Olen korviani myöten ihastunut naapuriin, vaikka ei kannattaisi, miksi?

Pannaan kerran kuussa, jos hän ei ole löytänyt baarista ketään muuta. Usein kyllä löytää, on naisten makuun sillä lailla, vaikka ei ole erityisen komea edes. On siis supliikkimies ja hauskan näköinen omalla tavallaan. Itkeskelen ja syön masennuslääkkeitä ihan vain sen takia, että joudun kuuntelemaan hänen paneskelujaan seinän takaa. Ajattelen jatkuvasti häntä, vaikka on Tinderkin ja muita kiinnostuneita miehiä. Hän on lievästi alkoholisoitunut työtön mies ja minua 10 vuotta vanhempi. Olen korkeakoulutettu ja työssä käyvä, vaikka pienipalkkaisella alalla. Lapset on tehty ja isällään. Pidän itsestäni huolta. Minulla on kaikki. Kaunis koti, omaa aikaa, mahdollisuus tehdä kiinnostavaa työtä ja löytää rakastettukin. Mutta sydämeni on jo varattu.