ollaan miehen kanssa molemmat terveitä, normaalipainoisia ja alle 30v. Minusta ei ole löytynyt vikaa ultralla tai verikokeilla.
Kommentit (17)
Kilpirauhasen vajaatoiminta voi estää raskautumista, onko se myös tutkittu?
Emme kumpikaan polta tupakkaa. Minä en käytä lainkaan alkoholiakaan. Syön terveellisesti ja liikun joka päivä. Kilpirauhasissa ei vikaa, verikokeista ei ole löytynyt vikaa.
Mistään ei löydy syytä... T. Ap
Pelkästään tuo väkisin yrittäminen luo kehoon stressitilan. Kannattaisi vain ns unohtaa koko asia varsinkin jos koko ajan joku testitikku kouras tai selaa mammapalstoja.
Täällä toinen yrittäjä, jolle ei ole vielä kertaakaan tullut plussaa. Voimia, kyllä me vielä vauvat saadaan ❤️❤️❤️
Serkku sai kymmenen vuoden yrityksen jälkeen lapsen. Tosin ei ioman lapsettomuushoitoja. Sitä en tiedä onko koeputkilapsi.
Tuo 2 vuotta on oikeasti ihan älyttömän pitkä aika. Oletteko jo hoidoissa?
En koskaan tullut raskaaksi. Syytä ei löydetty. Olemme olleet ilman ehkäisyä nyt 15 vuotta. Myöskään IVF-hoidot eivät tuottaneet tulosta. Tiedän, että toivoit erityisesti uskonvahvistusta, mutta tuon myös tällaisen näkökulman: hoitoihin hakeutuminen kannattaa tehdä ehkä kuitenkin ennemmin kuin myöhemmin, jotta teillä on enemmän aikaa niihin.
Itselleni lapsettomuus on ollut tähänastisen elämäni suurin kriisi. Kesti hirveän kauan edes tunnustaa itselle, että on jäämässä biologisesti lapsettomaksi, koska mitään selkeää vikaa ei löydetty ja toivo eli siksi tosi pitkään (ja kytee ehkä vieläkin, vaikka olen jo 38-vuotias). Minusta tuli lopulta kolme vuotta sitten äiti, joten en enää koe jääneeni mistään paitsi. Vaati hirveän työn aikanaan hyväksyä se, ettei lapsi tule olemaan biologinen, mutta nykyään se on täysin luonnollinen asia ja osa meidän perheen tarinaa. Ehkä yritän tässä sanoa, että kävi miten kävi, kaikesta voi selvitä ja elämällä on varmasti annettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään tuo väkisin yrittäminen luo kehoon stressitilan. Kannattaisi vain ns unohtaa koko asia varsinkin jos koko ajan joku testitikku kouras tai selaa mammapalstoja.
Tää onkin helpommin sanottu kuin tehty, kun yritystä on pidemmän aikaa takana. Helppo on huudella, jos muutamassa kuukaudessa itse raskautuu.
Tsemppiä ap, täällä ollaan samassa veneessä - tosin itse en ole vielä lähes kahden vuoden yrityksen jälkeen tullut kertaakaan raskaaksi. Hoidot käynnissä, selittämättömästi lapsettomia ollaan.
Lisään vielä, että tämän 15 vuoden aikana (joista aktiivista yritystä ja hoitoja oli noin 7 vuotta, muuten ollaan vain ajelehdittu ilman ehkäisyä) kaikki, siis todellakin KAIKKI muut lapsettomuudesta kärsineet ystäväni lopulta saivat lapsia. Osa hoidoilla, osa ilman. Joillain oli takana jopa 10 vuoden yritys. Me ainoina jäimme ilman yhtäkään alkanutta raskautta ja vauvaa. Minulla on laaja ystäväpiiri, ja koska olen ollut asiasta aina avoin, moni on uskoutunut minulle. Oman otantani perusteella 2 vuotta ei vielä ole maailmanloppu, ja hyvin todennäköisesti toiveenne vielä toteutuu - mutta hoitoihin kyllä suosittelen hakeutumaan.
Eka yritys onnistui, IVF oli menetelmänä. Tiedettiin jo ennen yritystä, että perinteisellä menetelmällä ei onnistu. Julkisella puolella sanottiin, että pitää yrittää vähintään vuosi, yksityisellä todettiin, että miksi ihmeessä, jos munatorvet on poistettu.
Eikö miestä ole tutkittu? :o Itselläni on helposti alkunsa saanut luomulapsi edellisestä liitosta, mutta uuden miehen kanssa olikin sitten tuskien taival saada lapsi. Vakava sairaus, lapsettomuushoitoja, keskenmenoja... Mutta lopulta onnistui! Toivoa ei kannata heittää, vaikka vuosia kuluisikin!! Ja tosiaan kannattaa mennä tutkimuksiin ja ehkä sitten niiden myötä hoitoihinkin, jotta raskauden todennäköisyys kasvaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään tuo väkisin yrittäminen luo kehoon stressitilan. Kannattaisi vain ns unohtaa koko asia varsinkin jos koko ajan joku testitikku kouras tai selaa mammapalstoja.
Tää onkin helpommin sanottu kuin tehty, kun yritystä on pidemmän aikaa takana. Helppo on huudella, jos muutamassa kuukaudessa itse raskautuu.
Tsemppiä ap, täällä ollaan samassa veneessä - tosin itse en ole vielä lähes kahden vuoden yrityksen jälkeen tullut kertaakaan raskaaksi. Hoidot käynnissä, selittämättömästi lapsettomia ollaan.
Tässä tilanteessa ei ihan "asian unohtaminen" onnistu ja nämä "lakkaa stressaaminen, niin onnistuu!" -kommentit saavat vereni lähinnä kiehumaan. Helppo sanoa, jos itse on tullut sormia napsauttamalla raskaaksi.
Kiitos tsempeistä, toivottavasti teillä nappaa 💓
Ja tosiaan ei olla vielä hoidoissa, koska keskenmenon jälkeen joutuu taas odottamaan sen vuoden, ennenkuin aletaan edes tutkimaan. Miestä ei ole sen takia tutkittu. Minut ultrattiin keskenmenon takia monta kertaa ja kaiken maailman verikokeet tutkittu. Mutta varsinaisiin lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin ei olla vielä päästy. Mennään kyllä heti, kun päästään.
Vähästäpä veri kiehahtaa. Tehdään oletuksia toisten nopeasta raskautumisestakin.
Kaksi vuotta kesti, mutta ekasta IVF:stä tulin raskaaksi. Vikaa ei löytynyt meistä.
Poltatko tupakkaa?