Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystäväperheen tytär anoreksian takia sairaalassa
02.05.2013 |
Hyvän ystäväperheen vanhin tytär joutui pari viikkoa sitten sairaalaan anoreksian takia. Olivat käyneet lääkärissä, ja seuraavana päivänä tuli soitto että tilanne on nyt niin paha että pitäisi tuoda tyttö osastolle. Ikää tytöllä on 14v.
Tilanne oli todella paha, nyt vähitellen näyttää siltä että edistystä tapahtuu. Meillä ei ole mitään kokemusta anoreksiasta, ja kysymys kuuluukin nyt että onko jotain mitä me voimme tehdä auttaaksemme perhettä/tyttöä? Olemme kuitenkin paljon tekemisissä heidän kanssaan.
Ja kyllä, tyttö oli todellakin onnistunut huijaamaan perhettään, tilanne pääsi todella pahaksi ennenkuin se huomattiin.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 10:58"]
Älä ainakaan kerro julkisesti palstalla mitään tytön asioita, niinkuin nyt kerrot.
[/quote]
Joo, toihan olikin ihan älyttömän tunnistettavasti kerrottu, kyllä me kaikki nyt heti tiedetään kenestä ap puhuu.
[/quote]
Riittää että asianosaiset näkisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt suhteellisuudentajua! Anoreksia ei tosiaan ole kuolemantuomio tai edes syöpädiagnoosiin verrattava. Anoreksiaa on paljon ja siitä ovat toipuneet kaikki tietämäni ihmiset.
Ei tuossa ole mitään syytä hyssyttelyyn. Normaalisti olette, voit sanoa, että jos asiasta haluaa puhua tai asia vaivaa, niin toki autat ja kuuntelet. Paljon pahempi se on, jos vaikka lapselta löytyisi kehitysvamma.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:46"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 12:47"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 10:58"]
Älä ainakaan kerro julkisesti palstalla mitään tytön asioita, niinkuin nyt kerrot.
[/quote]
Joo, toihan olikin ihan älyttömän tunnistettavasti kerrottu, kyllä me kaikki nyt heti tiedetään kenestä ap puhuu.
[/quote]
Riittää että asianosaiset näkisivät.
[/quote]
Eikös se olisikin vain hyvä asia? Silloin voisivat kertoa ap:lle miten hän voi auttaa ja tukea perhettä ja tyttöä. Sehän tämän aloituksen pointti oli, ei se että repostellaan jonkun joutumisella sairaalaan ja anoreksialla.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:52"]
Nyt suhteellisuudentajua! Anoreksia ei tosiaan ole kuolemantuomio tai edes syöpädiagnoosiin verrattava. Anoreksiaa on paljon ja siitä ovat toipuneet kaikki tietämäni ihmiset.
Ei tuossa ole mitään syytä hyssyttelyyn. Normaalisti olette, voit sanoa, että jos asiasta haluaa puhua tai asia vaivaa, niin toki autat ja kuuntelet. Paljon pahempi se on, jos vaikka lapselta löytyisi kehitysvamma.
[/quote]
Anoreksiaan voi kuolla. Yläasteen koulukaverini kuoli, toinen tuttava oli teholla ja selvisi. Psyykkisiä tappavia sairauksia ei kannata verrata syöpään, ihan eri asioista on kyse. Kumpaakaan ei auta myöskään vähätellä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 13:14"]
Minua kiinnostaisi tietää minkälaisella painoindeksillä sairaalaan voi joutua???
[/quote]
Mitä varten joku miinusti tätä tärkeää kysymystä????
Ihan pelle olet miinustaja!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 12:11"]
[/quote]Sitä jäin ihmettelemään miten anoreksian voi salata, onko ystäväperheesi vanhemmat sokeita. Sokeus ainoastaan estää näkemästä että joku laihtuu anorektiseen kuntoon.
[/quote]
Anorektikot ovat mestareita tässä asiassa. He ensinnäkin käyttävät löysiä vaatteita joten laihuus peittyy helposti. 14-vuotias ei näyttäydy alasti vanhempiensa seurassa enää. Anorektikot myös piilottelevat ruokaa, he saattavat ottaa pienen annoksen jonka levittävät ympäri lautasta jotta se näyttää isommalta ja kun ovat omasta mielestään syöneet tarpeeksi, sanovat olevansa täynnä. Monella anorektikolla on lisäksi bulimia. Sen lisäksi anorektikko harrastaa pakonomaisesti liikuntaa, kalorit on poltettava. Se ei aluksi näytä miltään pahalta että toinen haluaa harrastaa liikuntaa, tosin sen lisäksi teini saattaa huoneessaan tehdä satoja vatsalihasliikkeitä tai muuta vastaavaa.
Sitä ei oikeasti huomaa niin nopeasti ja helposti kuin mitä voisi kuvitella. Sitä voisi tuossa piilottelussa ja salailussa verrata alkoholismiin; sitä ei huomaan ennen kuin ollaan jo aika pitkällä.
Älä ainakaan kerro julkisesti palstalla mitään tytön asioita, niinkuin nyt kerrot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kerron että joku on sairaalassa anoreksian takia. Ja yksityiskohdat ei ole oikeita, mutta pääasia on, eli joku on sairaalassa anoreksian takia ja kysyn että onko jotain miten me voimme auttaa lasta/perhettä.
En kerro julkisesti kenenkään asioista.
Parhaimmin voitte varmaan auttaa olemalla ystäviä: antaa perheelle aikaa ja rauhaa keskittyä tytön toipumiseen, toisaalta olla saatavilla jos he tarvitsevat olkapäätä ja kuuntelevaa korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata mitään "aikaa ja rauhaa" -hienotunteisuutta liikaa korostaa. Yleensä sairasperheet jätetään yksin. Ystävyys punnitaan nimenomaan vaikeuksissa. Toki mitään tuppautumistakaan ei kukaan jaksa, mutta jos kyse on ystäväperheestä, he tarvitsevat tukea ja mahdollisuuden puhua asiasta. Voit vaikka kysyä, että tarvitsevatko he jeesiä. Jos heillä on esim muita lapsia, voit ihan varmasti tarjoutua hoitamaan heitä - ja se olisi sisaruksillekin tärkeä juttu, kun koko perhe elää nyt sairasvuoteella muuten. Jos vaikka veisit muut lapset Linnanmäelle tms. niin heillä voisi olla mahdollisuus kokea jotain kivaakin kaiken surun keskellä.
Jos olette oikeasti ystäviä tai haluat aidosti auttaa niin mitäs jos ihan vaikka sanoisit sen ääneen tai laittaisit vaikka viestin, että olet kuullut tilanteesta ja haluaisit auttaa, muttet tiedä miten. Tarjoaisit mahdollisuutta tavata ja ilmaisisit ymmärtäväsi, mikäli heillä ei nyt ole jaksamista ulkopuolisten tapaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olkaa kuten ennenkin, eli läheisissä tekemisissä. On teennäistä, jos muututte tässä hetkessä, kyllä se perhe kaipaa sitä tuttua ja turvallista. Oletan kyllä, että voitte keskustella näistä ja kysyä, josko voitte tehdä jotain, niin heidän tarvitsee vain pyytää. Ei silkkihansikkaita.
Päänsisäinen sairaus noin nuorella on kyllä vaativaa hoitaa, mutta pidetään peukkuja teinin puolesta.
Jos kerrn olette ystäviä niin mikset kysy tätä heiltä? Että onko jotain mitä voisitte tehdä auttaksenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 12:07"]
Jos kerrn olette ystäviä niin mikset kysy tätä heiltä? Että onko jotain mitä voisitte tehdä auttaksenne?
[/quote]
Näin juuri tulee toimia. En kysele ystävyyssuhteisiini apua av-palstalta.
Sitä jäin ihmettelemään miten anoreksian voi salata, onko ystäväperheesi vanhemmat sokeita. Sokeus ainoastaan estää näkemästä että joku laihtuu anorektiseen kuntoon.
Entäs te, oletteko tekin sokeita? Olette paljon tekemisissä mutta ette nähneet nuoren sairaalloista laihtumista.
Eivät he sokeita ole, vain ja ainaostaan välipitätättömiä, ei silloin mitään huomaa.
Ihme piikittelyä ja syyllistämistä.
Jos on edes yhtään, koskaan, mitään ottanut anoreksiasta selvää, niin tietää ihan hyvin, että sairastunut on hyvä salailemaan tilannettaan.
Varmasti tälläisen tilanteen edessä on vaivaantunut ja outo olo, miten pitäisi ystävänä toimia. Itse menin esimerkiksi ihan lukkoon ja toimintakyvyttömäksi, kun parhaan ystäväni äiti sairastui ja kuoli syöpään. Ei sitä aina tiedä miten toimia, vaikka oltaisiin kuinka hyviä ystäviä ja mielestäni on ihan kiva kysyä ja kuulla anonyymien ihmisten kokemuksia ja neuvoja.
Ap, jatka ystävyyttänne samaan malliin kuin tähänkin asti. Voit kertoa ystävällesi, että hän voi aina kertoa huoleensa ja murheensa sinulle, sinä kuuntelet. Asiasta ei kannata nostaa joka kerta nähdessänne keskustelua, antaa heidän aloittaa aiheesta, jos tahtovat. Koita kuitenkin olla viestimättä välinpitämättömyyttä asiasta. Sinulla ei myöskään tarvi olla valmiita vastauksia ilmoille nostettuihin kysymyksiin, tärkeintä on, että olet läsnä ja kuuntelet.
Olette tekemisissä ja yhteyksissä mahdollisimman normaalisti, samalla tavalla kuin tähänkin asti. Ette pelkää puhua sairaudesta, mutta ette myöskään jauha sitä ettekä juoruile kolmansille osapuolille. Ja ette ala kertomaan, miten työkaverin kummin kaimakin sairasti tätä ja kuoli ja ties mitä...
[quote author="Vierailija" time="02.05.2013 klo 12:11"]
Sitä jäin ihmettelemään miten anoreksian voi salata, onko ystäväperheesi vanhemmat sokeita. Sokeus ainoastaan estää näkemästä että joku laihtuu anorektiseen kuntoon.
[/quote]
Ensinnäkin perheenjäsenen laihtumista ei välttämättä huomaa samalla tavalla kuin sellaisen, jonka kanssa ei ole jatkuvasti tekemisissä. Toiseksi anoreksiaa sairastava nuori osaa olla todella ovela. Keinoja salata syömättömyys tai painon putoaminen on monenlaisia, paljon enemmän ja paljon mielikuvituksellisempia kuin anoreksiaa tuntematon voisi arvatakaan.
Alue: Aihe vapaa
Ole kuunteleva korva ja lohduttava olkapää ystävällesi. anoreksia on todella ahdistava sairaus, sairastuneen ajatuksiin mahtuu vain ruoka, laihtuminen, kalorit. Muulla maailmalla ei ole merkitystä. Mieti mitä sinä ja ystäväsi voisitte tehdä yhdessä tytön kanssa, sellaista johon ei liity mitään syömistilannetta. Joku rock-konsertti, näyttely, huvipuisto tai jotain. Tyttö on pidettävä kiinni elämässä, auta pienin teoin mutta ennenkaikkea kuuntele ystävääsi, älä kauhistele tai arvostele. minulla loppui ystävyys kun minä en saanut oikein mitään ymmärrystä, kun tyttäreni oli koulukiusattu. Oli vaan, että jaa, on se varmaan kauheeta, minä en kyllä pysty kuvittelemaan millaista se on. Hänen tyttärensä olivat samassa koulussa mutta he eivät koskaan ilmaisseet erityisesti tuntevan minun tytärtäni. Äidin kertoman mukaan kemiat ei pelaa, minun lapseni on ehkä liian tylsä heidän mielestään, ei mitään yhteistä ja juteltavaa. Kivaa tukea lapselleni, vauvasta asti toisensa kuitenkin tunteneet. Ei ole tarvinnut enää minun tylsiä juttuja kuunnella. Mutta älä sinä käännä selkääsi.